Oma rauha vauva-aikana

[annabellux]

Olenko jotenkin omituinen vai mikä minua vaivaa? Minulla on nyt neljä kuukautta vanha poikavauva ja olen vieläkin siinä mielentilassa, että haluaisin olla kaikessa rauhassa kotona enkä jatkuvasti kyläillä/vastaanottaa vieraita. En kaipaa seuraa, en jaksa kotiäitikahveja ja perhekerhoja, en jaksaisi sopia leikkipuistotreffejä. Ja sukujuhlat, voi yäk!

Silloin kun vauvamme syntyi, vanhempien lasteni kavereiden vanhemmat eivät tajunneet ollenkaan elämäntilannettamme! Kun vauva oli muutaman viikon ikäinen, jo oltiin naukumassa oven takana, että voisivatko teidän lapset tulla meille tai voisiko meidän lapsi tulla leikkimään teille. NO VÄTTY EI VOI, KUN HALUAN OMAA RAUHAA ENKÄ SUINKAAN VIERAITA KILJUVIA LAPSIA! (Tenavat voivat tavata toisiansa pihalla, mutta en jaksa viedä ja tuoda heitä ympäri kyliä.)

Toinen ääliöjengi on mielestäni nämä ihmiset, jotka a) pyytävät lastenhoitoapua vauvan äidiltä kun kerran olen kotona ja b) yökylään rääkyvät ihmiset, kun täällä Helsingissä asutaan. Juuri eräs ihminen, joka ei ole edes mikään älyttömän hyvä kaverini ilmoitti, että hän on tulossa tännepäin ja voisi olla meillä yötäkin. Olisi oikeasti tehnyt mieli sanoa, että en tykkää ottaa vauva-aikana vieraita. Jos vauva on valvottanut yöllä, niin alapa sitten aamulla passata vieraan nokan eteen kahvia, tuoremehua ja sämpylöitä kurkkuviipaleilla.

Onko kukaan muu kokenut samoja tunteita? Ja toki olen valmis näkemään tuttuja ja rakkaita ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse nipottaa, olla ehtoisa emäntä ja olo on muutenkin luontevaa. Mutta nää lasten kavereiden vanhemmat ja muut änkeäjät... Suksisivat Sudaniin!

 

["jaa-a"]

Sitten sanot.

 

[annabellux]

Mulle tulee aina huono omatunto, jos joudun kieltäytymään. Ja joskus kun en jaksaisi raahautua ovelle lainkaan lässyttämään mitään eli ovikellon äänikin ärsyttää. Itse en kehtaisi ikinä tuupata lapsiani vauvaperheeseen kylään! Enkä sellaisesta perheestä ikinä pyytäisi lastenhoitoapua.

 

[astrolabe]

En koe samoin, mutta ihmisiähän on montaa sorttia. Parempi sitten sanoa suoraan, eikä nurista selän takana. Onhan oikeutesi tehdä niin. Hyvää vauva-aikaa!

 

["vieras"]

Kuulostaa ihan ok:lta, mutta ei kannata siitä aggressiota kehittää, vaan opettelee sanomaan jämäkästi ei ja ei sovi ja ei huvita ja ei jaksa ja ei sitä ja ei tätä.

 

["vieras"]

Mulle tulee aina huono omatunto, jos joudun kieltäytymään. Ja joskus kun en jaksaisi raahautua ovelle lainkaan lässyttämään mitään eli ovikellon äänikin ärsyttää. Itse en kehtaisi ikinä tuupata lapsiani vauvaperheeseen kylään! Enkä sellaisesta perheestä ikinä pyytäisi lastenhoitoapua.

Niin, mutta se huono omatunto on sinun ongelmasi. Keskity sen poistamiseen, niin ei tarvitse olla vihainen.

 

["jaa-a"]

Ihmiset on tässäkin suhteessa niin erilaisia. Päästä irti siitä omasta syyllisyydestäsi ja ole itsellesi armollinen, silloin sun ei tarvitse olla niin vihainen niille "tunkeilijoillekaan", vaikka sanotkin että kiitos ei nyt tavata.

 

[annabellux]

En koe samoin, mutta ihmisiähän on montaa sorttia. Parempi sitten sanoa suoraan, eikä nurista selän takana. Onhan oikeutesi tehdä niin. Hyvää vauva-aikaa!

Se on kuule helpommin kuin sanottu kuin tehty. Meinaan että älä koske mun ovikelloon.

 

["vieras"]

Se on kuule helpommin kuin sanottu kuin tehty. Meinaan että älä koske mun ovikelloon.

Mikä siinä on vaikeaa tai pelottavaa? Et halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, senkus sanot sen niille :O!

Ihan turha kiukutella jos ei asialle mitään aio tehdä, ei muutkaan kulje kristallipallo kainalossa, mistä näkisi kunkin ihmisen ajatukset.

 

["aapee"]

ei tarvi valittaa jos ei saa suuta tommosissa asioissa auki

 

["vieras"]

Se on kuule helpommin kuin sanottu kuin tehty. Meinaan että älä koske mun ovikelloon.

Kun ei sellaista tarvitse sanoa, vaan ihmiset ymmärtävät muusta olla soittamatta. Jos on naama hangon keksinä aina kun avaa oven, niin ei kai sitä voi tietää, ettei sovi.

 

[annabellux]

[QUOTE="aapee";26556635]ei tarvi valittaa jos ei saa suuta tommosissa asioissa auki [/QUOTE]

Se on kyllä ihan totta. Harvaa varmasti ärsyttää ihmiset yhtä paljon vauva-aikana mitä mua. Normaalisti olen tosi sosiaalinen ja jaksan jutella, joten tää mun persoonan muuttuminen ei ole helposti arvattavissa. Taidan aloittaa eristäytymiseni lähtemällä kakaroiden kanssa mun vanhempien landelle...

 

["vieras"]

Muista, että vaikka tuo voi olla normaaliakin, niin voi olla myös oire synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Eli jos alkaa vituttamaan liikaa, niin hae sitten apua.

 

["vieras"]

Mun mielestä on erikoista, jos vauvan sisarukset eivät saa vierailla kavereillaan tai heidän kaverinsa eivät saa (terveinä) vierailla teillä ihan sen ekan parin viikon jälkeen.

Mutta kukin tyylillään. Minun henk.koht. mielipiteeni on, että 4 kk on jo iso vauva ja elämä jatkukoon. Mutta sä teet niin kuin haluat tietenkin.

 

[Madicken04]

Ehkä he ovat kuulleet äitien valittavan siitä kuinka heidät unohdetaan vauvan syntymän myötä, kiukuttelevan kun kukaan ei ole kiinnostunut vauvasta. Tai ehkä itse ovat kaivanneet seuraa pian vauvan syntymämän jälkeen, pitkästyneet kotona ilman aikuisseuraa. Ehkä eivät osaa kokea 4kk ikäistä enää niin vastasyntyneenä että sen takia tarvisi yhä rauhaa.

Tai sitten sattuvat vain lomalla olemaan yöpaikkaa vailla, haluavat päästä vähäksi aikaa eroon lapsistaan, sattuvat itse kaipaamaan juttuseuraa jne.

Ihmiset ovat erilaisia eikä ole aina helppoa tietää miten joku jonkun asian kokee. Toisaalta jos on liian varovainen ei kohta meinaa uskaltaa ottaa kehenkään yhteyttä.

 

["plop"]

Toisen lapsen kohdalla tiesin paremmin mitä jaksoin ja halusin sekä ilmoitin miehelle, että en oikeestaan sitten heti halua/jaksa vieraita. En vieraita kieltänyt, mutta ilmoitin, että en aio heidän takiaan tekemään mitään. Sukulaiset asuvat kaukana 400km päässä ja niinhän se anoppi halusi välttämäti yökyläilemään, kun isä oli jo isyyslomansa pitänyt. Anoppi paralla on vieläpä diabetes.
Minä tein kuten olin ilmoittanut, keskityin vauvaa ja omaan lepooni. Ja viihdytin esikoista, kuten olin suunnitellut. Anoppi ei oikein leiki lasten kanssa, tai muuten puuhaile, joten ei hänestä olisi ollutkaan apua, vain ylimääräistä riesaa. Söin miten sattui, imetyksen alussa siis kokoajan jotain Anoppi kun olis tarvinnut säännölliset ruoka-ajat, niin sai ite niistä pitää huolta. Ei tarjoutunut tekemään ruokaa, minä en jaksanut tehdä, joten kaivoin pakastimesta itselleni ja käskin anopin kaivaa itselleen jos on nälkä. En siis edes lautasta ottanut anopille esiin, itse sai sen ottaa kaapista , lämmittää ruookansa ja laittaa tiskit tiskikoneeseen.

Selvisin hengissä ja suht tyytyväisenä siitä vierailusta ....anoppi ei ole sen jälkeen kysellyt yökylään... :ashamed:

 

[annabellux]

En ole tietääkseni masentunut, sillä haluan olla tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä ja puhelimessakin on ihan kivaa. Mutta en halua ketään lösyämään kahvipöytääni, sillä mulla on muutakin tekemistä! Kolmen pikkuskidin kanssa hommat ei lopu ikinä!

 

[dsgra]

no en kyllä minäkään jaksanut varsinkaan esikoisen kanssa mennä mihinkään vauva-kerhoon, kyläilemään jne ensimmäiseen puoleen vuoteen. vasta sitten tuli tunne, että joo vois tässä muutakin nähdä ja tehdä kuin olla vauvan kanssa kaksin.

tosin mielelläni olisin ottanut vieraita vastaan mutta eipä kukaan tuppautunut... lähisukulaisetkaan eivät käyneet sen enempää kuin ennenkään...

 

["vieras"]

On sullakin ongelma..
ihan haluaisivat ihmiset tulla teille kylään! Kyllä on. Ja että sun lasten pitäisi mennä jonnekin kylään! Kyllä mä sanon. On rankkaa, on.

 

["vieras"]

Kauan ne isommat oikein joutuvat olemaan ilman kyläilyjä? 4 kk on kuitenkin jo aika pitkä aika, se vauva ei enää ihan pikkuinen ole.

 

[annabellux]

Käyhän ne seuriksen kerhossa 2-3 päivänä viikossa ja ennen vauvan syntymää pyysin porukkaa tosi paljon kylään, kun tiesin, että vauva-aikana haluan haistattaa huilut kaikille puolitutuille. Nyt tenavilla on koko ajan seuraa pihalla. Eli miksi meille? Jos joku tarjoutuu hakeen mun lapset täältä kotoa, niin tervemenoa sitten vaan.

 

[enpä tiedä]

En ole tietääkseni masentunut, sillä haluan olla tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä ja puhelimessakin on ihan kivaa. Mutta en halua ketään lösyämään kahvipöytääni, sillä mulla on muutakin tekemistä! Kolmen pikkuskidin kanssa hommat ei lopu ikinä!

Teetköhän nyt elämästä suorittamista ihan itse? Voithan sanoa utelijoille, että toki olet valmis ottamaan kylään, mutta nukut sitten niin pitkään kuin nukut ja vieras hoitakoon itse itsensä ja tehköön teille kaikille ruokaa. Ja kaffeelle tuppaajat saavat tulla nyyttäriperiaatteella, keittää itse kahvit ja mielellään vielä hiukan jeesata emäntää jossain hommassa mikä sujuu mukavammin nelikätisesti.

Mun on hirmu vaikea ymmärtää naisissa tätä piirrettä, että yrmyillään toisille siksi että itsellä on ongelma. Ei kai se heidän vikansa ole?

Kolme skidiäsi eivät tule olemaan kiitollisia siitä, että heidän äitinsä oli tasan kahden vieraan ihmisen kanssa tekemisissä, ja siksi heidän omatkin sosiaaliset taitonsa jäivät rajoittuneiksi.

 

[rom]

Mä olen ihan samanlainen! Jos saan vielä yhden vauvan niin hoidan asiat sille mallille ettei mun ole pakko mennä mihinkään eikä vastata puhelimeen ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Ristiäisetkin Voidaan pitää sen jälkeen. Mä Haluaisin vaan olla ilman muita. Mun vauva-aikaa ei kunnioittanut kukaan! Tuppauduttiin kylään Ja sitten vielä odotetaan että kahvipöydässä olisi jotakin muuta kuin kaupan pullaa. Ottaa niin päähän! Ja voi sitä loukkaantumisen määrää kun Samoin että laitan 3 päiväksi puhelimen kiinni koska haluan olla rauhassa. Mä en tajua Ihmisiä.

 

[enpä tiedä]

En ole tietääkseni masentunut, sillä haluan olla tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä ja puhelimessakin on ihan kivaa. Mutta en halua ketään lösyämään kahvipöytääni, sillä mulla on muutakin tekemistä! Kolmen pikkuskidin kanssa hommat ei lopu ikinä!

Teetköhän nyt elämästä suorittamista ihan itse? Voithan sanoa utelijoille, että toki olet valmis ottamaan kylään, mutta nukut sitten niin pitkään kuin nukut ja vieras hoitakoon itse itsensä ja tehköön teille kaikille ruokaa. Ja kaffeelle tuppaajat saavat tulla nyyttäriperiaatteella, keittää itse kahvit ja mielellään vielä hiukan jeesata emäntää jossain semmoisessa hommassa joka sujuu mukavammin nelikätisesti tai vaikka silittää sun pyykit.

Mun on hirmu vaikea ymmärtää naisissa tätä piirrettä, että yrmyillään toisille siksi että itsellä on ongelma. Ei kai se heidän vikansa ole?

Kolme skidiäsi eivät tule olemaan kiitollisia siitä, että heidän äitinsä oli tasan kahden vieraan ihmisen kanssa tekemisissä, ja siksi heidän omatkin sosiaaliset taitonsa jäivät rajoittuneiksi.

 

[Madicken04]

Käyhän ne seuriksen kerhossa 2-3 päivänä viikossa ja ennen vauvan syntymää pyysin porukkaa tosi paljon kylään, kun tiesin, että vauva-aikana haluan haistattaa huilut kaikille puolitutuille. Nyt tenavilla on koko ajan seuraa pihalla. Eli miksi meille? Jos joku tarjoutuu hakeen mun lapset täältä kotoa, niin tervemenoa sitten vaan.

Jos ihmiset silloin raskausaikana alkoivat kyläkutsuista olettaa että kaipaat seuraa eivätkä ole tietoisia siitä että tilanne muuttui niin radikaalisti vauvan syntymän myötä? Monet kokevat että joku pari viikkoa-kuukausi on sellaista tuoreen vauvaperheen rauhoitautumisaikaa minkä jälkeen voi alkaa kutsua/tarjoutua kylään yms. Varsinkin kun perheessä on lapsia ennestään, ei kaikilla sosiaalinen elämä katkea noin useiksi kuukausiksi.

Ymmärrän närkästymisen jos joku olisi tarjoamassa lapsiaan kylään perheeseen missä on muutaman päivän- parin viikon ikäinen vauva. Mutta jos kyse on 4kk ikäisestä en näe siinä mitään outoa tai ajattelematonta.