P
Pretorius
Vieras
Minulla on ollut meloinen ylämäki alamäki -suhde nykyiseen puolisooni. Meillä on aina ollut isoja riitoja ja suurta rakkautta, mutta nyt vain tuo rakkaus on kutakuinkin kuollut. Tilalle on tullut epäarvostus, epäkunnioitus ja jatkuva arvostelu tai haukkuminen. Viimeksikin olin munaton, kyvytön paska, kun en niellyt avovaimoni näkemyksiä. Minusta ennemminkin olisin munaton, jos antaisin itseäni pompoteltavan miten vain. Taustalla on avokkini haluttomuus olla entisestä suhteesta tulleiden lasteni kanssa. Heitä ei voi ottaa mukaan matkoille, mutta meidän yhteisen lapsen kanssa voi tehdä mitä vain. Vanhemmat lapseni ovat vielä aivan oikeasti tosi kultaisia ja hyvätapaisia lapsia.
Niin ja sekin vielä taustaksi, että rakastuin avokkiini silmittömästi. Olin valmis tekemään ihan mitä tahansa hänen puolestaan. Hän oli se ainoa nainen koko maailmassa. Millään muulla ei ollut väliä.
Avokkini oli reissussa lapsemme kanssa ja sain nautti yksin olosta. Oli tosi kivaa ja mukavaa ja sain ladattua akkujani. Riidat alkoivat sitten taas heti, kun avokkini palasi reissusta. Hänestä ajatus yhteisestä meidän kaikkien matkasta on kuulemma kamala ja hän ei sitä jaksa. No, olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja vain kerran olemme tehneet jotakin lomallamme mun lasteni kanssa, jotka ovat aikaisemmasta suhteesta.
Toinen ero silti mietityttää kovasti. Yhteinen lapsemmekin on aika pieni. Lisäksi mietin sitä, että haluaako kukaan olla miehen kanssa, jolla on lapsia kahdesta suhteesta. No, joka tapauksessa tuntuu uskomattoman ihanalta, kun tapaa naisia, joista olen oikeasti komea, kiinnostava ja hyvä mies. Myös töissä on hienoa, kun saa arvostusta ja hyväksyntää.
Eikä tässä nyt ole edes kaikki ongelmat, joita meillä on. Silti eroaminen vain tuntuu niin vaikealta... Olemme kyllä koittaneet puhua, mutta puhe menee aina riidaksi. Meillä ei ole yhtään yhteistä aikaa iltoja lukuun ottamatta, koska avokkini ei halua lastamme hoitoon äidilleni, koska ei kuulemma luota tähän vaikka hän on kasvattanut mut, sisarukseni ja hoitanut mun vanhempia lapsia ja sisarusteni lapsia.
En nyt oikein tiedä, mitä edes haluaisin tässä sanoa, kunhan halusin purkaa pahaa mieltäni ja oloani. Ehkä se mitä tästä suhteesta saan on se, että tykkään kovasti olla yhteisen lapsemme kanssa.
Niin ja sekin vielä taustaksi, että rakastuin avokkiini silmittömästi. Olin valmis tekemään ihan mitä tahansa hänen puolestaan. Hän oli se ainoa nainen koko maailmassa. Millään muulla ei ollut väliä.
Avokkini oli reissussa lapsemme kanssa ja sain nautti yksin olosta. Oli tosi kivaa ja mukavaa ja sain ladattua akkujani. Riidat alkoivat sitten taas heti, kun avokkini palasi reissusta. Hänestä ajatus yhteisestä meidän kaikkien matkasta on kuulemma kamala ja hän ei sitä jaksa. No, olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja vain kerran olemme tehneet jotakin lomallamme mun lasteni kanssa, jotka ovat aikaisemmasta suhteesta.
Toinen ero silti mietityttää kovasti. Yhteinen lapsemmekin on aika pieni. Lisäksi mietin sitä, että haluaako kukaan olla miehen kanssa, jolla on lapsia kahdesta suhteesta. No, joka tapauksessa tuntuu uskomattoman ihanalta, kun tapaa naisia, joista olen oikeasti komea, kiinnostava ja hyvä mies. Myös töissä on hienoa, kun saa arvostusta ja hyväksyntää.
Eikä tässä nyt ole edes kaikki ongelmat, joita meillä on. Silti eroaminen vain tuntuu niin vaikealta... Olemme kyllä koittaneet puhua, mutta puhe menee aina riidaksi. Meillä ei ole yhtään yhteistä aikaa iltoja lukuun ottamatta, koska avokkini ei halua lastamme hoitoon äidilleni, koska ei kuulemma luota tähän vaikka hän on kasvattanut mut, sisarukseni ja hoitanut mun vanhempia lapsia ja sisarusteni lapsia.
En nyt oikein tiedä, mitä edes haluaisin tässä sanoa, kunhan halusin purkaa pahaa mieltäni ja oloani. Ehkä se mitä tästä suhteesta saan on se, että tykkään kovasti olla yhteisen lapsemme kanssa.
