En meinaa enää jaksaa, kokoajan vaan itkettää.. Aamusta oltiin liikkeellä autolla ja kuski hurjasteli, sanoin hänelle ttä lopettaa.. Ja yhtä äkkiä olimmekin päin puuta.. Vauhtia oli noin 80km tunnissa. En muista tarkallelleen tilannetta.. Menin niin shokkiin. Kuulusteluissa kerroin tilanteen rehellisesti. En oo syöny kokopäivänä.. On niin pahaolla.. Kokoajan tulee tuo tilanne mieleen.. Ja kyyneleet valuu.. Oon niin poikki.. Onneksi kellekkään ei sattunut mitään :'( Poliisikin ihmetteli että miten selvisimme hengissä, auto meni aivan lunastuskuntoon.. :'( On niin sairaan pahaolla, nupunkaan kuolemasta en ole päässyt yli, ja mieskin on niin kaukana ettei pysty tukemaan minua läheisesti. Äsken soittelimme. Hieman piristi. Neuvoivat kriisikeskukseen olla yhteydessä, mutta olen jo siellä psykiatrisella osastolla hoidossa.. Tuntuu ettei kukaan ota oikein vakavasti ongelmiani :'( Olen aivan lopussa..