omaan sänkyyn nukuttaminen tai nukahtamaan jättäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja motherr
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä kyllä syödään vielä tissiäkin, mutta yösyöttöjä olen lopettelemassa. Sen jälkeen kun siirtyi omaan huoneesen, on heräillyt kahdesti yössä ja toivon todellakin ettei palata enää entiseen (tunnin, parin välein heräilyjä). Oikeastaan vasta kaksi yötä ollaan oltu tissittä ja eka yö oli kamala, mutta viime yö suht hyvä. Itkeskeli vähän, mutta nukahti melko nopeasti uudelleen kun tajusi että sitä tissiä ei vaan tule. Mutta enpä tuudittaudu vielä tähän... pysyvää taitaa olla vain muutos.

Muutama eka yö saattaa olla vaikeeta niin ku meilläkin mut sitten helpottaa :hug:
Meillä siirty tosiaan omaan huoneeseen 9kk ikäsenä ja 10kk ikäsenä loppu yösyönti, edelleen tosin heräillään... Viime yönä sen 5 krt... Meinaa väsyttää ku nukkuu pätkissä
 
[QUOTE="Anne";22051195]Meillä on samat iltarutiinit aina, suihkuttelut ja puurot jne. Illalla vien lapsen sänkyyn, sanon hyvää yötä ja peittelen ja lähden huoneesta. Lapsi nukahtaa nopeasti, joskus saattaa mumista/hymistä vartin verran mutta nukahtaa kuitenkin itsekseen ongelmitta. Nukuttaisin jos olis tarvetta mut tää on ollu alusta asti helpoin tapa molemmille.[/QUOTE]

Tässä huomaa, kuinka erilaisia vauvat ovat. Meidän on aina tarvinnu nukuttaa. Ei jääny koskaan tuolleen nukkuu. Mennään sen mukaan, mitä tarvitaan ja mikä toimii. Helppoa.
 
[QUOTE="vee";22051160]Jos lapsi nukkuu samass huoneessa, ei tällaisia ongelmia tule.[/QUOTE]

Siihen meillä ei enää kyllä mielellään palata, koska omaan huoneeseen siirtyminen on rauhoittanut öitä todella paljon.
 
Muutama eka yö saattaa olla vaikeeta niin ku meilläkin mut sitten helpottaa :hug:
Meillä siirty tosiaan omaan huoneeseen 9kk ikäsenä ja 10kk ikäsenä loppu yösyönti, edelleen tosin heräillään... Viime yönä sen 5 krt... Meinaa väsyttää ku nukkuu pätkissä

Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pkl iskee jälleen;22051178:
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."


"Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Ei tässä kukaan lasta jätä sänkyyn itkemään ja huutamaan jos herää kesken unien vaikka eri huoneessa nukkuukin...
Eri huoneessa nukkumisesta ei ole mitään haittaa!
 
Musta oikeesti tuntuu et vauva saattais (meidän siis) nukkua paremmin jos olis toisessa huoneessa, oon huomannu et sen uni häiriintyy tosi herkästi, esim. kun tullaan itse myöhemmin nukkumaan, tai jos mies tulee yövuorosta kotiin yms yms..
 
Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Kyseessä on 11kk ikänen joka nukkuu paremmin ku siirty omaan huoneeseen... Sitten tuli vaan noitten hampaitten tulo :/
 
Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Voi jestas... Hyvin pärjää omassa huoneessa jo!
 
Vauvalla (kohta 11kk) iltarutiinit menee niin että viimestään kahdeksalta otan syliin ja juo pullosta maidon, sitten tutti suuhun ja sänkyyn. On sillain puoliunessa kun lasken sänkyyn. Saattaa siellä jonkin aikaa pyöriä mutta nukahtaa sitten.
Esikoinen (2,5vuotta) taas on tottunut siihen että ollaan vieressä kunnes nukahtaa. En ole koskaan halunnut huudattaa lasta, joten näin on menty. Eikä nukuttamiseen pääsääntöisesti mene kuin 5-15min. Nyt ihan parina iltana olen lähtenyt vierestä kun on rauhoittunut (pyörii aina sängyssä hetken ennenkuin asettuu odottamaan unta) ja jättänyt oven raolleen. Pari kertaa kävin eilen silittämässä kun meinasi ruveta itkeskelemään.
Jossain vaiheessa esikoinen aina muka nukahti ja sitten rupesi ravaamaan pois sängystä kun nukuttaja poistui. Silloin vain vietiin takaisin sänkyyn. Tuo on onneksi nyt loppunut.
 
[QUOTE="Niin";22051253]myös meilläkin :)[/QUOTE]

Sama täällä. Samassa huoneessa nukuttiin ekat 4kk kunnes jäi se ainut yöherääminen pois ja alkoi mietityttämään voisko olla parempi eri huoneissa. Vauva ei herännyt yöllä mutta kovin liikkuvainen tapaus kuitenkin ja säpsähteli meidän ääniin, kylen kääntämiseen sängyssä ja kuorsaamiseen ja nukkumaan tulemiseen jne ja mä olin tosi väsynyt koska heräsin vaikka mihin vauvan ääniin yöllä enkä uskaltanut nukahtaa kun olin ihan varma että vauva herää ihan just.
 
Mä oon suhtautunut tähän asiaan niin, että se mikä sopii minulle on myös minun lapselleni hyvä juttu. Jos lapsen nukuttamiseen menee illalla kohtuuttomasti aikaa, pitää joko vähentää päiväunia että uni tulee illalla paremmin, tai sitten lopetetaan vieressä oleminen niin että lapsi ymmärtää ettei enää ole seurusteluaika. Yötissistä tai -pullosta pitää luopua tavalla tai toisella kun lapsi on tarpeeksi iso ja yöpalvelu alkaa käydä äidin hermoille. Se nukkuuko lapsi samassa huoneessa tai vieressä tai ei on makuasia; olen itse oppinut nukkumaan ihan hyvin lasten kanssa samassa huoneessa. Meidän lapset olivat 4v ja 1,5v kun heidät siirrettiin yhdessä omaan huoneeseen ja kuopus samalla matalalaitaiseen sänkyyn. Sekin oli käytännön ratkaisu, kun kaikkien sängyt eivät enää olisi mahtuneet samaan huoneeseen ja kerrossänkyyn en esikoista vielä uskaltanut laittaa, kun pyörii niin paljon öisin.
 

Yhteistyössä