Ekan lapsen kälkeen itkin ja itkin ja itkin, mies vaan luuli että mä kiukuttelen ja äkkäilen kaikesta. Ite myöhemmin tajusin olleeni masentunut. Mistään en saanut apua. Töihin lähdin lapsen olessa reilu 2 v ja siellä " masennus" helpotti.
Tokan jälkeen oli lähinnä normaalia väsymystä ilman suurempia itkuja.
Kolmannen jälkeen oli jotain varmaan väsymyksen ja masennuksen rajamailta ei oikein tiä itekkään. Apua en mistään " uskaltanut hakea " kun on pieni paikka missä asutaan ja mullakin sairaanhoitajia/ vastaanottovirkailijoita tuttavina. En todellakaan olis ensimmimäisenä halunnut asiaa heidän tietoon, ja vaitiolovelvollisuuskin on suhteellinen käsite...en tiedä mistä edes hakisin apua jos jotain tulis...