T
tumman harmaa
Vieras
tässä miettinyt jo pitkään että en taida olla kovin onnellinen vaikka ns.puitteet ovat sellaiset että kaikki varmaan luulevat että kaikki ok....on mies ja lapsia, omatalo jne.,mutta olentodella onneton,jossain vaiheessa varmaankin iski tunne että ikää tulee nopeasti ja pitää saada perhe ja omat talot yms. kai se tuntui joltakin onnellisuuden mitalta...
nyt olen alkanut todella miettiä asioita ja tutkia itseäni....tuntuu niin pahalta sanoa nämä asiast "ääneen", että melkein oksennan just....
en ole onnellinen en millään muotoa, ihanaa että lapset rakastan heitä ylikaiken, mutta miestä e taida...tuntuisi oudolta elää ilman häntä,mutta luulen että olen hänen kanssaan vain tottumuksesta....
olo on todella túskainen ja ahdistunut..olen jumissa...miten minä tästä voisin lähteä tai tehdä yhtään mit'ään ratkaisuja..niskassa olisi oma ja miehen suku ja pieni paikkakunta ei auta asiaa...
mutta miksi tämä ainut elämä pitää elää onnettomana ja tyytymätömänä?....muiden paineen alla..mutta enhän mä yksinkään kyllä jaksais..en tiedä..niin kamala olo...kitti jos joku jaksoi lukea ja pääsi edes vähän jyvälle ajatuksistani...onko muita ollut tai on tällaisessa tilenteessa?
nyt olen alkanut todella miettiä asioita ja tutkia itseäni....tuntuu niin pahalta sanoa nämä asiast "ääneen", että melkein oksennan just....
en ole onnellinen en millään muotoa, ihanaa että lapset rakastan heitä ylikaiken, mutta miestä e taida...tuntuisi oudolta elää ilman häntä,mutta luulen että olen hänen kanssaan vain tottumuksesta....
olo on todella túskainen ja ahdistunut..olen jumissa...miten minä tästä voisin lähteä tai tehdä yhtään mit'ään ratkaisuja..niskassa olisi oma ja miehen suku ja pieni paikkakunta ei auta asiaa...
mutta miksi tämä ainut elämä pitää elää onnettomana ja tyytymätömänä?....muiden paineen alla..mutta enhän mä yksinkään kyllä jaksais..en tiedä..niin kamala olo...kitti jos joku jaksoi lukea ja pääsi edes vähän jyvälle ajatuksistani...onko muita ollut tai on tällaisessa tilenteessa?