oliko se väkivaltaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en tiedä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en tiedä

Vieras
Riideltiin miehen kanssa. Sitä samaa kuin aina: kumpikin käy töissä, mutta ""vain hän väsyy"". Makaa sohvalla tai nukkuu illat, minä saan olla kuinka väsynyt tahansa, mutta lapset on hoidettava ja koti. Jos en siivoa, mies mäkättää.

Nyt mäkätin minä. Mies sanoo, että olin hysteerinen ja hän tahtoi minun lopettavan. Heitti. Onnekseni esine oli pehmeä, osui silti kovaa päähän. Sitten vasta olinkin hysteerinen.

En koskaan kuvitellut häntä väkivaltaiseksi, nyt en enää tiedä. Entä jos esine ensi kerralla on kova tai terävä?

Ylireagoinko? Monet kokevat pahempaa, en halua päästää asioita siihen pisteeseen. En tiedä, miten tästä eteenpäin.
 
Menkääpä aikuiset ihmiset tuulettumaan.

keskustelkaa uudelleen tapahtumien kulku ja käske miehen selvittää mikä tämän heiton aiheutti ja miksi hän teki niin.

Uskomaton riidan aihe tiellä. Ette siis parempaa keksineet? ihan oikeasti.. teillä menee helvetin hyvin, jos riitanne ovat tuota luokkaa :)

keskustelkaa ja rauhoittukaa vähän. Jakakaa kotityöt ja lastenhoito. Keskustelkaa järkevästi, kiihtymättä ja toisianne syyttelemättä.
 
Kotityöt ovat kaikkein yleisin riidan aihe perheessä.

Mielestäni ap on kimmastunut aiheesta: hän on pelkkä piika, jota mies komentelee kuin palkollista.

Mitä kannattaisi tehdä?
No.. ap:n sijassa minä lemppaisin miehen pellolle ennen kuin hän käy todella kiinni käsiksi. Niin nimittäin tulee käymään ihan varmasti. Väkivaltaisuus alkaakin usein hyvin pienestä ja kasvaa vähitellen traagisiin mittasuhteisiin.

En voi kuin ihmetellä, miksi naiset lisääntyvät kaikenlaisten surkimusten ja idioottien kanssa. Eikö miehestä näkynyt jo heti tuo laiskuus kotitöiden suhteen? Vai kuuluuko ap siihen lukemattomaan typerysten joukkoon, jotka kuvittelevat, että kyllä se mies siitä vielä muuttuu, kunhan meillä on lapsia...
 
""ap:n sijassa minä lemppaisin miehen pellolle ennen kuin hän käy todella kiinni käsiksi. Niin nimittäin tulee käymään ihan varmasti.""

Tiedän tämän. Juuri siksi olen syvästi huolissani sinänsä helposti mitättömäksi kuitattavissa olevasta tapahtumasta.

""Eikö miehestä näkynyt jo heti tuo laiskuus kotitöiden suhteen? Vai kuuluuko ap siihen lukemattomaan typerysten joukkoon, jotka kuvittelevat, että kyllä se mies siitä vielä muuttuu, kunhan meillä on lapsia...""

Ei, se ei näkynyt miehestä heti. Suhteen alkuvaiheessa mies osallistui kotitöihin, tiskasi, laittoi ruokaa, kävi kanssani kaupassa, suostui jopa kuuntelemaan opastusta pesukoneen käytöstä (jota ei osannut eikä osaa).

Lapsen syntymän jälkeen lapsen- ja kodinhoito on kuulunut minulle. Ko. riidassa mm. ""keskusteltiin"" siitä, että kaupassa käyminen kuuluisi yksin minulle - viis siitä, että miehellä on käytössään auto, minulla sen sijaan lapset ja rattaat töistä palatessani.

Typerys ap hyvinkin voi olla, hän kun kuvitteli, ettei mies muutu. :(
 
Osoita miehelle millainen hän on. Kun hän aikoo mennä sohvalle, niin mene sinä siihen makaamaan ja sano, että keittiö on vapaa, hänen vuoronsa tehdä ruokaa. Etkä sitten nouse ennen kuin ruoka on valmista. Jos hän kieltäytyy kaikesta osallistumisesta, niin pistä avioero vireille. Kova kovaa vastaan.
 
En uskalla antaa mitään neuvoa. Väkivaltaa on monenlaista.
Kyllä tuosta esineen heittämistä päin näköä pitää keskustella perusteellisesti. Väkivallan uhan alla ei kenenkään tarvitse elää.

Mikäpä minun on tässä eläessä valmiissa maailmassa. Rehkin töissä ja kävelin jalanpohjat märkänä kotiin. Rakkaat vanhat kenkäni on näköjään pohjista reijillä.

Söin mikrolämmitettyä ruokaa ja sitten päälle kolme vastapaistettua korvapuustia. Vatsa on nyt niin täynnä, että sen päällä voisi tappaa russakan. Muistaakseni äitivainajan puheita.

Suomalaiset miehet juovat itsensä tärviölle. Kaljaa kitataan kaduilla ja six-päckejä ja mäyräkoiria kannetaan rehvastellen kaduilla.

Kyllä Väestöliitto saisi puuttua peliin. Kun erektiohäiriökampanja on taas tältä sykyltä ohi, niin suosittelen terveiden elämäntapojen kampanjaa. Äkkiäkös tuollaisen pystyyn polkaisee.

Koti on siivottu ja pyykit pesty. Ihan joutavanpäiväinen eläjä tässä olen. Oikein kaipaan sitä kaljankittaajaa ja sohvaperunaa elämääni. Ehkä hänkin jo kaipaa ikuista nalkutustani. Lähetän taas suukkoja virtuaalisesti. Ehkä meidän ihana pappakin istuu netin ääressä. Kaikkeen hyvään kyllästyy. Ei kaikkia maailman naisia yksi mies jaksa valloittaa. Pitää jättää muillekin miehille osansa.
 

Yhteistyössä