Oma jaksaminen loppuu...

[Bii]

Mää en tahdo jaksaa näitten lasten kanssa. Meillä on just 3-v täyttänyt pikkumies, jonka kans menee hermot. Koko ajan kiusaa pikkusiskoa 1v 2kk ja tekee kaikkea mitä ei saa. Tonkii kaappeja, ei tottele, kusee housuun. Rimpuilee ja potkii, kun yrittää pukea tai käyttää vessassa. Olen ihan loppu tähän ja asiaa ei auta uusi raskaus joka on jo viikolla 29.
Me yritetään aamuisin käydä ulkona, on säännölliset ruuat ja päikkärit. Tosin niille saaminen on aika mahdotonta, mutta yleensä nukahtaa.
Täällä kotona on nyt raivopäinen äiti, joka vain huutaa. Ja välillä sorrun tukistamiseen ja se tekee olostani vielä huonomman.
Siskonsa on suht kiltti, mutta en tahdo jaksaa nyt senkään kiukuttelua. En tiedä mitä täsä pitäs tehdä, että arki muuttus. Raskasta on tietysti se, että miehen kanssa tulee paljon riideltyä. Ei oikein hänkään tahdo jaksaa. Aikaset herätykset ja raskas työ. Kotona aina kamala härdelli....
Millä te muut ootta saanu päivät rauhottuun, ennenkaikkea saanut itselle hillintää ja jaksamista.
On niin rankkaa toisinaan tämä jatkuva kitini, kiukuttelu, komentaminen, siivotakkin pitäs ihan koko ajan...talo on hetkessä aivan kamala.
Nytki vaan hakkaa leluja, heittelee niitä.

 

[Nadia]

Perhetyöntekijä avuksi arkeen? En tiedä, kuulostaa kaaokselta. :hug: Pyydä apua sos.toimistota. Ehkä saisit lapset vaikka muutamana päivänä viikossa päiväkotiin.

 

[Suurperheen äiti]

Aikoinaan itse tuossa tilanteessa sain kodinhoitajan meille usein avuksi. Sitä kannattaa kysellä kunnasta. Voi olla vaan nykyään vaikeampi saada, kun on niin paljon vanhuksia hoidettavana. Mutta kysy silti, jos vaikka onnistuisikin.

Meillä aina siivosi ja teki ruuatkin moneksi päiväksi eteenpäin. Ja ulkoilutti lapsia.

 

[Nuorena nukkunut]

Tiedän tilanteen. Kun itse on ihan loppu, tuntuu ettei jaksa päivääkään näitä lapsia. Sinun olisi tärkeää saada apua arkeesi. Jos mahdollista pieni yksin olo tekee hermoille hyvää. Vaikka jos ulkoilemaan, leffaan tai mihin vaan kun pääset olemaan hetkittäin ilman lapsia. Kokemusta on. :hug:

 

[Smeagol]

nyt sä vaadit itseltäsi aivan liikaa. tuolle kuopukselle vaippa, ja tuosta tonkimisesta; ne on ton ikäisenä uteliaita, eli anna tonkia, mutta sellaisia paikkoja mitä saa tutkia. älä stressaa niin kamalasti kaikesta. helpommin sanottu kun tehty tietysti, mutta yrittänyttä ei laiteta.

 

[vieras myös]

Aikoinaan itse tuossa tilanteessa sain kodinhoitajan meille usein avuksi. Sitä kannattaa kysellä kunnasta. Voi olla vaan nykyään vaikeampi saada, kun on niin paljon vanhuksia hoidettavana. Mutta kysy silti, jos vaikka onnistuisikin.

Meillä aina siivosi ja teki ruuatkin moneksi päiväksi eteenpäin. Ja ulkoilutti lapsia.

Tungen itseni tähän ketjuun kans...Oliski muutes ihanaa jos sais vähä apua...miten se käytännössä sujui toi avun saaminen?soitto kunnalle..mitäs sitte?täytyykö sitte kalenterin kanssa olla valmiina että tunniksi saa sillon ja tunniksi tällöin?oliko koko päivän ja mitä maksoi?Millä perustelulla saa?

Mä oon nyt kans aivan finito.viis lasta ja 2v uhma päällä ja 10kk kaksoset vaatii kans paljon ja ite oon ollu kipeenä vähä väliä.Flunssa joka ei parane kun ei saa levätä yhtään =( mies on joo kans,mutta ei paljon auta kun on töissä paljon. Yätki on nyt menny 2kk niin että 4 tuntia max. saa nukkua.Hampaat ahdistaa toista vauvaa =( ja vuorotellen kaikki lapsetki kipeitä. Riittäsköhän toi perustelemaan että saa apua?meillä on täälä kunnassa ilmeisesti vaan yksi apuhenkilö.Mutta kun mulla ei oo mitää apua =( nyt tuntuu että omat voimat ei enää kanna.

 

[ap]

Onneks mies tuli töistä, itkin sille tätä tilannetta. Poikakin hoisi äitiä kovasti ja kertoi, että ei ole mitään hätää.
Jotenkin vain pelottaa, että miten tämä oma huutaminen ja tosiaan joskus tukistaminen vaikuttaa lapseen? Koen siitä ihan kamalia omantunnon tuskia, vaan ku ne tilanteet tulee, niin äkkiä.
Periaatteessa meillä on kaikki kunnossa, pitäs vain saada jaksamista arjen pyörittämiseen. Poikakin on toisaalta ihan kiltti ja tervettähän se on, että temmeltää, on utelias vilkas, tekee ja touhuaa. Tahtoo vain välillä se tekeminen kohdistua niihin ei sallittuihin juttuihin, esim. just pikkusiskon jatkuvaan ronkkimiseen.
En koe kuitenkaan olevan niin väsynyt, että tarttis kodinhoitajaa. Ehkä joku virikepäivähoito olis hyvä? Onko jollakin tämmösestä kokemusta?

 

[LisaMarie]

nyt sä vaadit itseltäsi aivan liikaa. tuolle kuopukselle vaippa, ja tuosta tonkimisesta; ne on ton ikäisenä uteliaita, eli anna tonkia, mutta sellaisia paikkoja mitä saa tutkia. älä stressaa niin kamalasti kaikesta. helpommin sanottu kun tehty tietysti, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Näinpä mäkinh olsisin sanonu.
Lisäksi jos ne päiväunille nukuttamiset on ihan hervotonta showta, olisko aika jättää pois? Meillä jäi nuorimmalta 2-vuotiaana päiväunet ja yöunet piteni 12 tuntiin.
Ja onko se jokapäiväinen ulkoilu enempi stressin aiheuttaja, vai nauttiio kaikki siitä oikeasti? Jos se on pakko, siitäkin voi luopua.

 

[ap]

Tulee huono äiti olo, jos en jaksa ulkoilla. Katon, ku naapurin rouvat on jo ysiltä kymmeneltä ulkona, me päästää vasta joskus kymmenen-yhentoista välillä. Tosin meillä nukutaan sinne ysiin yleensä ja määki nukun.
Vitsi, ku mää koko ajan kerään itelleni huonoa omatuntoa kaikesta, olen huono äiti, jos en ulkoile, siivota pitäs enemmän, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä kehoissa, ei sais käydä netissä(mulla on tarkoituksella välillä nettikielto päällä) joo ja sit stressaan kiloista joita vain kertyy. Nyt oon aika paljon hillinnyt syömistä, ehkä sekin koettelee hermoja. Toisaalta jaksaisi ehkä pitemmän päälle paremmin, kun söisi terveellisesti ja ulkoilisi/liikkusi hyvin.

 

[LisaMarie]

Tulee huono äiti olo, jos en jaksa ulkoilla. Katon, ku naapurin rouvat on jo ysiltä kymmeneltä ulkona, me päästää vasta joskus kymmenen-yhentoista välillä. Tosin meillä nukutaan sinne ysiin yleensä ja määki nukun.
Vitsi, ku mää koko ajan kerään itelleni huonoa omatuntoa kaikesta, olen huono äiti, jos en ulkoile, siivota pitäs enemmän, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä kehoissa, ei sais käydä netissä(mulla on tarkoituksella välillä nettikielto päällä) joo ja sit stressaan kiloista joita vain kertyy. Nyt oon aika paljon hillinnyt syömistä, ehkä sekin koettelee hermoja. Toisaalta jaksaisi ehkä pitemmän päälle paremmin, kun söisi terveellisesti ja ulkoilisi/liikkusi hyvin.

Mä lohdutan suo nyt tosi asialla meidän aamuista: mä nostan 8.00 2-vuotiaan makuupussissa autoon, viedään isommat kouluun ja kun tullaan takas, menen sen viereen nukkumaan ja herätään...no tuota...tänään neiti heräs jo kymmeneltä, mutta se johtui siitä, kun köytiin aamulla reissussa ja tultiin silloin kotiin, ni neiti heräs sisälle nostamiseen. Mutta siis että ulos 10-11 aikaan...Joopa! Meillä tulis siitä niin järkky kiire ja tappelu, että käämit palais kaikilta. Ei olis kenelläkään kivaa päivää sen jälkeen.

 

[.]

Mää en tahdo jaksaa näitten lasten kanssa. Meillä on just 3-v täyttänyt pikkumies, jonka kans menee hermot. Koko ajan kiusaa pikkusiskoa 1v 2kk ja tekee kaikkea mitä ei saa. Tonkii kaappeja, ei tottele, kusee housuun. Rimpuilee ja potkii, kun yrittää pukea tai käyttää vessassa. Olen ihan loppu tähän ja asiaa ei auta uusi raskaus joka on jo viikolla 29.
Me yritetään aamuisin käydä ulkona, on säännölliset ruuat ja päikkärit. Tosin niille saaminen on aika mahdotonta, mutta yleensä nukahtaa.
Täällä kotona on nyt raivopäinen äiti, joka vain huutaa. Ja välillä sorrun tukistamiseen ja se tekee olostani vielä huonomman.
Siskonsa on suht kiltti, mutta en tahdo jaksaa nyt senkään kiukuttelua. En tiedä mitä täsä pitäs tehdä, että arki muuttus. Raskasta on tietysti se, että miehen kanssa tulee paljon riideltyä. Ei oikein hänkään tahdo jaksaa. Aikaset herätykset ja raskas työ. Kotona aina kamala härdelli....
Millä te muut ootta saanu päivät rauhottuun, ennenkaikkea saanut itselle hillintää ja jaksamista.
On niin rankkaa toisinaan tämä jatkuva kitini, kiukuttelu, komentaminen, siivotakkin pitäs ihan koko ajan...talo on hetkessä aivan kamala.
Nytki vaan hakkaa leluja, heittelee niitä.

Sinä olet kyllä tosi kovilla kun kolmonen syntyy. Suosittelisin avun pyytämistä, että saat levätä tai omaa aikaa. Mitä nyt tarvitkaan. Kannattaisi kysellä vaihtoehtoja jo nyt, ennen kuin tilanne huononee.

Kodin ilmapiiri lähtee luultavasti sinusta. Eli heijastuu lapsiin. Tuon ikäiset vaativat niin paljon jaksamista vanhemmilta muutenkin. Pidä itsestäsi huolta

 

[raketti]

Tulee huono äiti olo, jos en jaksa ulkoilla. Katon, ku naapurin rouvat on jo ysiltä kymmeneltä ulkona, me päästää vasta joskus kymmenen-yhentoista välillä. Tosin meillä nukutaan sinne ysiin yleensä ja määki nukun.
Vitsi, ku mää koko ajan kerään itelleni huonoa omatuntoa kaikesta, olen huono äiti, jos en ulkoile, siivota pitäs enemmän, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä kehoissa, ei sais käydä netissä(mulla on tarkoituksella välillä nettikielto päällä) joo ja sit stressaan kiloista joita vain kertyy. Nyt oon aika paljon hillinnyt syömistä, ehkä sekin koettelee hermoja. Toisaalta jaksaisi ehkä pitemmän päälle paremmin, kun söisi terveellisesti ja ulkoilisi/liikkusi hyvin.

Lopeta turha stressaaminen.Ei ole olemassa mitään opusta missä sanotaan millainen täydellinen äiti on.Pienten lasten kodissa ei tarvitse olla kaikki tiptop.Liikunta piristää,muttei siitäkään tarvitse tehdä mitään pakkopullaa,lapset ei kuole siihen jos eivät ulkoile joka päivä.Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen,ja muista että lapsetkin voivat paremmin jos äitikin voi hyvin.Tsemppiä!Älä anna ulkopuolisten arvostelijoiden vaikuttaa elämääsi,mä tein saman päätöksen jo ajat sitten ja hyvin on mennyt sen jälkeen.