Omaa aikaa äitiysvapaalla?

[Yhden tuore äitiopiskelija]

Siis: mitä teette äitiysvapaalla? Onko aikaa muuhun kuin lapsenhoitoon? Ja mihin, jos? Tietysti useampien lapsien vanhemmilla on erilaista, mutta entä te yhden lapsen äidit? Ja muut kokeneet?

Oma lapseni on terve ja iloinen, mutta nukkuu vähän, kaipaa seuraa ja viihtyy usein rinnalla pitkään. Mikä on mukavaa, mutta välillä (=yleensä) on kädet täynnä vauvan kanssa eikä juuri muuta voi. Joskus taas jotakin edes. Esim. se vähä aika, kun lapsi nukkuu paitsi öisin, kuluu ulkoiluun. Muulloin se on vaikeaa (asutaan kerrostalossa, laspi ei vielä viihdy ulkona hereillä) enkä tosiaan aio teljetä lasta sisälle: ulkoilla pitää molempien. Ja nukkuakin joskus, minunkin.

Ennen äitiysvapaata kävin töissä ja opiskelin. Nyt aikaa on enemmän, mutta en saa paljoa tehtyä. En aina edes kotitöitä. (Lapsettomien) ystävien kommentit siitä, että nythän minulla olisi hyvää aikaa tehdä lopputyöni, ahdistavat. Ainakin ajattelisin, että se olisi pois kalliista ja lyhyestä ajasta vauvan kanssa. Haluaisin viettää lapsen kanssa mahdollisimman stressitöntöntä "laatuaikaa", kun ei ole ihan pakko tehdä muuta. Esim. kesälomaa en ole pitänyt vuosiin.

Mutta tosiaan, olenko liian laiska, omistaudunko liikaa lapselle vai mitä ihmettä? Mitä mieltä olette muut, opiskelijaäidit mahdollisesti? Mitä itse teette muut äitiysvapaalla? Jääkö aikaa tarpeelliseen ja muuhunkin?

 

[*Maria]

Kuulostipa tutulta! Opinnäytetyötä pitäis alkaa tekemään ja tenttejä suorittaa jne., omaa aikaa ei ole. Kaikki päikkäriajat ulkoillaan, luen tentteihin tai sitten on siivousta, ruoan laittoa ym. Mies tulee illalla vasta klo 19 jälkeen, jollion pieni mahdollisuus saada omaa aikaa, mutta tuolloin ei enää muuta jaksa kuin käydä suihkussa ja painua pehkuihin.

 

[Äidin työ]

No minusta äitiysvapaa onkin nimenomaan lapsenhoitoa. Et kertonut minkä ikäinen lapsesi on mutta tottahan toki pienen vauvan hoito on ihan kokopäivätyötä. Eikä tuo työpäivä tosiaankaan lopu kello seitsemäntoista reikä reikä.
Oma lapseni on pian vuoden. Eipä ole ollut omaa aikaa muuta pari tuntia päivässä päiväuniaikaa. Silloinkin olen usein joutunut kotitöihin. Nyt kun lapsi jaksaa katsella kotitöitä päivin mittaan, niin käytän oman aikani kahvinjuontiin, puhelimessa juoruiluun ja internetissä surffailuun. Eipä tuossa ajassa paljon ehtisi opiskella

Mutta pointtini siis on, että lapselle kuuluukin omistautua. Eihän lapsi voi itse itseään hoitaa?!

Tuntemani opiskelijaäidit ovat palanneet takaisin opintojensa pariin sitten kun äitislomat ja hoitovapaat on pidetty ja lapsi on päivähoidossa. Paitsi yksi tapaus, jolla oli vauva harvinaisen kova poika nukkumaan ja muutenkin ylihelppo tapaus ja vielä mummikin joka päivä hoitamassa

 

[näin meillä oli]

Lapsi yli vuoden ja mitään en ole "lomalla" saanut tehtyä, olen nukkunut vauvan kanssa ja kun nukkui vaunuissa ulkoilin itsekin. Minimaalisesti kotitöitä on tullut tehtyä, joskus (kuten nyt) surffannut netissä kun lapsi nukkuu. Iltasella menen nukkumaan lapsen kanssa samaan aikaan ja nousen sängystäkin samaan aikaan. Annan lapselle laatuaikaa eli luemme ja leikimme paljon yhdessä, syömään sentään pyrin hyvin joka päivä. Luulin etukäteen että aikaa olisi enemmän itselle, mutta kun vauva alkoi liikkumaan niin oma aika loppui lähes täysin.

 

[VP..]

Riippuu tosi paljon lapsesta, mitä kaikkea pystyy tekemään. Minä omistauduin ekat puoli vuotta lähes täysin lapselle, mutta vauvavuotena suoritin silti n. 50ov(!), kirjoitin graduni ja valmistuin. Mulla oli mummu pari kuukautta hoitoapuna ja kaikki päikkäriajat ja osan yöunista käytin opiskeluun. Valmistuin toukokuun lopussa ja seuraavan kesän olin niin poikki kuin olla voi. En siis voi suositella tuollaista rääkkiä, mun oli työpaikan ja hankalan työtilanteen takia pakko jaksaa =/

Vanhempainvapaat on tarkoitettu lapsia varten ja nyt nautin täysin siemauksin hoitovapaasta jo kolmatta päivää =D Ja teen päikkäriajat töitä...

 

[niinpä...]

todellakin lapset ovat erilaisia. Esikoinen meillä oli yökukkuja niin ekat kaks kuukautta kuin 6-9kk iässä. Päikkäriajat koitin itse nukkua hirvittävää univelkaa pois. Päiväunetkin olivat vaan usein katkonaisia ja lyhyitä. Samoin tämä lapsi oli vauvana kovin viihdytettävä, ei viihtynyt sitterissä tai myöhemmin itsekseen lattialla lähes ollenkaan. Kantoreppu pelasti usein, mutta silloinkin piti olla liikkeellä. Oma aika oli todellakin kortilla, kun nimenomaan kotityötkin jäivät usein tekemättä.
Nyt toinen tenava on paljon helpompi, ja ehdinkin näiden kahden kanssa enemmän kotitöitäkin tehdä kuin pelkän esikoisen! Toki tottumus vauvanhoitoonkin vaikuttaa asiaan, mutta on tämä toinen ihan eri maata. Samoin esimerkiksi serkkuni vauva oli niin hyväuninen ja rauhallinen tapaus, että hän sai helposti lopputyön tehtyä pienen vauvan kanssa.

 

[Tiitiäisen äiti]

Minustakin äitiysloma on tarkoitettu ihan äidin ja vauvan toisiinsa tutustumiseen, vuorovaikutussuhteen luomiseen, vauvan hoitoon jne. Mutta tietysti vauvoja (ja äitejä on kovin erilaisia - on ns. "helppoja vauvoja" jotka viihtyvät pitkiä aikoja leikkimatolla tai sitterissä, nukkuvat hyvin yönsä ja päivänsä. Ja sitten on "vaativia vauvoja", jotka eivät hetkeäkään halua olla yksinään, itkevät paljon, eivät nuku kuin liikkuvissa vaunuissa jne.

Äideissä taas on supertehokkaita ja reippaita henkilöitä, joilta lapsenhoito ehkä luonnistuu noin vain helposti ja joilla on monta rautaa tulessa jatkuvasti. Sitten on äitejä jotka stressaantuvat ja hermostuvat helposti, kuluttavat niin paljon energiaa vauvan mielenliikkeiden miettimiseen etteivät juuri muuta jaksakaan.

Summa summarum, ei kannata etukäteen kauheasti miettiä mitä kaikkea äitiys"lomalla" pitäisi saada aikaan, kun ei voi tietää millaisen vauvan saa ja millainen itse on äitinä.

Itse olen aina ihmetellyt miten jotkut saavat aikaan väitöskirjoja äitiyslomalla... Mutta itselleni sattuikin aika itkuinen ja temperamenttinen vauva, ja äitinä taidan olla enemmän stressaavaa tyyppiä, valitettavasti. (en siis osaa ottaa niin rennosti kuin haluaisin)

Nyt kun vauva on isompi ja hänen kanssaan on helpompaa kuin alussa, hän myös tietysti vaatii enemmän seurustelua ja nukkuu vähemmän päikkäreitä. En pystyisi tunnin-puolentoista tunnin pätkää keskittymään minkään lopputyön tms. tekemiseen.

Vaan enpä kyllä kanna huonoa omaatuntoakaan - välillä on tiskit tiskaamatta ja kaupassa käymättä kun mies tulee kotiin, mutta mitäpäs sitten! Mies onneksi ymmärtää että vauvan hoito on kokopäivätyötä. Välillä on sitten taas tehokkaampia päiviä.

 

[OM,]

Meillä tosiaan on ns. helppo vauva. Koko äippäloman ajan tein töitä (kotona laskutusta, ajanvarausta ym.) puoli pakosta, koska yrittäjä olen. Äippälomalla myös kävin parilla alaan liittyvällä kurssilla sekä omissa harrastuksissa samaan tapaan kuin ennenkin. Tosin meillä oli miehen kanssa jaettu vanhempainvapaa ja 10kk mies oli käytännössä katsoen kotona (kävi töissä vain satunnaisia päiviä ja muuten teki kotoakäsin). Nyt sitten on tilanne toinen kun äippäloma on loppunut ja molemmat olemme jo töissä. Omista harrastuksista olen luopunut osaksi ja arki rullaa täysin töiden ja kotitöiden tahtiin.
Niin ja koska liikunta on mulle tosi tärkeetä, käytin äippälomalla hyödyksi päikkärit niin, että vaunulenkkejä tuli tehtyä ahkerasti kelillä kuin kelillä. Onneksi vauva tykkäri nukkua vaunuissa.

 

[Taukku]

Esikoinen oli aika vaativa vauva ja hänen kanssaan piti seurustella paljon. Päiväunia nukkui maksimissaan tunnin kerrallaan, mutta olen ylpeä itsestäni, että sain hänet opetettua nukkumaan sen ajan liikkumattomissa vaunuissa. Usein tehtiin niin, että käytiin kaupassa ja tyttö nukahti kotimatkalla (noin 50 metriä) ja kärräsin hänet parvekkeelle nukkumaan. Näin sain edes sen pienen ajan itselleni. Kotityöt jäivät paljon tekemättä ja tehtiin sitten kun mies tuli kotiin. Silloin pääsin itsekin vähän tuulettumaan, jos halusin.

Kakkosen syntyessä myös esikoinen oli kotona ja silloin piti ainakin ruoat tehtyä päivän aikana. Kakkonen olikin helpompi, nukkui pidempään, eikä vaatinut samalla tavalla huomiota. Ilmeisesti isonsiskon puuhailun seuraaminen viihdytti myöskin.

Saa nähdä, että mitä tapahtuu syksyllä kolmosen syntyessä. Vanhemmat ovat jo koululaisia, joten aamulla heidät täytyy laittaa kouluun, mutta päivä menee kuin yksilapsisessa perheessä. Iltapäivällä onkin sitten kolme työllistäjää. Riippuu varmaan paljon vauvasta, että mitä saa tehtyä.

 

[Yhden (4kk) äiti]

Aika paljon on tuttua juttua... Olen niin onnellinen, että valmistuin vuosi sitten, eikä opiskelujen takia tarvitse nyt äitiyslomalla (millä hiivatin lomalla???) stressata. Voin sanoa suoraan, että opiskeluista ei tulisi mitään.

Meillä tyttö on nyt 4kk ja risat. Ennen äitiyslomaa mulla oli ajatuksia, että "sitten äitiyslomalla teen sitä ja tätä", kylläpä on ihmeesti nuo haavekuvat kariutuneet. Mutta en silsi valita! Sitä vaan niin sokeesti uskoi, kun sanottiin, että pienet vauvat vaan syö ja nukkuu. No ei nyt aivan sentään...

Mielestäni meillä on aika helppo vauva. Vaikkakin nyt olen huomannut, että vaatii yhä enemmän seuraa leikkimatolle. Alkuun päiväunetkin oli suht pitkiä, nyt nukutaan enemmänkin pätkissä. Tottakai päikkäreiden aikaan pystyisi, jos olisi pakko, opiskella, mutta mulla on kyllä silloin yleensä niin paljon kotihommia ja en siksi tunniksi, pariksi pystyisi keskittyä esim. lopputyöhön. Siinähän ehtii aina vaan katsoa mistä pitäisi jatkaa ja siinähän se sitten menikin ja vauva heräs...

Meillä oikeastaan liki 100% kaikki kotihommat on minun vastuulla juuri nyt. Kun vauva oli pieni, mies oli isyyslomalla ja hoiteli oikeastaan kaiken. Nyt käy töissä ja vapaat raksalla. Onneksi tätä rakennusprojektia ei kestä ikuisuuksia ja varmasti jo loppukesästä tai alkusyksystä pääsemme muuttamaan. Millainenkohan urakka se on vauvan kanssa???

niin joo, ja täälläkin tehdään n. tunnin vaunulenkkejä joka päivä, kelillä kuin kelillä.

 

[tiinaliisa]

itse opiskelin esikoisen ollessa vauva. Hän oli aika vähäuninen lapsi eli käytin lähes kaikki päiväuniajat opiskeluun. Nyt tokan lapsen kanssa en haluaisi missään tapauksessa yrittää samaa (tietty ei pystyisikään, kun esikoinen vaatii huomiota). Mutta ihan turhaa stressata itseään millään opiskeluilla äitiyslomalla, myöhemmin samat hommat ehtii tehdä paljon paremmin eikä vauva-aikoja saa koskaan takaisin joten kannattaa vaan nauttia niistä!

 

[ap.]

Tekeepä hyvää kuulla!

Vauvan hoito on tärkein ja paras työ. Teen sen todella mielelläni. Mutta se kaikki muu!Tuntuu, ettei mikään riitä. Hyvää tarkoittavat (?) ystävät ym. ja väsymys pilaavat nautintoani vauvasta.

Isoäidit käyvät kyllä katsomassa vauvaa. Lupaavat hoitaakin, mutta lähinnä se on ollut kahvittelua silloin kun heille itselleen sopii. Ja leikkimistä vauvan kanssa. Hössöttävät, antavat neuvoja, joita en tahdo noudattaa. Siis neuvolan ja oman järkeni mukaan vääriä neuvoja. ( Tuttelia, mehua ym., herättävät vauvan, kun se joskus edes nukkuu, leikkimään. ) Nolottaa, kun en oikein edes haluaisi jättää vauvaa heidän hoitoonsa. Jonkun muun kyllä, esim. isän, mutta hän on töissä ja harrastuksiakin olisi.

Haluan luonnollisesti täysimettää vauvaani (isoäidit eivät ymmärrä) ja siksi olenkin siinä melkoisesti kiinni ja mielelläni. Mutta pieni tahtoo välillä syödä usein ja hartaasti eikä nuku usein päivisin (nyt ihme kyllä, kun yöllä valvoi...). Hän alkaa helposti itkeä eikä muu auta kuin rinta, kokeiltu on... Iltaisin mies ehtii joskus viedä vauvan ulos, jos onnistuu, silloin on ehkä tunti aikaa kotitöihin - omaa aikaa? Mieluummin menisin mukaan ja menenkin! Kaipa tämäkin 10 minuuttia olisi pitänyt käyttää graduntekoon, joutilas kun olen. Mutta tarvitsisin joskus hetken aikaa rentoutua varsinkin 5 tunnin yöunilla... Tulipa sanottua taas, kiitos tilaisuudesta

Kiitos mielipiteistä, jatketaan mielellään keskustelua.

 

[ap.]

Lapseni ei nuku päiväunia läheskään joka päivä tai ei ainakaan suostu nukkumaan yksin, vaan rinnalla vieressäni. Mikä on todella mukavaa, mutta omaa aikaa olisi sitten lähinnä ehkä öisin. Tuntuu, että vauvan unentarve on suunnilleen sama kuin omani tai se nukkuu pieniä pätkiä päivisin, jolloin saan ehkä koneen auki.Siihen se jää.

Kaikesta huolimatta tämä on todella ihanaa aikaa, vauva on 2 kk.

 

[ap:lle,]

Meillä ihan vauvan alkutaipaleella nuo päiväunet olivat katkonaisia ja pienissä erissä. Meillä ainakin vauvan kasvaessa, niihin päiväuniin tuli selkeä rytmi ja myös ajat pitenivät. Ensi olivat kolmet päikkärit kestoltaan 45-1,5h ja nyt vielä 10kk iässä nukkuu kahdet päikkärit aamulla 2h ja iltapäivästä 1-1,5h. Toivottavasti teilläkin rauhottuvat päivät kun vauvalle alkaa tulla selkeä rytmi. Nyt hän on vielä niin pieni, että rytmiä ei taida olla.

 

[Olen dorka]

Mä olen ihan dorka. Mutta en nyt oikein tajua ap:n ongelmaa?
Siis vauva on 2kk. Eihän kukaan voi olettaa, että synnytyslaitokselta päästään kotiin ja sitten vauva nukkumaan ja opiskelemaan?! Tai että joku potisi huonoa omatuntoa kun ei ehdi tai jaksa muuta kuin hoitaa vastasyntynyttä...

Toivon, että löydät pienesi kanssa rauhan ja ilon päiviin, etkä pohdi vielä kuukausiin mitään muuta kuin, että sinä ja vauvasi elätte nyt päivän kerrallaan ja teette asioita, jotka tekevät kummatkin teistä tyytyväisiksi. Muulla ei ole merkitystä.

Tsemppiä

 

[tottapatotta]

oon täysin samaa mieltä kuin "Olen dorka"... Tuossa vaihessa vauva ei vielä edes kunnolla tajua olevansa erillinen olento äidistä että ei ajan kuulukaan kuluvan muuhun kuin toisiinne tutustumiseen.

Ottakee iisisti siis vaan

 

[Sama tilanne]

Minullakin oli gradusuunnitelmia äitiys"lomaksi". Takkuava imetys (täysimetys) vain rajoittaa jo kirjan nostamista, saati koneelle istahtamista pidemmäksi aikaa.

Ajatus harhailee, karkailee, vauvan itku on päällimmäinen ärsyke johon reagoi. Niinhän sen kuuluu ollakin

Edellisen lapsen kanssa sain opiskeltua hyvätahtisesti, oli kaikin puolin tyytyväisempi ja harvemmin imevä lapsi, pysyin täysin opintoviikkotahdissa. Mutta lapsen ehdoilla jokaisen pikku persoonan kohdalla. Eihän tässä valmistumisella kiire ole, nautitaan vain ihanasta kesästä ja pullerovarpaisista vauveleista

 

[ap.]

Ei mulla olekaan suunnitelmia muita kuin olla vauvan kanssa enkä muuta haluakaan. Taloudellinen tilanne tosin aiheuttaa paineita, mutta niistä en välitä. Haluaisin kyllä järjestää valmistumisen ym. niin, että voisin viettää mahdollisimman paljon aikaa vauvan kanssa, mutta en edes aikonut yrittää opiskella lähiaikoinakaan. (Valmistua opiskelijasta työttömäksi mahdollisimman pian, niin olisi mahdollista jatkaa hoitovapaalla?)

Ette oo dorkia. Minua ovat loukanneet muiden, siis tuttujen kommentit siitä, miten minulla on nyt vapaata, aikaa tehdä gradua ym. Se, etteivät muut tajua tilannetta alkuunkaan, vaikka selittäisin. Te kyllä tajusitte. Muitten mielestä vaan lusmuan kotona ja saan leikkiä ihanan vauvan kanssa. Onhan se niinkin, mutta muuta en voikaan.

Isoäiditkin lupaavat hoitaa, mutta pakkaavat vain herättämään vauvan. Joka herättyään alkaa kiljua nälkäänsä, jolloin saan imettää sitä = isoäiti hoitaa vauvaa? Musta näyttää, että ne luulee, että lapsi on heidän leikkimistään varten. No ei nyt sentään, mutta kai ne on heti tuttelipullot ojossa leikittämässä vauvaa, jos en koko ajan katso. Kohta on pakko jättää lapsi mummon hoiviin pariksi tunniksi, saa nähdä, kiljuuko vauva koko ajan... Hän kun tykkää herätessään syödä eikä siis nuku helposti ja syökin melko usein. Aika vaikeaa siis jättää kenenkään hoiviin, joka ei voi imettää - vai olenko mä täysdorka? Ainakin vauva on maailman ihanin

 

[ap taas ja taas]

Luin vielä edellisiä - ihanaa, helpotti!

Miehen pelikaveritkin ovat sitä mieltä, että kun vaimo on kotona, on ruoka aina valmiina odottamassa ja mies voi syötyään lähteä pelaamaan: vapaata pitää saada ainakin sen verran. olisinhan minäkin sitä mieltä, mutta en ehdi joka päivä edes itse syödä kunnolla, saati että laittaa ruokaa johonkin tiettyyn aikaan. onneksi mies viihtyy lapsen kanss aja hoitaa, minkä voi. Pääsee pelaamaan mun puolesta koska vaan, kun ei voi kuitenkaan imettää. Mutta kuulostaa välillä siltä, että muiden mielestä akka vaan laiskottelee kotona, ei päästä miestä mihinkään eikä edes laita sille ruokaa. Huhhuh.

Tänään oliskin ollut kerrankin aikaa johonkin ainakin tämän verran, surffasin

 

[jatka samaan malliin]

ap:lle: isovanhemmat ei aina tajua nykysysteemejä, käske lukea imetystukilistalta artikkeli vauvan kellosta, tulosta se vaikka:
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=74&Itemid=100

Ja sitten sanovat vielä miten vauva kiltisti nukkuu yksin omassa huoneessaan ja ihmettelevät kun nukkuukin vanhempien vieressä ja mitä kaikkea... Onneksi sain itse lapseni isovanhemmille jo asiat jakeluun, kuten "ei samaa lusikkaa lapsen suuhun", "saa tissiä kun haluaa, vaikka puolen tunnin välein", "nukkuu vieressä koska niin menee kivasti", "nukun itse aina kun vauvakin, että jaksan tätä rumbaa", "vauvaa ei saa herättää",...

Ja todellakaan ei ole aikaa miestä ruokkia, mies laittaa ruoat kun tulee töistä Mies voi kyllä käydä harrastuksissaan, mutta kotona ei palvelu pelaa

 

[ap.]

eikä aurinkorasvaa kuukauden ikäiseen... Ne mummit!

Kiitos ymmärryksestä edellisellekin. Kurkin täällä nyt vähän väliä, mutta älkää luulkokaan etten tässä välillä käy imettämässä ja nukuttamassa vauvaa viereen ja siivoan ja hitto laitan kerrankin ruokaa ja vieraitakin kävi

 

[Ainikkinen]

Kuulostaapa tutulta. Minulta fiksuimmat on kyselleet, voisivatko auttaa. Vastaanko, että soppii pestä ikkunat ja imuroida, kun on kastajaiset tulossa? Imettää kun eivät voi enkä minä taida imuroida ja imettää yhtäaikaa, mutta melkein. Kerrankin yksi tuli, otti vauvan syliin ja sanoi, pidänpä tätä, niin saat nyt vapaata. Joopajoo. En ehtinyt keittää vieraalle kahvia sillä aikaa, kun lapsi viihtyi hänen sylissään itkemättä. Ja sitte imettämään.

 

[meillä auttoi]

Ap, osta kantoliina. Meillä ei kunnolla kerennyt laittaa vauvaa liinaan kun oli jo unessa ja pystyin tekemään kotitöitä, surffaamaan netissä tai vaikka torkkumaan istuvassa asennossa. Jos ei ollut liinassa niin ei takuuvarmasti nukkunut kui juuri tuollaisia miniunia.

 

[Tiitiäisen äiti]

Ap: minä tein niin, kun vauva oli ihan pieni, että tein kotitöitä silloin kun hän oli hereillä - kantoliinassa tai esim kylppärin pehmeällä matolla, leyhyttelin pyykkejä hänen yllään samalla kun viikkasin niitä, tai laulelin samalla, ihan hyvin viihtyi pieniä aikoja. (Tietysti myös pidin sylissä jne. eli ei ollut koko ajan vaan lattialla Ja sitten kun vauva nukkui, rentouduin lueskellen, torkkuen tms. Meilläkin yöunet jäivät nimittäin aika vähiin.

Vauva ei erota mikä on kotitöitä ja mikä leikkiä - jos saa olla äidin lähellä, kuulla äidin äänen, vähän isompana katsella äidin touhuja. Eikä muutenkaan (isovanhemmille tiedoksi...) noin pieni vauva vielä kaipaa mitään leikkiä vaan sen normaalin läheisyyden imetys-/ vaipanvaihtotilanteissa + syliä.

Varmasti myös kun vauva kasvaa, hän ei enää ruokaile niin usein ja pitkään ja hartaasti, eli et ole niin kiinni hänessä koko ajan. Varmaankin hän myös oppii pikkuisen isompana nukahtamaan helpommin päikkäreille ja niihinkin tulee säännöllisempää rytmiä (meillä tuli n. 6 kk iässä).

Yritä kuitenkin luottaa isovanhempiin hoitajina - se on pidemmän päälle iso helpotus. Jos nyt vielä vauva tuntuu liian pieneltä heidän hoitoonsa, aloittakaa vaikka ihan lyhyillä pätkillä 3-4 kk iässä. Itsekin olen ihan eri aaltopituudella kuin anoppini, jolla on ihan ihme jutut, mutta pari kertaa hän on hoitanut vauvaamme (n. 6 ja 8 kk iässä) ja ihan hyvin on mennyt, joten alan pikkuhiljaa luottaa häneen...

Tai voisiko mummi mennä vauvan kanssa kävelylle tunniksi, niin saisit kotona hetken omaa aikaa?

 

[mii83*]

Mitäköhän teen äitiysvapaalla...joutuu ihan miettimään. Ihan normaalia arkea pöyritän. Lapset 3,5v ja 8kk. Kyllä tää "loma" on mennyt pääsääntöisesti lapsia hoitaessa. Tosin viime lukuvuotena suoritin muutaman kurssin, periaatteessa kurssi/jakso. 1-2x viikossa olin 3h koululla. Se on ollut mun oma-aika äippäloman aikana. Paljon muuta omaa ei ole ollut.

Nyt suunnitelmissa on opinnäytetyön teko (ja syksyllä myös opiskelua illoissa). Lapset ovat vielä ensi syyslukukauden ajan kotona, joten katsotaan kuinka opiskelujen käy. Mulla toi opiskelu äippäloman aikana johtui kahdesta syystä 1) että oma pää pysyisi kasassa eli en ole "kotiäitityyppiä" 2) oli pari kurssia jotka järjestettiin vikaa kertaa. Ihan positiivisena näin jälkeen päin koin sen etten ollut kokonaan koulusta poissa. Esikoisen synnyttyä pidin välivuoden (tai aloitusvuoden olin heti pois). Jos ei olisi tuota koulua ollut, niin varmaan ei olisi ollut mitään omaa aikaa.

Pienempi oli ihan pienenä hyvä nukkuja, mutta nyt tuppaa olemaan unet maks. 45min 2-3 kertaa. Ja esikoinen ei nukkunut päikkäreitä enää kun kuopus syntyi, lopetti paria viikkoa aikaisemmin. Kyllä sitä olisi mielellään ottanut päikkärit. ;o)

Mutta siis, äippälomalla saa (ja pitää) olla lasta varten. Äideistä ja lapsista riippuen, voi tehdä muutakin, mutta pakko ei ole!