Oma lapsi nostanut esille oman lapsuuden?

"Hedelmöittämätön ihmisenalku tuskin menettää mitään, vaikka ei synnykään minulle! "

Mikä ihme on hedelmöittämätön ihmisenalku ? Tarkoitatko siittiöitä vai munasolua vai mitä ihmettä? Alkiokin syntyy vasta hedelmöittämisen jälkeen....

 

"Hedelmöittämätön ihmisenalku tuskin menettää mitään, vaikka ei synnykään minulle! "

Mikä ihme on hedelmöittämätön ihmisenalku ? Tarkoitatko siittiöitä vai munasolua vai mitä ihmettä? Alkiokin syntyy vasta hedelmöittämisen jälkeen....

Anteeksi epätieteellisyyteni, ajattelin tätä ennemminkin henkisestä näkökulmasta. Ja kirjoitusvirhekin tuli... tarkoitukseni oli sanoa HEDELMÖITTYMÄTÖN ihmisenalku. Olkoon se sitten vaikkapa syntymättömän lapsen sielu, joka saa hedelmöittyneen munasolun kautta elämän.

 

Herranjestas. Pieniä ihmisiä kuuluu suojella pahoilta asioilta, sellaiselta joka voi vahingoittaa henkisesti tai fyysisesti. Jos et koe että isäsi kohtaaminen opettaa lapsiasi kasvamaan henkisesti tasapainoisiksi aikuisiksi, niin pidä ne mukulat kaukana siitä äijästä, niinkuin näytät jo tehneenkin. Yhteiskunta toivoo että mummot ja papat otetaan mukaan lapsen elämään jos kaikki puolet hyötyvät siitä, vanhukset saavat seuraa ja lapset läheisyyttä ja kuuntelevat korvat. Pelkästään jo tuo kuristaminen on tarpeeksi pelottavaa lapsen nähden, itse olen traumaantunut pienemmästäkin asiasta. Älä syyllisty kenenkään mielipiteistä, he eivät tiedä historiaasi eivätkä ole ajatelleet muunlaisia tilanteita kuin omansa. Tuollaisissa tilanteissa et tee väärin jos sanot miten asiat on, voit tehdä sen kertomatta lapsuudestasi. Älä vähättele mitään, kellään ei ole oikeutta kommentoida päätöksiäsi tietämättä asioista. Riittää kun sanot syyllistäjälle että lastensuojeluilmoitus sinusta pitäisi tehdä jos veisit mukulasi oleskelemaan vaarallisen, väkivaltaisen ja lapsen kehitystä vahingoittavan henkilön kanssa. Tai vain että tietämättä taustoja ei kannata kommentoida. (Ja jos haluaa tutustua taustoihin niin voit antaa isäsi osoitteen mutta ei kannata ottaa lapsia mukaan jos heidän hyvinvoinnista välittää.) xD Sanot suoraan vaan, näiden henkilöiden sietää syyllistyä, ei sinun. Aikuisenakin lapset tuppaavat olemaan turhan uskollisia vanhemmilleen ja jos nyt saan nettipsykologisoida, niin uskon että syyllistyt juuri siksi kun kaksi puolta itsestäsi riitelee. Se terapeutti olisi tosiaan tarpeen! Tuttunikin pääsi laimentuneen parisuhteen takia tk-psykologille ja kyse ei ollut masennuksesta yms. Sano, että tarvitset psykologia voidaksesi minimoida väkivaltaisen narsisti-isäsi vaikutukset omiin lapsiisi, niin isoisänä kuin oman toiminnan kauttasikin. Ja että tarvitset välineitä omien traumojesi läpikäymiseen. Julkisella on pitkät jonot mutta jonon jatkoksi vaan, parempi läpikäynti myöhään kuin ei milloinkaan.

kirjoitin jo tuossa ylempänä alistetusta lapsuudestani väkivaltaisen häiriintyneen isäni "alamaisena". Olisin kysynyt vielä - jos täällä joitain muita onnettomista lapsuuslähtökohdista kotoisin olevia on - että miten oikein pärjäätte niiden kovien paineiden kanssa joita yhteiskunta (tai media, suku, tuttavat jne) asettavat lapsenlasten ja isovanhempien välille. Kaikki perhelehdet aina kuvaavat lapsenlapsen isovanhemmat kilteiksi, pullantuoksuisiksi, aikaa ja rakkautta ja hemmottelua lapsille antaviksi, ja ikäänkuin "defaulttina" oletetaan että isovanhempien kanssa vietetään aikaa kovasti.

Itse olen saanut aika ikäviä syyllistäviä kommentteja siitä että välini omiin vanhempiini ovat jäiset enkä käytä lapsiani siellä kylässä (yllä olevasta viestistäni käynee ilmi se, miksi näin on). Ihmiset jotka eivät tilannettani tunne ovat aika pahasti haukkuneet tai kommentoineet minua, esim. "miten voit evätä lapseltasi rakastavat isovanhemmat" tai "miten voit olla omia vanhempiasi kohtaan niin kylmä ettet käy siellä jouluna/juhannuksena/tms".

En nyt ventovieraille ala avautumaan lapsuudestani, mutta todella pahalta tuntuu että tietämättä millaisen helvetin olen lapsena elänyt, niin minua syyllistetään siitä että en ole "kiitollinen" lapsuudestani ja pidä lämpimiä välejä vanhempiini.

Väkivaltainen narsisti-isäni ei ole muuttunut miksikään, päin vastoin pahentunut vanhetessaan. Viimeksi tavatessamme kävi minuun käsiksi ja kuristi kurkustani ja raivosi hullunkiilto silmissään pienten tyttösteni nähden

Eipä tosiaan koskaan isovammista puhuttaessa oteta huomioon sitä että kaikkien yhteiselo ei ole sitä rakkautta ja lämmintä välittämistä. Yhteiskunnan paineet (ainakin minusta tuntuu niin) ovat aika kovat sen suhteen, että lapsenlapsilta ei saisi kieltää isovanhempiaan.[/Suotu