V
"vaimo"
Vieras
Olemme mieheni kanssa puolitosissaan katsellut omaa taloa, eilen asia sitten tuli puheeksi kun huomasin että myyntiin oli tullut meidän tarpeitamme vastaava talo.
Mies sanoi minulle sitten että niin kauan kun meidän vuokra-asuntomme näyttää tältä, ei hän osta taloa. Minä siitä sitten hieman suivaannuin ja annoin palautetta miehen osallistumisesta kotitöihin ja nyt sitten onkin asia solmussa..
Ei meillä ole likaista, mutta paikkapaikoittain sekaista, mies on paljon töissä, enkä olekkaan häneltä paljoa vaatinut, mutta nyt ryöpytin, kieltämättä hieman epäreilusti hänen niskaansa kaikki ajatukseni siitä kuinka kaikki jää hänen osaltaan tekemättä, jopa silloin kun hän on lomalla.
On epäreilua minulta sanoa että sinä käyt vain töissä, hän on kuitenkin se joka meillä leivän tuo pöytään, mutta onko sekään oikein että hän voi tehdä vain omia juttujaan tai istua sohvalla pelaamassa kun on kotona ja odottaa että minä huolehdin lapsen, kodin, pyykit, ruuanlaitot yms.
Olen omalta osaltani vaikuttanut asiaan siten että olen antanut hänen vain olla, tehnyt mukisematta kaiken, ollut huolissani hänen jaksamisestaan ja antanut hänen levätä, nyt ketään ei tunnu kiinnostavan että kuinka minä jaksan.
En halua sinällään pahoittaa mieheni mieltä, hän on hyvä mies, tekee paljon töitä sen eteen että meillä on katto pään päällä ja varaa myös johonkin muuhunkin, hän rakastaa minua ja lastaan, on hyvä meille.
Mutta miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään, ilman riitaa, että pelkästään se työssäkäynti ei riitä hänen panoksekseen tässä kodissa ympäri vuorokauden, ympäri vuoden.
Mies sanoi minulle sitten että niin kauan kun meidän vuokra-asuntomme näyttää tältä, ei hän osta taloa. Minä siitä sitten hieman suivaannuin ja annoin palautetta miehen osallistumisesta kotitöihin ja nyt sitten onkin asia solmussa..
Ei meillä ole likaista, mutta paikkapaikoittain sekaista, mies on paljon töissä, enkä olekkaan häneltä paljoa vaatinut, mutta nyt ryöpytin, kieltämättä hieman epäreilusti hänen niskaansa kaikki ajatukseni siitä kuinka kaikki jää hänen osaltaan tekemättä, jopa silloin kun hän on lomalla.
On epäreilua minulta sanoa että sinä käyt vain töissä, hän on kuitenkin se joka meillä leivän tuo pöytään, mutta onko sekään oikein että hän voi tehdä vain omia juttujaan tai istua sohvalla pelaamassa kun on kotona ja odottaa että minä huolehdin lapsen, kodin, pyykit, ruuanlaitot yms.
Olen omalta osaltani vaikuttanut asiaan siten että olen antanut hänen vain olla, tehnyt mukisematta kaiken, ollut huolissani hänen jaksamisestaan ja antanut hänen levätä, nyt ketään ei tunnu kiinnostavan että kuinka minä jaksan.
En halua sinällään pahoittaa mieheni mieltä, hän on hyvä mies, tekee paljon töitä sen eteen että meillä on katto pään päällä ja varaa myös johonkin muuhunkin, hän rakastaa minua ja lastaan, on hyvä meille.
Mutta miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään, ilman riitaa, että pelkästään se työssäkäynti ei riitä hänen panoksekseen tässä kodissa ympäri vuorokauden, ympäri vuoden.