Olinko inhottava, kun en antanut lapsen kaverille kakkua vaikka pyysi?

["vieras"]

Yksi pala kakkua - ei siitä tule kuin riitaa ja siksi syön sen itse.

 

[alkpu]

Joo ja siis tää halju olo tuli siitä, että tietyllä tavalla olis kiva antaa, jos lapsen tekee mieli. Ja aika usein on sekä tämä lapsi ja muutkin kaverit (joita käy useimpina päivinä useita) saaneet sekä herkkuja, että leipää ja muuta nälkäänsä. Ja jos on vanhempien kanssa sovittu, että viettävät iltapäivää meillä, niin usein olen myös erikseen hankkinut kaappiin jotain juuri heille. Mutta toisaalta en myöskään ole ajatellut muiden lapsia päivittäin tässä passata, ja tosiaan toivon etteivät omat lapseni pyytele muiden kodeissa kaapeista mitä haluavat.

 

["hupsis"]

olisin toki antanut, koska toinen on miettinyt jo pitkään miten ihanaa se kakku mahtaa olla, ja olisi ollut kiva ele ja ehkä ikimuistoinenkin lämmin muisto, että hänkin sai sitä meidän juhlien kakkua - eli hän on meille tärkeä.

se on sitten eri asia, että olisinko toista jatkuvasti syöttämässä ja herkkuja tunkemassa. riippuu tilanteesta, lapsesta jne. meillä ei hevonenkaan saa ruokaa ennenkuin hemmotellut elkeet väistyvät. hevonen vain on niin paljon ihmistä viisaampi, että oppii minuutissa viimeistään, miten pitää olla.

 

[eikkuliina]

Luojan kiitos meillä kotona ei ikinä laskettu kanapihvejä per nenä vaan ruokaa tehtiin sen verran yli ettei ikinä jäänyt nälkä eli riitti vaikka kahdellekin ylimääräiselle suulle. Ja normaalipainoisia ja köyhiä oltiin kun olin lapsi ja silti ruuasta ei ikinä ollut pulaa.

Serkuillani oli tuo lasketut lihapullat-systeemi ja voi kun oli ruoka-aikoihin ikävä kotiin. Samaa perinnettä jatkoin muuten itse - meiilä syö vieraat siinä missä omatkin.

 

[vieras5]

Olisin tehnyt samoin kuin ap. Ei ole kakkutarjoilun aika. Minusta ei ole kovin kaunis tapa ruinata kylässä kakkua.

 

["hupsis"]

Olisin tehnyt samoin kuin ap. Ei ole kakkutarjoilun aika. Minusta ei ole kovin kaunis tapa ruinata kylässä kakkua.

No nimenomaan se ei olisi kaunis TAPA. Mutta elämä on vuorovaikutusta, ja se antaa molemmille osapuolille enemmän silloin, kun toimitaan enemmän tunne- kuin tönkkösääntöpohjalta.

Vaikka tuo muksu kerjäisikin multa herkkuja alvariinsa, niin silti antaisin nimenomaan viikonlopun juhlista jääneen kakkupalan, koska sillä tapaa lapsi saisi kokea tavallaan olleensa yksi vieraista. Juhlistaisin vielä tilannetta jotenkin, ja killitettäisiin porukalla, että siinä se meidän pieni vieras nyt maistelee. Oma tuskin olisi kateellinen koska nimenomaan kunnioittaisin tuolla tapaa hänen vierastaan, ja jos jotain makeanhimoa alkaisi ilmetä hänessäkin, niin tehtäisiin jotain hyvää jälkiruuaksi.

Sitten taas saman pikkuvieraan tavanomaiseen makeannälkään saattaisin hyvinkin todeta, että nyt syödään ruokaa ensin. Siinä vaiheessa kun meidän mukula tulee tuohon kyläilyikään, niin yritän tehdä mahdollisimman usein semmoista helposti jatkettavaa ruokaa tai justiinsa soppaa, tai muuten huolehtia että ruokaa on riittävästi. Tai sitten söisin itse eiliset jämät.

Mun mielestä vieraanvaraisuus on todella tärkeää, eikä sen osoittaminen vaadi nöyristelyä tai sitä, etten pidä omista oikeuksistani kiinni. Mutta mun tehtäväni äitinä on myös avartaa lapsen ystävien maailmaa ja tarjota heille tunne, että he ovat tärkeitä ja arvostettavia ihmisiä. Samalla voin ihan vahingossa opettaa heille omalta osaltani, miten tärkeät ja arvostettavat ihmiset käyttäytyvät.

Eli ap:lle sanoisin, että en pidä häntä inhottavana, mutta pelokkaana kyllä. Pelkään, että hän ei luota omiin oikeuksiinsa koska joutuu pitämään niistä niin huolekkaasti kiinni.

 

["jkl"]

Mä muuten "vihaan" (en vihaa voimakkaasti, mutta en pidä) myös tuota.

*supisupisupi* "Kysy sun äidiltä saadaanko me karkkia". "Kysy sun äidiltä saanko mä jätskiä kun Ellakin oli saanut silloin kun se oli teillä".

Öh. Kysy itse. Kysyvälle vastataan ja pyytävä saattaa saada

Hassua miten ihmisiä ärsyttää eri asiat. En näe tuossa mitään vihattavaa.

 

[Hienoa]

[QUOTE="hupsis";25766532]No nimenomaan se ei olisi kaunis TAPA. Mutta elämä on vuorovaikutusta, ja se antaa molemmille osapuolille enemmän silloin, kun toimitaan enemmän tunne- kuin tönkkösääntöpohjalta.
---
Mun mielestä vieraanvaraisuus on todella tärkeää, eikä sen osoittaminen vaadi nöyristelyä tai sitä, etten pidä omista oikeuksistani kiinni. Mutta mun tehtäväni äitinä on myös avartaa lapsen ystävien maailmaa ja tarjota heille tunne, että he ovat tärkeitä ja arvostettavia ihmisiä. Samalla voin ihan vahingossa opettaa heille omalta osaltani, miten tärkeät ja arvostettavat ihmiset käyttäytyvät.[/QUOTE]

Hienosti sanottu! :flower: