Olisi kiva jos Suomi olisi ystävällisempi maa

[vierailija]

Olen samaa mieltä ja täysin kypsynyt yltiöyksilökeskeiseen menoon. Minä ja mun tunteet, mulla on oikeus yms. Jatkuvaa omissa tunteissa vellomista.

 

[Vierailija]

Pidin tästä kirjoittamastasi runosta edelliseltä Ranskan reissultasi.

Alepa Ranskassa, viini kourassa,
tanssii kaduilla, kuin tähti tuikassa.
Eiffel-torni katsoo, se nauraa mukana,
tietää, että Alepa on jo iltamukana!


Humalassa sepittää, ranskaa vaikka väkisin,
sanat soljuvat, kuin viini lasissa pekisin.
“Baguette! Croissant! Mon dieu!” huudahtaa,
kun viereen eksyy, outo kissa, jolle sokka palaa.


Kallista aikaa, mutta täysin sekaisin,
jahtaa ohikulkijaa, “Ootko sä Ranskan kuningas?”
Huhuu, henkäyksen päässä, vain ähinää,
samalla yritetään, pysyä pystyssä, hui hai!


Sateen jälkeen, kadut kiiltää,
Alepa laulaa, ei malttaisi hiljalleen olla.
"Ranskassa on rakkautta, viini on taikaa!"
kunnes jalat pettää, ja hän humpsahtaa maahan, pläjähtää!


Ystävät nauraa, ottavat kuvia salaa,
ja Alepa hymyilee, "Tämä on vain Ranskan iloa!"
Eiffel-torni kerran, hänen kaveri,
humalassa toivoo, että seuraava stoppi on leipäosuus.


Niin tarina jatkuu, humalassa Alepan,
Ranskassa seikkailu, joka ei koskaan häviä.
Sieltä löytyy naurua, viiniä ja tanssia,
Alepa, sinä tähti, tulit tähden tuuleen, haaveista, ja hullutuksesta!

Olen 15 vuotta ollut töissä Pariisissa ja turhan usein näkee näitä "kulttuurimatkalla" olevia batiikkinoitia jotka juovat viiniä aamusta iltaan ja sönköttävät merdeä kouluranskaa.

 

[vierailija]

Olen 15 vuotta ollut töissä Pariisissa ja turhan usein näkee näitä "kulttuurimatkalla" olevia batiikkinoitia jotka juovat viiniä aamusta iltaan ja sönköttävät merdeä kouluranskaa.

Ehkä olit vain kateellinen, kun olit jossain shit jobissa ja kielitaitosi oli asteella auttava.
minua huvittaa lukea näitä kömpelöitä oletuksia elämästäni.
Ranskan ajat ovat jo kaukana takana elämässäni.
Olen tyytyväinen siihen miten vähän olen kertonut elämästäni. Minulle riittää, kun jälkikasvuni puhuu virheetöntä ranskaa.
Ehkä minäkin joskus innostun tekemään uusiin ketjuihin pilkkavärssyjä palstan inhokeistani.

 

[vierailija]

Ehkä olit vain kateellinen, kun olit jossain shit jobissa ja kielitaitosi oli asteella auttava.
Minua huvittaa lukea näitä kömpelöitä oletuksia elämästäni.
Ranskan ajat ovat jo kaukana takana elämässäni.
Olen tyytyväinen siihen miten vähän olen kertonut elämästäni. Minulle riittää, kun jälkikasvuni puhuu virheetöntä ranskaa.
Ehkä minäkin joskus innostun tekemään uusiin ketjuihin pilkkavärssyjä palstan inhokeistani.

 

[vierailija]

Olen samaa mieltä ja täysin kypsynyt yltiöyksilökeskeiseen menoon. Minä ja mun tunteet, mulla on oikeus yms. Jatkuvaa omissa tunteissa vellomista.

Niinpä. Pitäis ajatella vähän muitakin eikä pyöriä vain oman napansa ympärillä.

 

[vierailija]

Niinpä. Pitäis ajatella vähän muitakin eikä pyöriä vain oman napansa ympärillä.

Suomen ikäpyramidi on vinksallaan. Valtaosa kansasta on yksineläjiä. Nautin yksinolemisesta. Vartuin suurperheessä ja elin kauan yh-äitinä. Elän parhaita vuosiani ollen vastuussa enää vain itsestäni.
Uusia murheita en kaipaa elämääni. Näillä talvipakkasilla riittää, kun varon kaduilla jokaista asketani etten liukastu.
Nuoruudessani ei vatvottu tunteita. Sodan läpikäyneet vanhempani kipuilivat murheitaan, ja siihen vatvomiseen väsyin usein. Kaikki elämän pettymykset laitettiin toisen maailmansodan syyksi.
En kadu mitään valintojani. Olen tasapainossa itseni ja maailman kanssa. Kun kohta suljen netin ja nousen lukutuolistani ylös, karistan harteiltani kaikki maailman ikävät asiat. Voin muuttaa vain itseäni, eikä minussa enää ole paljon muutettavaa. Olen jo löytänyt identiteettini kauan sitten ja viihdyn siinä.

 

[vierailija]

Suomen ikäpyramidi on vinksallaan. Valtaosa kansasta on yksineläjiä. Nautin yksinolemisesta. Vartuin suurperheessä ja elin kauan yh-äitinä. Elän parhaita vuosiani ollen vastuussa enää vain itsestäni.
Uusia murheita en kaipaa elämääni. Näillä talvipakkasilla riittää, kun varon kaduilla jokaista askeltani etten liukastu.
Nuoruudessani ei vatvottu tunteita. Sodan läpikäyneet vanhempani kipuilivat murheitaan, ja siihen vatvomiseen väsyin usein. Kaikki elämän pettymykset laitettiin toisen maailmansodan syyksi.
En kadu mitään valintojani. Olen tasapainossa itseni ja maailman kanssa. Kun kohta suljen netin ja nousen lukutuolistani ylös, karistan harteiltani kaikki maailman ikävät asiat. Voin muuttaa vain itseäni, eikä minussa enää ole paljon muutettavaa. Olen jo löytänyt identiteettini kauan sitten ja viihdyn siinä.

 

[vierailija]

"Oltaisiin enemmän perhekeskeisiä ja yhteisöllisempiä."
Tuossa lauseessa piilee paradigma koska suomalaiset ovat kovin perhekeskeisiä jopa niin, että perheestä on tullut epäjumala. Edellisestä seuraa se ettei ole voimavaroja/aikaa olla yhteisöllisempiä.
Talkoohenkeä ehkä olisikin mutta epäjumala ei mahdollista osallistumista muuta kun vastikkeelliseen työhön ja ehkä harrastukseen.
Yhteisöllisyyttä nykyään näkee vain uskonnollisissa piireissä ja Karjalaisten sukujuurten yhteenkokoontumisissa.