joka piti sit ns. "nollata" tuossa kirkonkylän kaupassa kotiatulomatkalla, tuumasivat 15v tyttäreni ja 11v poikani tänään.
Olin siis ko lasten kanssa kaupungissa... koitettiin ostaa vappuruokia ja ens viikon ruoka-tarpeita, mutta kun ei ollut nakkeja eikä jauhelihaa, niin innostuttiin sit ostamaan kenkiä ruokaostosten lisäksi: saalis 9 paria kenkiä ja kahdet verkkarit.
No sit oltiin jo kotio tulossa ja piti vielä kirkolle pysähtyä jotain pakasteita jne. Mentiin kauppaan ja mie sanoin lapsille, että käyn uudet tutit etsimässä sieltä lastentarvike-hyllyltä kuopukselle, ja että käykääs työ ne pakasteet.
Siinä lastentavaroiden takana on sit lemmikkieläintavaroille hylly. Sieltä hyllyn luota kuuluu sellainen ääni, kun pahasti köhäinen possu röhkisi: "kröööh"... pariinkin kertaan. Ja kikatusta ja käkätystä. "Kröööh" ja taas sellaista kikatusta.
Mie jo mielessäni mietin, että pitääkin varmaan kirjoittaa palstalle, että eikö ihmiset osaa pitää lapsia poissa leikkimästä niillä myytävillä tavaroilla, kunnes tunnistin kikatuksen ja käkätyksen oman jälkikasvuni ääniksi.
Siellähän nämä 2 omasta mielestään hyvinkin jo isoa lasta paineli sellaista koiran leluksi ilmeisesti tarkoitettua possua, jonka röhkintä kuulosti kyllä minunkin korvaani enenmmän "kipeän aasin ulvonnalta" kuten jälkikasvuni ääntä luonnehti.
Itsekin väsyneenä kaupoissa kiertelyyn purskahdin nauruun... eli jos joku on jo tälläistä asiaa kommentoinut täällä, niin syyllinen äiti lapsineen ilmoittautuu. Mutta oikeesti, se ääni oli vaan niin huvittava: yhtäaikaa matala ja kirkas "kröööh" sellaisella aasimaisella hirnuntanuotilla
Olin siis ko lasten kanssa kaupungissa... koitettiin ostaa vappuruokia ja ens viikon ruoka-tarpeita, mutta kun ei ollut nakkeja eikä jauhelihaa, niin innostuttiin sit ostamaan kenkiä ruokaostosten lisäksi: saalis 9 paria kenkiä ja kahdet verkkarit.
No sit oltiin jo kotio tulossa ja piti vielä kirkolle pysähtyä jotain pakasteita jne. Mentiin kauppaan ja mie sanoin lapsille, että käyn uudet tutit etsimässä sieltä lastentarvike-hyllyltä kuopukselle, ja että käykääs työ ne pakasteet.
Siinä lastentavaroiden takana on sit lemmikkieläintavaroille hylly. Sieltä hyllyn luota kuuluu sellainen ääni, kun pahasti köhäinen possu röhkisi: "kröööh"... pariinkin kertaan. Ja kikatusta ja käkätystä. "Kröööh" ja taas sellaista kikatusta.
Mie jo mielessäni mietin, että pitääkin varmaan kirjoittaa palstalle, että eikö ihmiset osaa pitää lapsia poissa leikkimästä niillä myytävillä tavaroilla, kunnes tunnistin kikatuksen ja käkätyksen oman jälkikasvuni ääniksi.
Siellähän nämä 2 omasta mielestään hyvinkin jo isoa lasta paineli sellaista koiran leluksi ilmeisesti tarkoitettua possua, jonka röhkintä kuulosti kyllä minunkin korvaani enenmmän "kipeän aasin ulvonnalta" kuten jälkikasvuni ääntä luonnehti.
Itsekin väsyneenä kaupoissa kiertelyyn purskahdin nauruun... eli jos joku on jo tälläistä asiaa kommentoinut täällä, niin syyllinen äiti lapsineen ilmoittautuu. Mutta oikeesti, se ääni oli vaan niin huvittava: yhtäaikaa matala ja kirkas "kröööh" sellaisella aasimaisella hirnuntanuotilla
