A
agag
Vieras
Olin niiiiiiiiiin valmistellut, stressannut hyvässä mielessä, haaveillut piiiiitkästä aikaa rauhallisesta yhdessäolosta perheen kans ja etenki miehen kans (3 vapaata), suklaan syömisestä ja jouluherkkujen nauttimisesta. Olin odottanu, et saisin katsella lasten iloa uusista toivelahjoista jne...
Niin...
Sitten me koko perhe sairastuttiin, lapset itkeny monta päivää putkeen kipeänä, itse ei maista mitään eikä tee mieli syödä. Sängyssä vaan maattu miehen kans puolikuolleina, ruuat mätänee kaappiin, kun kukaan ei niitä syö, suklaakipot täysiä eikä tee ihan yhtään mieli!! Ei jaksa pelata, ei lukea, eikä lapset jaksa leikkiä... Silti pitää yrittää lääkitä lapsia, huolehtia riittävästä nesteen ym saannista jne jne...
Ja huomenna alkaa taas arki. Me edelleen sairaana... Huoh. Ei tuntunu joululta.
Niin...
Sitten me koko perhe sairastuttiin, lapset itkeny monta päivää putkeen kipeänä, itse ei maista mitään eikä tee mieli syödä. Sängyssä vaan maattu miehen kans puolikuolleina, ruuat mätänee kaappiin, kun kukaan ei niitä syö, suklaakipot täysiä eikä tee ihan yhtään mieli!! Ei jaksa pelata, ei lukea, eikä lapset jaksa leikkiä... Silti pitää yrittää lääkitä lapsia, huolehtia riittävästä nesteen ym saannista jne jne...
Ja huomenna alkaa taas arki. Me edelleen sairaana... Huoh. Ei tuntunu joululta.