Olisiko aivan älyttömän lapsellista jättää "kostoksi" vastaamatta miehelle puhelimeen..?

["vieras"]

Todella lapsellista ja saatanan tyhmää.

 

[aloittaja]

AP, et sä ole hirveä ihminen, koska sentään tiedostat, ettei tää mee ihan oikein. Auttaisiko jos puhuisit asiasta rauhallisesti miehelle? Ideana olisi se, ettei sen ole pakko raportoida mitä tekee tai vastata puhelimeen, mutta koittaa ymmärtää jos joskus soittelet perään.

Tai kävisit vaikka terapiassa pari kertaa? Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta uskoisin, että luottamuksen puute ja epäilykset voi tuhota hyväkin suhteen. Se varmasti helpottais sunkin oloa jos et joutuis aina epäilemään kaikkea.

Varmasti tämä epäily ja luottamuksen puute pidemmän päälle voi tuhota kaiken sen hyvän mitä meillä on.
Ja mulla on joskus useamman kuukauden kestäviä jaksoja kun mulla on hyvä olla, en mieti miehestä mitään pahaa. En miet mitähän tuo ja tuokin oli ja miksiköhän ei soita vaan en laittele viestejä tai kysele olen vaan hyvillä mielin. Mutta kun tup "perkele" nostaa päätään niin silloin ei oo oo tosiaankaan hyvä olla. Tää satuttaa ja syö miestä mutta myös mua ja paljon.

Silloin huonoina hetkinä joku mussa vaan sanoo et ei pidä olla hölmö ja sokee ja luottaa koska sit sattuu ja kovaa ja jos epäilee jo valmiiks niin satu niin kovaa, kun "tiesi".
Mä siis pelkään luottaa koska mua pelottaa et mua sattuu.
Niin täälläkin kuin muuallakin saa aina kuulla kuinka ne ihanimmatkin miehet on olleet kuitenkin pettäjiä/kusipäitä.

 

[aloittaja]

[QUOTE="vieras";22224878]Ikävä tilanne, tuo pitäsi selvittää jotenkin.

Mutta kosto on aina lapsellista.[/QUOTE]

Niin on. Siksipä soitinkin takaisin melkein heti.

 

[nöppäri]

Meillä oli vähän tätä samaa meininkiä alkuaikoina, mies niin mustis kun vaan olla ja voi. No sen arvaa mitä tulee kun toinen osapuoli on hirmuisen sosiaalinen ja puhelias ja avoin persoona.

Aikani menojani ja tulojani kellon mukaan selittelin, jos en selittänyt, oli mulla jotain salattavaa, ja jos kerroin, siinä oli jotakin selityksen makua. Vetäydyin jopa sivummalle jos jossakin porukassa oltiin, etten antaisi syytä mustasukkaisuudelle, mutta eipä se itään auttanut, aina oli jotakin syytä.

Sitten mulla vaan tuli mitta täyteen, sanoin ihan suoraan, että sulla on ongelma ja minä en pysty sitä sun puolesta ratkaisemaan. Tästä eteenpäin en menoja sen ihmeemmin sulle selvittele, enkä aikataulja luo, toki siis ihan normaalit mwenen vaikka Sirkulle ja tulen joskus seiskan aikoihin, ja jos huomaa, että nyt venähtää, niin toki koen asialliseksi ilmottaa, että menee vielä jonkun aikaa.

Jos ja kun tämä rupeaa tuottamaan sulle ongelmaa, älä tulle tivaamaan ja epäilemään, mene vaikka tonne metsään juoksemaan ja potkimaan puita, kunnes olet saanut tilanteet itsellesi selviksi ja alat ymmärtämään, ettei toista voi vahdata ja tentata jatkuvasti.

aikaa se vei, mutta enää ei ole aikoihin tarvinnut menojaan lokikirjaan merkata, toki huomaan joskus ilmeestä, että jaahas taitaa isäntää vähän arveluttaa, että mitäs nuo nyt jutskailee, mutta ei siitä mulle kyllä avaudu.

Myös mun ukkeli sanoi, että pelkää menettävänsä mut, johon myöskin sanoin, että tuolla tyylillä voit olla varma, että ennemmin tai myöhemmin mä lähden.
Kysyin myös, että entä jos nyt menen ja petän, mitä luulet sen auttavan, tuskin ainakaan lopetat tota touhua, joten kannataako ihan oikeasti uhrata aikaansa tuollaiseen.

 

[en tiiä]

no mä ymmärrän sua. mäkää en vastais. ja mäkin aattelisin et sil voi olla vaik joku toinen. mut toisaalta, vastaa vaan! tuntuu se surulliselta vähän et itse joudut kiehuen käymään nukkumaaan ja varmaan ihan turhaan, ja mies vaan ihmettelee, ja mies kun on, niin menee sit nukkumaan ja ehkä unohtaa koko jutun, ja ei ymmärrä miksi olet itse suututtanut itsesi ripustautumalla häneen.

 

[e]

Ymmärrän sua, olisin itsekin mustasukkainen.

 

["mää"]

Ymmärrän sua, olisin itsekin mustasukkainen.

Täh?
Onks tämmönen huulen heitto jostakusta hauskaakin?

 

[ei meillä vaan]

Vai että kuuluu soittaa joka päivä jos toinen on reissussa. no mä en ainakaan haluaisi koskaan elää parisuhdettani niin miten kuuluu tehdä. Soitellaan jos siltä tuntuu ja jos ei tunnu niin ei soitella. Eli se kiireisempi (= ylenensä se reissussa oleva) soittelee jos ehtii.

 

[plikka]

Koska mä olen vainoharhainen idiootti paska jonka luottamus ihmisiin on tuhottu lapsuudessa.

Mutta mikä on se syy miksi haluat edelleen olla surkea uhri? Lapsuus oli paska, okei. Mitä miehesi on tehnyt ettet luota häneen? Ukko vääntää myöhään duunia ja soitti sinulle kun pääsi rauhoittumaan hotellihuoneeseen ja sinä kostat sen hänelle? joo. Nyt ois se kuuluisa kasvun paikka..

 

[gkd]

Tuommonen käytös on ihan pirun ahdistavaa. Itse olen joskus aikanaan ollut ns. miehesi kengissä (ex-seurustelukumppanini siis toimi samoin kuin sinä) ja ajan myötä sain siitä todella tarpeekseni. Nuo sun ongelmat eivät millään lailla koske sun miestäsi ja mä olen sitä mieltä, että sun kantsisi purkaa noita solmuja jonkun ammattilaisen kanssa. Tuolla tyylillä sä loppupeleissä ahdistat miehesi nurkkaan ja sitä myötä pois sun luotasi.