Oma sisko ja hänen ilkeä lapsi :/

[kaltoin kohdellut]

Pakko päästä purkamaan jonnekin :/ TUntuu, niin epäreilulta ja pahalta miten inhottavasti oma siskoni ja hänen lapsensa minua ja minun lasta kohtelevat. Ja olen itse niin nössö, etten osaa sanoa mitään hänelle... En tiedä osaanko kuvata koko tilannetta, mutta tässä esimerkkiä kun olemme yleensä kylässä... Siskoni lapsi on tosi villi ja ikäisekseen isokokoinen, oma lapseni (omani siis 2v ja siskon muksu 4v) aika rauhallinen taas. Tuntuu että siskon lapsi on kamalan mustasukkainen omalleni tai jotain vastaavaa en tiedä mitä. Viimeksikin potki häntä ja tönii ym. Ottaa kaikki tavarat häneltä kädestä. Siskoni ei monestikaan puutu tapahtumiin ja itse olen sitten koittanut komentaa toisen lasta, mikä tuntuu jokseenkin hävettävältä, mutta niiltä osin ainakin, että ei käy omani päälle pahemmin. Huomaan, että siskoni katsoo minua sillon pahasti, mutta ihmetyttää kun hän itse kunnolla komenna niissä tilanteissa. Välillä toki komentaa kovastikin ja on jäähypenkkiä ym. mutta minusta ei kovin johdonmukaista näytä hänen kurinpitonsa olevan.
Sitten kun ovat meilläpäin kylässä siskon lapsi omii täälläkin omani tavarat ja on joskus jotain hajottanutkin. Välillä suorastaan pelottaa antaa omani olla hänen lähellään, kun tönii ja puristelee ja haukkuu myös. Omani sitten imee kivasti kaikki haukkumasanat omaankin sanavarastoonsa.
Se oli jotenkin kaiken huippu, kun viimeksi kyläillessämme oma lapseni hätääntyi kun siskon lapsi tuli väkisellä taas ottamaan häneltä leluja (sillä kertaa posliinileikkilautasia!) ja nakkasi ne lattialle. Eivät menneet rikki onneksi. Itse olin toisessa huoneessa kahvilla, mutta kuulin kyllä koko tilanteen, ja siskoni oli paikalla. Hän huusi melko kovasti lapselleni ja minulle tokaisi että "saisit tosiaan pitää enemmän kuria lapsellesi" Jotakin siinä hölmistyneenä myöntelin ja yritin naureskella, mutta tuntui todella pahalta. En ikinä kehtaisi hänelle tuollaista sanoa, vaikka aihetta todella olisikin, sillä tiedän että siitä vois välit mennä joksikin aikaa...ellei kokonaan. Siskoni monesti muutenkin arvostelee tapaani hoitaa lastani ja lapseni luonnetta.
Uskon että jos lelut olisi menneet rikki, olisi vaatinut rahoja niistä ja toki olisin itesekin tarjoutunut ostamaan uudet tilalle. Mutta tuntuu vaan sekin pahalta, kun hänen lapsensa hajottaa jotain katsoo vaan opäältä ja ei puhettakaan että korvais.

Tämnmöstä vaan... Oonkohan ainut nössö. Tekis mieli joskus sanoa kunnolla takaisin, mutta pelkään välien menoa :/

 

["vieras"]

No voi vittu. Sano sille siskollesi olevasi tilanteista aivan eri mieltä. Seuraavan kerran, kun oma lapsesi jää alakynteen, ojenna sitä siskon lasta, mutta asiallisesti. Sisko saa vetää vaikka koko ryynimaan nenäänsä siinä, mutta toimi itse johdonmukaisesti.
Itseasiassa tuollaiset lasten kisuamiset ovat asiaan kuuluvia. Teillä pitäisi vaan vanhempina olla järki päässä, eikä pitää noita tilanteita jotenkin erikoisina tms. Maailmansivu ovat lapset kinastelleet ja teidän tulisi vanhempina opastaa lapsia noissa tilanteissa, olitte sitten samaa mieltä tai ei.

 

["vieras"]

Itse ainakin sanoisin kovasti kyseiselle muijalle ja ei haittas vaikka välit menis.

 

[kaltoin kohdellut]

Kiitos vastauksesta. Minua vaan niissä kinastelutilanteissa pelottaa siskoni lapsi, että vahingoittaa omaani. Koska heillä kokoeroa tosi paljon! Ja sikson lapsi välillä hyökkää tosi agressiivisesti päälle. Joskus minunkin ja tuntuu, että saa tosiaan käyttää voimaa, että saa pidettyä kauempana...

 

[kaltoin kohdellut]

En haluis välien menevän oman siskon kanssa Siinä ois sitte hankala mummolassakaan käydä tai mitään, kun monesti ollaan isommalla porukalla jossain yhdessä... Mutta tympii vaan, että hän saa sanoa minulle miten vaan ja itse en voi (uskalla), koska tiedän että hän suuttuu ja pelottaa että siinä samalla vanhempani ym ois minua vastaan....

 

["palma"]

Sun hommasi on puolustaa lastasi, koska noin pieni ei vielä itsekään pärjää. Erimielisyydet kuuluu asiaan ja riitelyäkin pitää opetella, mutta tahallista satuttamista ei kukaan täysjärkinen aikuinen katsele vieressä. Ei sun tarvitse odottaa että siskosi puuttuu väkivaltaan, koska voit ihan itsekin puhua siskosi lapselle kuten toiselle ihmiselle puhutaan. Estät lyömisen, tönimisen, potkimisen, haukkumisen ja kädestä viemisen, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ja samat säännöt toki molemmille lapsille

 

["vieras"]

No joo. Itselläkin oli aikoinaan sama tilanne noin 5-6 vuotta sitten. Riitelinkin siitä siskoni kanssa, oli mykkäkoulua, sanasotaa, omien puolustamista ja monesti tuli paha mieli. Otin monesti etäisyyttä siskon perheeseen, kun alkoi se epäreiluus (siskoni laiskuus kasvattaa omiaan) liikaa ärsyttämään.

Ihana kouluelämä alkoi! Siskollani on reissuvihkot täynnä sepustusta vaikaksen mistä ja meillä ei juuri mitään. Päinvastoin. Ollaan saatu paljon kiittelyjä siitä, kuinka hyvin koulussa menee ja ovat tottelevaisia kivoja lapsia.

Kyllä se aika muuttaa. Sitä kylvää mitä niittää!! Niin se vaan menee... Kouluelämä lisäksi muutti näitä lapsia vähän. Näkivät, että ei voi päällepäsmäröidä tai kavarit häippää. Osaavatnykyään käyttäytyä monestikin tosi kivasti ja ovat ihania!

 

["anna"]

Niinkuin joku jo sanoikin niin sinun tehtäväsi on puolustaa lastasi!
Vai onko siskosi mielipahan välttäminen tärkeämpää kuin oman lapsesi turvallisuus ja mukavuus?
Ainoa miten pääset tuosta nössöydestäsi eroon on suusi avaaminen, eri asia jos itse kärsisit asiasta lopun elämääsi mutta älytöntä laittaa lapsi kärsimään tuosta. Ja tuskin lapsesi odottaa innoissaan tulevaisuuden mummola ym. käyntejä jos saa pelätä serkkunsa käytöstä, että aika huono veruke sekin olla avaamatta suuta.
Saatatpa tehdä samalla palveluksen siskon tytöllesi jos ei kerta kukaan muu osoita hänelle oikeaa ja väärää käytöstä.
Sori jos teksti vaikuttaa tökeröltä mutten vaan ymmärrä ihmisiä jotka antaa muiden kohdella itseään miten vaan. Itse olen laittanut välejä poikki perheenjäseniin, aiheesta, ei se veriside minulle ainakaan ole mikään maailmanmahti minkä varjolla saa toisia kohdella miten haluaa.

 

["vieras"]

Olemme oottaneet etäisyyttä myös mieheni sisaren lapsiin. Kovin ovat mustasukkaisia, määräileviä ja toinen mm huutaa sä et tuu mun huoneeseen! mihinkään tavaroihin ei saa koskea (muut saa lapseni ei). Pahimpana kaikista on se että kohtelee lastani kuin ilmaa ei vastaa kun puhuttelee, ei ole kuulevinaankaan. Kun lapseni tulee luokse ja tervehtii iloisesti , juoksee keinuun. Lapseni innoissaan perään jolloin juokseekin karuselliin eikä päästä mukaan, ottaa kovat vauhdit, eikä ole kuulevinaan vaikka toinen kauniisti pyytää päästä mukaan. Kun aina kyläilyn jälkeen tuli paha mieli, päätimme olla menemättä. Emme käy mummillakaan kun em lapset ovat siellä.