Oli mielenkiintonen keskustelu täysin tuntemattoman naisen kanssa

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Sairaalassa sattu olemaan vieressä nainen joka mietti ko naapurilta oli otettu lapsi huostaan, että ei se tainnu kummonen äiti kyllä ollakkaan.

Totes mulle että jokanen äiti voi miettiä itekseen sitä onko hyvä äiti, sillälailla, että miettii haluaisko ite olla ittensä lapsi, eli siis jos sulla on tytär, astut sen saappaisiin ja mietit miltä tuntuis jos sulla ois sellanen äiti mitä sillä sinun tyttärellä.

Jos tuntuu hyvältä, sie olet hyvä äiti. Jos tuntuu pahalta, noh, et ole hyvä äiti. Parantamista löytyy jos vähänki mietityttää miltä mahtais tuntua kasvaa sellasen äidin kans jollanen ite olet.

Mietin sitte ääneen omia sairasteluita ja totesin etten haluais itelleni minunlaista äitiä jonka elämästä puolet kulluu sairaalassa tai kuntoutuksissa ja toimin puoliteholla suurimmaksi osaksi vaikka yritänki parhaani.

Käski minun pyyhkiä sellaset mielestä, mille ei voi mittään ja keskittyä niihin asioihin joihin sairaus ei vaikuta, leikit, laulut, halaukset ja pusut, unille menot ja kylpyhetket jne... Niihin ko keskityin niin totesin että mie olen hyvä äiti. Minusta ois ihana jos mulla ois ollu minunlainen äiti. :heart:

Ei sillä, kyllä se minunki äiti oli hyvä äiti, vaikkei ne välit niin lämpöset ollu. :snotty:
 
Mikä sairaus sulla on?

Sairaudet ei tee kenestäkään huonoa äitiä :)

Kaikenlaista löytyy, lähinnä aivokopasta epätoivottuja juttuja jotka ei poistamallakkaan anna periksi. Ja siitä johtuvat jutut sitte....

Siksi oon miettiny sitä sairauksien aiheuttamaa haittaa ko jää monesta paitsi, ei voi olla niin paljon läsnä ko haluais. Kai se tuntuu lapsesta kans pahalta? Tai liekö siihen tottuu...
 
Hormonit pääsi taas valloilleen kun tämän luin, kyyneleet silmissä.. Synnytyksestä reilu kaksi viikkoa ja kun tuossa mietin tuon viisaan, vieraan naisen sanoja, niin minäkin koen olevani hyvä äiti =)
 
Kaikenlaista löytyy, lähinnä aivokopasta epätoivottuja juttuja jotka ei poistamallakkaan anna periksi. Ja siitä johtuvat jutut sitte....

Siksi oon miettiny sitä sairauksien aiheuttamaa haittaa ko jää monesta paitsi, ei voi olla niin paljon läsnä ko haluais. Kai se tuntuu lapsesta kans pahalta? Tai liekö siihen tottuu...

Sairaus ei tdellakaan tee kenestäkään huonoa äitiä. Mun äiti sairasteli mun ollessa lapsi, mutten koskaan kokenut jääväni mistään paitsi, koska äiti oli ne hetket täysillä mun kanssa kun yhdessä oltiin. Sie oot Hyytis varmasti maailman paras äiti sinun lapsellesi <3
 
[QUOTE="vieras";23838595]Hormonit pääsi taas valloilleen kun tämän luin, kyyneleet silmissä.. Synnytyksestä reilu kaksi viikkoa ja kun tuossa mietin tuon viisaan, vieraan naisen sanoja, niin minäkin koen olevani hyvä äiti =)[/QUOTE]

Kaksi viikkoa äitinä ei merkkaa mitään. Pannaan 20 vuotta eteenpäin niin oot paskamutsi.
 

Yhteistyössä