Olinko liian julma lapselle

[nyt ei mennä]

Meijän nelivuotias ei meinaa millään uskoa, kun nätisti sanoo, sitten vasta tapahtuu kun huudan. Äsken olimme menossa kirjastoon ja pyysin yseamman kerran, että laittaisi vaatteet päälle, mitään ei tapahtunut. Sitten totesin, että ei mennä. lapsi kävi laittamaan vaatteita ja itki, että mennään. Minä vaan sanoin, ettäeio mennä ja katsotaan ensi kerralla jos asiat tapahtuisi ilman huutamista, uskottaisi kun nätististi pyydetään. nyt ei mennä. Tiedän, että haluaisi kun kaikki krjat on jo luettu ja aikaisemmin päivällä oli puhe, että mennään.

 

[Äly hei]

Mitä sä mussutat lapsenrääkkääjä.

 

[vieras]

Mun mielestä oikein tehty. Ei jaksa aina HUUTAA! Peukkuja että auttaa!

 

[itse olisin]

varmaan sanonut toka vikalla kehoituksella että " jos et nyt HETI pue niin sitten ei mennä ollenkaan" Ja tämän siis niin selvästi että lapsi sen varmasti myös ymmärtää. Ja jos ei tapahtuisi mitään niin sitten olisi ihan oikeutettua jättää menemättä.

 

[vieras]

Ei todellakaan ole liian julmaa.Noin meilläkin tehdään.Tosin me ei huudeta.Mä sanon kerran lapselle ja jos ei tapahdu mitään alan laskemaan kolmeen.Mikäli pääsen kolmoseen asti,sovittu puuha jää pois ja siitä on turha alkaa itkemään.Nykyään kyllä 4-vuotias on tehnyt tästäkin asiasta leikin eikä tosiaan ota kuuleviin korviinsa mun juttuja kun sen ekan kerran sanon vaan odottaa että alan laskemaan ja kakkosen kohdalla laittaa vauhtia ja sitten nauraa voitonriemuisena,että eipäs äiti päässytkään kolmoseen.Olen siis suunnitellut taktiikan muuttamista,mutta strategian muodostaminen on vielä kesken.

 

[Kowalski]

Varoititko etukäteen, että jos et pue, emme mene kirjastoon?

Jos et, niin et mielestäni toiminut ihan oikein. Lapselle pitää tehdä vaihtoehdot selviksi.

 

[joku]

mun mielestä et. Jos lapselle useamman kerran sanotaan nätisti jostain, ja sit seuraavaks et jos et nyt tee nätisti, niin ei lähdetä, ja jos ei laps edelleenkään tottele, voi sanoa, että äiti sanoi että jos et oo nätisti/tottele, niin ei mennä.

Vaatii kuitenkin niitä "varotuksia", et jos et oo nätisti seuraa sitä tai tätä.... Yhtäkkiä ei voi kyllä vaan sanoa et ei mennäkään.

 

[Rieputarallaa]

Mä olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa niin, että olisin antanut lapselle mahdollisuuden korjata käytöstään niin, että olisin sanonut tuon uhkauksen ensin ääneen. Eli että "jos vaatteet eui mene nyt päälle, ei mennä ollenkaan. ole hyvä ja pue". Jos lapsi ei olisi siltikään pukenut, sitten ei lähdettäisi.

Mutta ei tuo minusta liian julmaa ole. Pahasta mielestä selviää, ja voitte jutella asiasta, miksi sinne kirjastoon ei nyt menty.

 

[ahma]

Ehkä olisin todennu, että no hyvä on mennään. Mutta tuskin tuo kuolemantraumaa asiasta sai. Kerro sitten miten seuraavalla kerralla homma sujui.

 

[pieras]

Kannattaa kiinnittää jo alunperin huomiota sanavalintoihin, "Pue päälle niin mennään kirjastoon" toimii paljon paremmin kuin "Pue päälle tai ei mennä kirjastoon".

Tiedän, että toi kuulostaa ihan turhalta, mutta se toimii ihan oikeasti!

 

[endie]

meillä varmaan ois sinne kirjastoon lähdetty kun olis pari kertaa asiasta huomautettu, sitten muksu kainaloon niissä vaatteissa jotka on päällänsä ja menoks. ulkovaatteet mukaan kainaloon.
eiköhän ne olis päälle jossain vaiheessa menny.
meillä ei oo muksu päättäny millon mennää tai ei.

 

[onnea]

varmaan sanonut toka vikalla kehoituksella että " jos et nyt HETI pue niin sitten ei mennä ollenkaan" Ja tämän siis niin selvästi että lapsi sen varmasti myös ymmärtää. Ja jos ei tapahtuisi mitään niin sitten olisi ihan oikeutettua jättää menemättä.

Just noin, lapselle olisi jäänyt aikaa toimia. Periaatteessa kuitenkin oikein tehty. Ei toinna huutaa ja kiristellä hampaitaan vaan toimii. Saattaa seuraavan kerran pukea kun lähdette kirjastoon/jonnekin. Kyllä 4vee jo ymmärtää.

 

[ap]

Tosiaan, tälläkertaa jäi sanomatta, että on viimeinen varoitus, yleensä sanon. Sanoin hänelle, että ei ole kivaa kun pitää joka asiasta sanoa monta kertaa ja mitään ei tapahdu, etten haluaenkä tykkää huutaa hänelle. olisi kiva jos asiat tehtäisiin ilman huutamista ja uskottaisiin puhetta. Lapsi sanoo, että hän haluaa kirjastoon. minä sanoin että minä halusin sinun laittavan vaatteet päälle ja pyysin monta kertaa nätisti. Laitoitko sinä? en laittanut vastasi lapsi. ja minä kerroin että minä olisin halunnut, että laitat vaatteet pääälle, mutta nyt kävi näin ja katotaan seuraavalla kerralla josko ne vaatteet menisi päälle reippaasti.

 

[isoäiti mölykylästä]

no oikein teit. tuostahan se oppii, että miten käy kun ei tottele

 

[kkk]

Mielestäni huutaaminen on paljon pahempaa kuin tämmöinen käytös. Mitä enemmän huuta, sitä vähemmän se vaikuttaa. eli tee ensi kerrallasamalla tavalla, äläkää huuda!

 

[vielä]

Tuttu kasvatustieteilija on suositellut, että varoituksia ei pitäisi ollakaan monta. Että lapsi sitten aina koettelee, että venyykö vielä kerran ja vielä vähän. Itse en ole sitä kyllä käytänössä saanut toimimaan.

 

[ap]

Mielestäni huutaaminen on paljon pahempaa kuin tämmöinen käytös. Mitä enemmän huuta, sitä vähemmän se vaikuttaa. eli tee ensi kerrallasamalla tavalla, äläkää huuda!

Tiedän, että huutaminen on se huonoín tapa, mutta välillä ne hermot vaan menee kun on aivan sama mitä sanoo mitään ei tapahdu. Äsken vielä itku silmässä pyyteli, että mennään kirjastoon, minä sanoin että ei mennä, katsotaan seuraavalla kerralla jos vaattet menis päälle, kun pyydän nätisti. Kiikussa kiikutteli ja pipin sylissä, nyt kävi omasta huoneesta hakemassa muistipelin ja kävi sitä pelaamaan. josko sitä kohta lähtis ulkoilemaan, kun on näin kaunis ilma, kunhanlapsi ensin unohtaa harmituksen.