On niin kova ikävää mun miestä

["a.p"]

Meillä on periaatteessa kaikki hyvin, meidän luonteenpiirteissämme on vain suuria eroja, jotka ovat välillä aiheuttaneet ongelmia.
Mies on vähäpuheinen ja ei pahemmin piittaa juttutuokioista, tai kahdenkeskeisestä ajasta. ITse olen kova puhumaan, ja perustarpeena mulla on vahva tarve saada hellyyttä ja läheisyyttä.
Mies yritti pitkään muuttua ja antaa tuota väkipakolla, mutta aika toivotonta se oli.
toki nykyäänkin silloin muutaman kerran päivässä saattaa antaa pikaisen pusun tai halin, mutta siihen se jääkin.
Olen kohta kuukauden itse opetellut tyytymään tuohon, tämän vuoden puolella olen tasan kerran pyytänyt mieheltä vähän niskojen hierontaa ja pientä silittelyä. En ole myöskään vaatinut kahdenkeskeistä aikaa, vaan tyytynyt siihen, että iltaisin katsomme tuppisuina telkkaria, aina ei sitäkään.

Mutta nyt, muutaman päivän mulla on ollut ihan tajuton ikävä miehen seuraa ja kosketusta, ja tämän takia olenkin valitettavasti ollut todella pahalla tuulella.
KErtokaa mulle, että ei mene enää kauaa, että totun tähän! :'(

 

[nainen.]

meillä vähän samoin... mutta minä olen se vähäpuheinen joka tekee harvoin aloitteen mihinkään. Mutta se ei tarkoita ettenkö haluaisi... Mies taas on se joka kokoajan höpöttää ja tekee niitä aloitteita... mä itse haluaisin ainakin oppia olemaan enemmän se puhelias ja aloitteen tekijä... tietääkö joku jonkin niksin tähän?

 

["jan"]

Pahoittelen, mutta täytyy kertoa, ettei siihen totu. Voitte kyllä yrittää keskustella tai käydä parisuhdeterapeutilla, että opitte keskustelemaan ja ymmärtämään toisianne ja toistenne erilaisia tarpeita paremmin.

 

["a.p"]

käytiinkin terapiassa, ei siitä mitään hyötyä ollut.

 

["vieras"]

Meillä oli sama tilanne. Ja minä totuinkin vuosien varrella siihen. Kunnes kävikin niin, että varottamatta rakastuin mieheen, joka rakastui myös minuun ja joka omasi nuo luonteenpiirteet ja tahtoi parisuhteelta samoja asioita kuin minä.

Oltiin jo eroamassakin ihan oikein todella, kun otin vielä lisäaikaa. Mies tajusi onneksi sitten, mutta kyllä piti ihan todella tosissaan joutua luopumaan minusta ennen kuin meni perille. Ja siihen vielä lisäksi se, että minä en ainakaan puoleen vuoteen sen erojutun jälkeen osannut vastata miehen hellyydenosoituksiin ja siinä kohtaa mies sai kunnon osoituksen siitä mitä on kun odottaa niitä turhaan toiselta.

 

["jan"]

[QUOTE="a.p";22967322]käytiinkin terapiassa, ei siitä mitään hyötyä ollut.[/QUOTE]

Täytyy ymmärtää, että ihmiset eivät muutu. Käytöstään voi muuttaa hiemen siihen suuntaan, että huomio toisen tunteet paremmin. Jos tarpeet ovat kovin erilaiset, voi olla että yhteiselo on kärvistelyä. Esim. toinen voi kaivata seksiä ja toinen enemmän keskustelua ja läheisyyttä. Heti ei kannata luovuttaa, mutta pidemmän päälle pitää ajatella, ettei kannata tuhlata koko elämäänsä epäsopivan kumppanin kanssa.

 

[just joo]

No kamoon! Kuinka kiinni sitä pitää toisessa olla? Jos saat muutaman kerran päivässä halin ja pusun niin eikö se riitä? Yritä tajuta että mies on mies eikä nainen ja mitä mies tekee jos menet sohvalla hänen viereen/kainaloon kattomaan telkkaria? Eikö siinä tule läheisyytä tarpeeksi? Ja silitteletkö itse miestä? Jaksaisitko kaiken aikaa olla toista aikuista ihmistä paijaamassa? Kyllä se läheisyys on muutakin kun kaiken aikaa halaamista ja pusuttelua

 

["a.p"]

No kamoon! Kuinka kiinni sitä pitää toisessa olla? Jos saat muutaman kerran päivässä halin ja pusun niin eikö se riitä? Yritä tajuta että mies on mies eikä nainen ja mitä mies tekee jos menet sohvalla hänen viereen/kainaloon kattomaan telkkaria? Eikö siinä tule läheisyytä tarpeeksi? Ja silitteletkö itse miestä? Jaksaisitko kaiken aikaa olla toista aikuista ihmistä paijaamassa? Kyllä se läheisyys on muutakin kun kaiken aikaa halaamista ja pusuttelua

no voi haista paska sinäkin siinä.
jos et tuosta nyt tajunnut, niin koitan parhaillaan muuttaa käytöstäni, ja lopettaa tuon miehen vaivaamisen omilla tarpeillani.

 

[mitenkähän on]

voihan jäitäkin poltella mutta vilu tulee. en pidä siitä ihmisestä joka musta on tullut kun olen jo puolet elämästäni opetellut olemaan henkisellä dieetillä.

mulle kävi aivan samoin kuin viitoselle, paitsi että rakastuin ihmiseen jossa oikeasti ei ollut paljon muuta rakastettavaa kuin ne piirteet, jotka olivat vastakohtia miehelleni - tämä uusi kandidaatti oli narsistin poika joka alkoi osoittaa narsistisia käytöstaipumuksia sitä mukaa kuin ihailullani annoin hänelle tilaa siihen. ahdistuin hemmetisti kun lopulta tajusin, miten lähellä täyttä katastrofia käytiin.

takapakkia otettiin yhdennellätoista hetkellä, ja vanhan miehen kanssa meni hetken aikaa paremmin koska ensimmäistä kertaa pitkässä liitossamme hän taisi havahtua, miten tärkeistä asioista on kysymys. mutta hyvin nopeasti hän valahti takaisin vanhaan uomaansa.

en silti usko etteikö ihminen voisi muuttuakin - on käytöstä joka johtuu perusluonteesta, mutta myös sellaista joka johtuu uskomuksista ja tietyistä häiriintyneistä ratkaisuista elämän ongelmiin. jälkimmäiset voivat muuttua, mutta tuskin pyytelemällä tai vaatimalla. muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestään, muu on helposti jonkinasteista väkivaltaa.

 

["Ikävä"]

Ikävä meilläkin on isää ja miestä. Joudumme pakon vuoksi olemaan erossa taas kolme kuukautta. Soitellaan kyllä, mutta tyttö ikävöi enemmän kuin minä.
Anteeksi jos kysyn vastaajalta 9 mitä tarkoitat pitkällä liitolla?

 

["a.p"]

näinhän se on, aika auttaa. Pitkä päivä (ja yö) takana, ja taas näyttää valoisammalta. miehen nähnyt pari kertaa vilaukselta, ja siihen on tyytyminen