Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bad Virgin-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Bad Virgin-

Aktiivinen jäsen
03.01.2008
43 331
1
36
Mun yksi sukulaismies on hetkenä minä hyvänsä kuolemassa syöpään ja äsken näin hänen kuvansa pitkästä aikaa, ja voi luoja että mä itkin :'(

Hän oli aiemmin niin suupaltti kaveri kun olla ja voi ja juttua riitti kyllästymiseen asti :D
Nyt hän painaa hädin tuskin 40kg ja kuvassa näyttää että hän olisi jo kuollut :/

Omat parisuhdeongelmat sun muut tuntuu nyt niin vähäpätöisiltä ja tiedän että kyllä mä niistä selviän

Putille rakkaudella Jossu, Jessica ja Vanessa :heart: :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja olkkis74:
BV: Tuli ihan sama mieleen sen jälkeen kun pikkubroidi oli palaa kuoliaaksi viime jouluna. Jos ei kaverinsa olis mennyt käymään niin ei olis mulla broidia enää...

Kiitos sille kaverille joka broidin pelasti...

Voih,onneksi hänen kaveri pelasti veljesi :heart:
 
kyllä mä olen onnellinen siittä mitä mulla on!!mä sain tänään kuulla et läheinen ihminen on menossa leikkaukseen ku löytyi kasvain..miten elämä voikin muuttua niin äkkiä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mini:
kyllä mä olen onnellinen siittä mitä mulla on!!mä sain tänään kuulla et läheinen ihminen on menossa leikkaukseen ku löytyi kasvain..miten elämä voikin muuttua niin äkkiä?

Elämä voi muuttua hetkessä,siltikään ei pidä jäädä jäädä paikoilleen, vaan nauttia kaikesta :heart:
 
Niinhän se menee, suurten surujen edessä ne pienemmät murheet tuntuvat turhilta.
Kyllä sen huomaa kuinka oma toleranssi kaiken maailman pienestä vinkumisiin alkaa laskea kun joutuu kohtaamaan elämässä niitä todellisia murheita.
Eniten mua ahdistaa ihmiset jotka jaksaa valittaa omista "pikku murheistaan" heille joilla on elämässä jokin iso kriisi. Ei sitä vaan jaksa kuunnella "Pekan serkun koiran vatsavaivoista" jos on saattanut juuri läheisen hautaan *Kärjistää*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin-:
Alkuperäinen kirjoittaja Huisi hippu:
no mitä mulla tällä hetkellä on : mies joka levitti legot kolmeen eri paikkaan. ja niitähän minä en kerää... :|

:D

jep. mun omakotitalo legot keittiön lattialla, peruspalikat mun selän takana ja merirosvolaivalegot olohuoneessa jossa mies nyt kokoaa laivaa. ei oo lapsia niin toi mies leikkii niidenki edestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin-:
Alkuperäinen kirjoittaja olkkis74:
BV: Tuli ihan sama mieleen sen jälkeen kun pikkubroidi oli palaa kuoliaaksi viime jouluna. Jos ei kaverinsa olis mennyt käymään niin ei olis mulla broidia enää...

Kiitos sille kaverille joka broidin pelasti...

Voih,onneksi hänen kaveri pelasti veljesi :heart:

Harmittaa vaan kun en tiedä kuka se broidin kavereista oli joka sinne meni... Oon hälle kyllä ikuisesti kiitollisuuden velassa...

 
Juu, meillä on onneksi sukuvikana semmoinen, että mitä vakavampi asia, sitä helpompi se on hyväksyä. Äiti kertoi tänään omasta isoisästään. Hän oli Venäjältä tullut Suomeen vallankumousta karkuun, oli otettu kiinni ja laitettu vankileirille punaisena. Oli siellä selvinnyt syömällä mm. ruohoa, kun muutakaan ei ollut aina tarjolla. Menetti esikoislapsensa traagisesti ja ainokaistaan (mummiani) lelli kaikin mahdollisin tavoin. Hän menehtyi kohtuullisen varhain, mahasyöpään. En koskaan häntä tavannut.

Oli kuitenkin loppuun asti iloisella mielellä. Soitteli mandoliinia ja lauloi kappaletta "Anna arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa". Jaksoi tehdä työtään miltei loppuun asti. Toinen isoäitini, joka asui viereisellä kadulla (vanhempieni ollessa vielä lapsia), kävi suutarissa isoisoisäni luona ja mummoni kertoikin, että tällä isoisoisälläni oli samanlaiset tummat nappisilmät kuin minullakin, vaikka vanhemmillani on eriväriset silmät kuin minulla.

Eläkäämme hyvin niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Älköömme katkeroituko.
 
Niinhän se valitettavan monesti on että sitä vasta sitten huomaa, mitä ittellä on, kun sen meinaa menettää. Meilläkin on molemmilla, sekä mulla että miehellä, meinannu äkillisen sairastumisen takia henki lähtee. Mulla viime kesänä ja miehellä marraskuussa. Ja kyllä se pysäyttää. Se oikeesti pistää miettimään ja aika karullakin tavalla avaa silmiä.

Mutta tuo se myös vahvuutta. Sellasta mentaliteettiä että ihan sama mitä vastaan tulee, me kyllä selvitään. Kaikesta selvitään. Eikä periksi anneta! :) Tämäkin vuosi tulee olemaan meille ja etenki mulle raskas mutta mä otan sen kokemuksena muiden joukossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi vee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
putille onnea, myòs kaikille haitin ihmisille ja muille vàhàonnisille kautta maailman :flower:

TÄH????

Ihan seonnu toi Mamma Italiana. :o

no en kai siten ilmaissut itseàni parhaimmalla tavalla. tarkoitin kaikke hyvàà putille ja kaikille muillekin kàrsiville! jos tàà on sekoamista, niin... :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Alkuperäinen kirjoittaja voi vee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
putille onnea, myòs kaikille haitin ihmisille ja muille vàhàonnisille kautta maailman :flower:

TÄH????

Ihan seonnu toi Mamma Italiana. :o

no en kai siten ilmaissut itseàni parhaimmalla tavalla. tarkoitin kaikke hyvàà putille ja kaikille muillekin kàrsiville! jos tàà on sekoamista, niin... :flower:

Mä ymmärsin sua :hug:
 
Olen kylla kiitollinen kaikesta mita on, ihanista lapsista, miehesta ja mun vanhemmista. Kiitan myos siita , etta olen perusterve. Meidan tuttavapiirissa on ollut syopaa viime aikoina ihan liikaa. Nuorimman tyton paras kaveri(minunkin ystavani tama aiti) taalla Suomessa kamppailee kanssa syopaa vastaan. 2 v sitten leikattiin vatsasyopa. Magnettikuvissa ennen uutta vuotta loytyi suolistosta uusi kasvain ja se leikattiin uuden vuoden aaton aattona. Hoidot alkaa uudestaan.
 

Yhteistyössä