Oletteko toimineet tukiperheenä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pennie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Pennie

Jäsen
16.01.2010
84
0
6
Esimerkkejä siitä,mitä tuo tukiperhetoiminta tavallisesti on ja pitää sisällään?

Mietityttää myös hiukan,onko liian raskasta jos itsellä vauva? Mieli tekisi ryhtyä tuohon,mutta haluaisin vähän perspektiiviä ensin.
 
Ollaan joo. Oli ihan mukavaa. Yhdet sisarukset kävi meillä viikonlopun kuukaudessa. Ihan tavallista elämää elettiin niinäkin viikonloppuina, joten ei tuo mitenkään rankkaa ollut. :)

Mutta joillakuilla on kyllä rankkojakin kokemuksia. Heillä kyse on ollut lapsista, jotka oikeasti olisi pitänyt huostaanottaa, mutta vielä vain sinnillä yritettiin, että jos lapset on arkisin kokopäivähoidossa ja joka toinen viikonloppu tukiperheessä, niin jos homma sujuisi "kotonakin". :( Mutta meidän omat kokemukset on tosi hyviä!
 
Ollaan joo. Oli ihan mukavaa. Yhdet sisarukset kävi meillä viikonlopun kuukaudessa. Ihan tavallista elämää elettiin niinäkin viikonloppuina, joten ei tuo mitenkään rankkaa ollut. :)

Mutta joillakuilla on kyllä rankkojakin kokemuksia. Heillä kyse on ollut lapsista, jotka oikeasti olisi pitänyt huostaanottaa, mutta vielä vain sinnillä yritettiin, että jos lapset on arkisin kokopäivähoidossa ja joka toinen viikonloppu tukiperheessä, niin jos homma sujuisi "kotonakin". :( Mutta meidän omat kokemukset on tosi hyviä!

Jos teillä on omia lapsia,niin ootko huomannut jotain positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia heihin? Jotenkin mulla itellä on takaraivossa toive,että omat lapset oppisi vähän arvoja myös (heikompia pitää auttaa,ei saa kiusata lapsia vanhempien tekojen takia jne...ja tietysti jakamaan leluja ja huomiota)
 
Jos teillä on omia lapsia,niin ootko huomannut jotain positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia heihin? Jotenkin mulla itellä on takaraivossa toive,että omat lapset oppisi vähän arvoja myös (heikompia pitää auttaa,ei saa kiusata lapsia vanhempien tekojen takia jne...ja tietysti jakamaan leluja ja huomiota)

Me ei siis enää olla tukiperheenä. Ennemminkin oltaisiin itse vailla sellaista. :)

En huomannut mitään vaikutusta esikoiseen (muita meillä ei silloin ollutkaan). Ei varmaan osannut ajatella sitä sen kummemmin. Piti meidän tukilapsia vähän kuin serkkuinaan ja tykkäsi, kun tulivat kylään. Pitkään puhui heistä vielä sen jälkeen, kun he lakkasivat tarvimasta tukiperhettä. Tukilapset taas tykkäsivät meidän pojasta tosi paljon. Olivat jo koululaisia, mutta meillä saivat olla ihan hyvästä syystä jälleen kuin pikkulapsia, kun touhuilivat meidän 2-vuotiaan kanssa. Äitinsä ei ikinä meinannut uskoa, että hänen lapsensa olivat möyrineet lumihangessa ja hyppineet lätäköissä jne. :D
 
Mun ystäväni perhe toimi jonkin aikaa tukiperheenä, mutta homma joutui katkolle, kun pinna kiristyi ipanan takia äärimmilleen. Lapsiparka oli oikea kävelevä katastrofi, joka olisi tarvinnut paljon muutakin tulea kuin satunnaiset viikonloput tukiperheen luona.

Ystävällä perheineen on kova halu yrittää uudelleen, mutta hiukan helpomman lapsen kanssa. Erityistapauksia he eivät kuulemma ensi hätään ole ottamassa joukon jatkeeksi. Lapsi siis hajotti tavaroita, kiusasi perheen omia lapsia ja eläimiä, kävi päälle, sylki, potki ja kiroili, kokeili tietysti rajojaan joita ehkä ei kotona ollut ollenkaan? Mutta otapa nyt sitten joku viikonlopuksi luoksesi istumaan jäähyllä...
 
[QUOTE="poks";25122220]Mun ystäväni perhe toimi jonkin aikaa tukiperheenä, mutta homma joutui katkolle, kun pinna kiristyi ipanan takia äärimmilleen. Lapsiparka oli oikea kävelevä katastrofi, joka olisi tarvinnut paljon muutakin tulea kuin satunnaiset viikonloput tukiperheen luona.

Ystävällä perheineen on kova halu yrittää uudelleen, mutta hiukan helpomman lapsen kanssa. Erityistapauksia he eivät kuulemma ensi hätään ole ottamassa joukon jatkeeksi. Lapsi siis hajotti tavaroita, kiusasi perheen omia lapsia ja eläimiä, kävi päälle, sylki, potki ja kiroili, kokeili tietysti rajojaan joita ehkä ei kotona ollut ollenkaan? Mutta otapa nyt sitten joku viikonlopuksi luoksesi istumaan jäähyllä...[/QUOTE]

Ajattelin myös,ettei ehkä ensimmäiseksi erityislasta tai muuten vaikeaa tapausta. Mutta mites toi komentaminen,meillä meidän säännöt? Ettei sitten originaali-äiti tule silmille :)
 
Mun vanhemmat olivat tukiperheenä. Meillä oli valitettavasti juuri Draumsynin kuvaama tilanne, että nämä lapset olisi pitänyt ottaa huostaan, mutta tukiperheen avulla yritettiin pitää kotonaan. Lopulta monen vuoden jälkeen heidät otettiinkin huostaan.

Oli ajoittain raskasta, kun lapset purkivat pahaa oloaan meillä ollessaan. Kotona oleminen kävi heille ajoittain varsin ahdistavaksi. Tukiperheenä olemisen raskaus on täysin kiinni siitä millaisia nämä lapset ovat jotka perheeseen tulevat.
 
Olenko kuitenkin ymmärtänyt oikein,että tukilapsia voi tulla "ongelmattomista" perheistäkin,esim yksinhuoltaja kaipaa hengähdystä?

Onhan niitäkin.
Ja se vähä riippuu minkä kukanenki laskee ongelmaksi.Joidenkin ongelmaksi on koitunut yöhuudot.

Ei sais laittaa itteensä tukea tarvistevan perheen yläpuolelle, kuten tuolla joku heitti komman miten varoa astumasta äidin varpaille.Hyvä miettiä juu, mut kamalasti ajateltu et toinen tosiaan hyppii heti silmille.Tukea tarvistevathan eivät voi osata käyttäytyä.
Näen toisinaan heitä jotka on lähteny vääristä syistä mukaan touhuun.
 
[QUOTE="harmaa";25122985]Onhan niitäkin.
Ja se vähä riippuu minkä kukanenki laskee ongelmaksi.Joidenkin ongelmaksi on koitunut yöhuudot.

Ei sais laittaa itteensä tukea tarvistevan perheen yläpuolelle, kuten tuolla joku heitti komman miten varoa astumasta äidin varpaille.Hyvä miettiä juu, mut kamalasti ajateltu et toinen tosiaan hyppii heti silmille.Tukea tarvistevathan eivät voi osata käyttäytyä.

Näen toisinaan heitä jotka on lähteny vääristä syistä mukaan touhuun.[/QUOTE]

Tarkoitin siis tilannetta, että komentaisin mahdollista tukilastani esim. jäähylle tai muuten jollain keinolla mikä ei ole kotona käytössä, ja sitten kotiin palatessa kerrotaan kuinka tyhmä täti komensi ja määräili. Josta sitten bio-äiti suuttuu. Ihan normaalia kurinpitoa, en nyt tarkoita mitään oikeita käytösongelmia.

Mitkä sun mielestä on sitten vääriä syitä lähteä mukaan? Ei kai kukaan tosiaan ala tukiperheeksi kiillottaakseen omaa kehäänsä, tai jotenkin näyttääkseen että ollaan parempia ihmisiä kun noi toiset, jotka tarvitsee tätä palvelua?
 
Me toimittiin noin vuosi sitten tukiperheenä muutaman kuukauden ajan kun kuopuksemme oli 9kk, tukilapsi oli puolivuotias, olihan se rankkaa kun kaksi vauvelia ja tämä tukilapsi vielä hieman hitaammin kehittyvää "sorttia". Muutaman kuukauden ajan homma toimi, sitten sossu tuli siihen tulokseen, että tukiperhetoiminta ei tämän lapsen kohdalla riitä ja lapsi huostaanotettiin, hyvä niin. Lapsen kanssa oleminen ei niinkään ollut tukiperheenä olon hankalin asia, vaan meillä osittain myös lapsukaisen vanhemmat tarvitsivat tukea ja se ajoittain "söi naista". Ei sillä, tiesimme pelin hengen kun aloimme. Jatkossa toivomme simppelimpää tapausta, eli puhtaasti lapsen/lasten kanssa olemista. Eikä kahta vauvaa samaan aikaan.
 
Tarkoitin siis tilannetta, että komentaisin mahdollista tukilastani esim. jäähylle tai muuten jollain keinolla mikä ei ole kotona käytössä, ja sitten kotiin palatessa kerrotaan kuinka tyhmä täti komensi ja määräili. Josta sitten bio-äiti suuttuu. Ihan normaalia kurinpitoa, en nyt tarkoita mitään oikeita käytösongelmia.

Mitkä sun mielestä on sitten vääriä syitä lähteä mukaan? Ei kai kukaan tosiaan ala tukiperheeksi kiillottaakseen omaa kehäänsä, tai jotenkin näyttääkseen että ollaan parempia ihmisiä kun noi toiset, jotka tarvitsee tätä palvelua?

Vastaan itse itselleni kun löysin toisaalta netistä kommentin: "suuri osa sijaisvanhempia alkaa sijaiseksi siksi,että saisi v*ttuilla ja päteä biovanhemmille".

Siis mitä hel-ttiä?? Ei kai tällaista oikeasti tapahdu? Kuinka huono pitää omanarvontunnon olla,jos pitää jotenkin nostaa itsensä jalustalle käyttäen (kovia kokenutta) lasta työkaluna? Sairasta...
 

Yhteistyössä