P
Pölöäiti
Vieras
Mitä teen. Tuntuu etten jaksa enää. Taloprojekti saatu juuri valmiiksi. Pihatyöt, maalaukset ym, kaikki odotuttaa vielä tekijäänsä. Vauva 9 kk. Mies kaiket päivät töissä ja töistä tultuaan välillä syöttää ehkä päivällisen vauvalle, sitten painuu pihalle töihin ja on siellä yleensä niin kauan että olenkin jo ehtinyt iltapuurot, pesut kaikki tehdä ja vauva valmis unten maille. Sitten mies hölmistyneenä kysyy, "ai sä ehtisit jo, vaikka mun piti kyllä tulla tekemään iltapesut". Olen siis monet kerrat pyytänyt, että olisi välillä (enemmän) vauvankin kanssa, syöttäisi, pesisi, leikkisi...Välillä ollutkin kiitettävästi, mutta nyt noita töitä näyttää olevan koko ajan. Myös omiin harrastuksiin (lenkille, sählynpeluuseen..) kyllä mies ehtii.
Haluaisin välillä itsellenikin omaa aikaa, edes iltaisin kun mies tulee kotiin. Onko tämä liikaa vaadittu? Vauva syö jo kiinteitä hyvin, juo maidot pullosta ja selvästikin tykkää olla isänsä kanssa, ikävöikin tätä (eroahdistusta). Mies pärjää hyvin vauvan kanssa (muutaman illan hoitanut joskus).
Miehelläni on vain kauhea hoppu saada kaikki muut työt valmiiksi, vaikka minun jaksamiseni kustannuksella! Ja kun tämä taloprojekti pihatöineen on valmis, tiedän että löytyy taas uutta projektia hänelle, hän kun ei osaa olla paikoillaan. Mieheni on luonteeltaan aika työnarkomaani ja erakko, minä taas kaipaan seuraa todella paljon. Hoitoapua meillä ei muita ole (vauvan isovanhemmat asuu kaukana). Ja ulkopuolisia hoitoapuja en tahtoisi käyttää.
Mieheni ei näytä tajuavan, että olen aivan puhki. Syyllistää vaan enemmän, kun en päivisin "tee mitään" (tarkoittaa näitä talon pihatöitä yms..) Minkäs teet, päivät kuluu pitkälti vauvaa viihdyttäessä ja hoitaessa. Vauva on niin huono nukkumaan päiväuniakin, ettei paljon muuta aikaa jää päivisin kuin vauvaa nukuttaa ja kun vauva nukkuu, haluaisi sitä itsekin levätä. Minä yöt valvon vauvan takia, hoidan 24h/päivässä. Tiesin kyllä mihin itseni laitoin, kun suunnittelin raskautta, mutten ikimaailmassa ajatellut olevani näin yksin, väsynyt ja masentunut tilanteeseeni!
Kai minullakin joskus on oikeus mennä "omille teilleni" edes kerran viikossa pariksi tunniksi??? Kertokaa, auttakaa, mitä teen? Miten saan tuon ukon tajuamaan, että maailmassa on muutakin kuin työt, että mekin vauvan kanssa haluamme kuulua enemmän hänen elämäänsä ja että vauvanhoito kuuluu myös hänelle. Yhdessähän tuo vauva tehtiin....
Kiitos jos jaksoit lukea!
Haluaisin välillä itsellenikin omaa aikaa, edes iltaisin kun mies tulee kotiin. Onko tämä liikaa vaadittu? Vauva syö jo kiinteitä hyvin, juo maidot pullosta ja selvästikin tykkää olla isänsä kanssa, ikävöikin tätä (eroahdistusta). Mies pärjää hyvin vauvan kanssa (muutaman illan hoitanut joskus).
Miehelläni on vain kauhea hoppu saada kaikki muut työt valmiiksi, vaikka minun jaksamiseni kustannuksella! Ja kun tämä taloprojekti pihatöineen on valmis, tiedän että löytyy taas uutta projektia hänelle, hän kun ei osaa olla paikoillaan. Mieheni on luonteeltaan aika työnarkomaani ja erakko, minä taas kaipaan seuraa todella paljon. Hoitoapua meillä ei muita ole (vauvan isovanhemmat asuu kaukana). Ja ulkopuolisia hoitoapuja en tahtoisi käyttää.
Mieheni ei näytä tajuavan, että olen aivan puhki. Syyllistää vaan enemmän, kun en päivisin "tee mitään" (tarkoittaa näitä talon pihatöitä yms..) Minkäs teet, päivät kuluu pitkälti vauvaa viihdyttäessä ja hoitaessa. Vauva on niin huono nukkumaan päiväuniakin, ettei paljon muuta aikaa jää päivisin kuin vauvaa nukuttaa ja kun vauva nukkuu, haluaisi sitä itsekin levätä. Minä yöt valvon vauvan takia, hoidan 24h/päivässä. Tiesin kyllä mihin itseni laitoin, kun suunnittelin raskautta, mutten ikimaailmassa ajatellut olevani näin yksin, väsynyt ja masentunut tilanteeseeni!
Kai minullakin joskus on oikeus mennä "omille teilleni" edes kerran viikossa pariksi tunniksi??? Kertokaa, auttakaa, mitä teen? Miten saan tuon ukon tajuamaan, että maailmassa on muutakin kuin työt, että mekin vauvan kanssa haluamme kuulua enemmän hänen elämäänsä ja että vauvanhoito kuuluu myös hänelle. Yhdessähän tuo vauva tehtiin....
Kiitos jos jaksoit lukea!