Oletteko te koskaan niin kipeitä että miettisitte että miehenne ja lapsenne pärjäisivät paremmin ilman teitä?

["kipeä"]

Mulla ei ole masennusta on vaan niin paljon erinäköisiä kroonisia sairauksia joihin ei paranemiskeinoja ole ja tulee vaan aina uusia oireita ja fyysinen kunto on mennyt tosi huonoksi. Haittaa ihan oikeasti jo normaalia elämää. Joskus mietin että terveen mieheni ja lapseni olisi parempi ilman minua etenkin kun mieheni ei ole millään lailla empaattinen vaikka uskon että hän kyllä näkee kiukkuni. Lisäksi lapselle musta ei oikein ole iloa kun en jaksa leikkiä ja riehua tarpeeksi kipujeni takia.

 

[Kotilohikäärme]

Kun mulla oli borrelioosi pahimmillaan, mä sanoin miehelle lähteväni hullujen huoneelle ja että sen pitää hankkia pojalle parempi äiti. Ymmärrän siis täysin tunteen.
Mutta ei se äidinvaihto taida lapsille hyväksi olla.

 

[Ooo]

En mieti. Veljen itsemurhan kokeneena tiedän, että se senkaltainen poismeno jos jokin satuttaa mieltä pahasti koko loppuelämäksi niille jotka jää asian kanssa elämään. Ehkä tarkoitit muunlaista poismenoa, mutta hylkäämisen kokemus on lapselle jokatapauksessa kamalin.