On niin vaikea sanoa että rakastaa

[vierailijaaana]

Onko kellään muulla tällaista: mulle ei ole koskaan kukaan sanonut paitsi uusi miesystäväni että rakastaa. Ei vanhemmat, ei isovanhemmat, ei boyfriendit, ei entinen aviomies jonka kanssa seurustelin/ olin naimisissa lähes 20 vuotta. Niin nyt en osaa sanoa lapsilleni että rakastan, enkä miesystävälleni. En vaan saa sitä suustani millään!! Vaikka tietenkin rakastan. Tietysti ajattelen että olen niin pullea että ehkä ei kukaan rakastakaan mutta en ole aina ollut niin pullea. Oonko ainoa tällainen sarvikuono joka ei vaan saa sanaa suustaan. Tai että osaisin sanoa lapsilleni että ovat kauniita tai ihania tai mitään. Ei mullekaan ole kukaan sanonut niin.

 

[Elena777]

Entä muu läheisyys lapsia/miestä kohtaan? ''Rakastan sinua'' on loppujen lopuksi kaksi kaunista sanaa vailla merkitystä jos sitä ei osaa näyttää.
Sitten taas toisaalta jos niiden sanojen sanominen on hankalaa niin halaus, kosketus, hellyys, miehen kanssa intiimihetket ym kertovat ne kaksi sanaa ilman sanojakin.
Se että sä hymyilet lapsille, kuuntelet ja olet läsnä lohduttamassa tarpeentullen kertovat myös omaa kieltään rakkaudesta.

Itsetuntoa kannattaa alkaa kohottamaan omilla elämänmuutoksilla, liikuntaa enemmän ja ruokavalio kuntoon...opi rakastamaan myös itseäsi, helppoa se ei ole mutta kannattaa yrittää ainakin.

 

[vierailija]

En mäkään osaa, samasta syystä.. Kerran onnistuin sanoo lapsille mut se tuntui tosi oudolta ja lapsetkin oli hämillään
Oma äitini (tai kukaan muukaan) ei mulle koskaan sanonut tuollaista, oli kyllä muuten kiltti ja kiva. Nyt se kai on tajunnut tuon ja sanoo mun lapsille aina kun me lähdetään niiltä kylästä (pari kertaa vuodessa!) että mummi rakastaa teitä. Voi olla, ettei lapset ihan ymmärrä sanojen merkitystä tuossa yhteydessä
Samaa vikaa on miehen suvussa joten eiköhän jatku perintönä

 

[vierailija]

Mitkä helvetin "boyfriendit"? Onko tämä jotain perkeleen milleniaalien kieltä? Puhu suomea, saatana.

 

[vierailija]

Olisiko "olet rakas" kevyempi?

Minäkin olen opettelemalla opetellut tuon sanomaan lapsilleni. Aloitin kun esikoinen oli taapero, ja kyllähän se aika teennäiseltä kuulosti alkuun. Nykyään tulee jo luontevasti. Mutta "minä rakastan sinua" on suomen kielessä jotenkin niin dramaattinen ja kohtalokas että teini-iän lähestyessä viimeistään "oot rakas" alkaa ehkä tuntua taas oikeammalta.

 

[vierailijaaana]

Mitkä helvetin "boyfriendit"? Onko tämä jotain perkeleen milleniaalien kieltä? Puhu suomea, saatana.

Ehkä opettelenkin sanoon Ai loov juu!

Jotain hyvääkin, mun vanhemmat ei koskaan kiroilleet enkä mäkään pysty sanomaan kirosanaa!

On meillä muuten hellää ja läheistä ja osoitan teoilla rakkautta. Silti tunnen vajavaisuutta kun en osaa sanoa että rakastan. Osaan sanoa että "äidin rakas". Siitä olen iloinen!

 

[vierailijanna]

Itsekin lovetan boyfriendiäni, mutta on vähän hard to say that.

 

[vierailija]

Mun on myös helpompi sanoa ulkomaan kielellä Ai laav juu kuin sisämaan kielellä minä rakastan sua.

 

[.....]

Eka kerta on se vaikein, harjoituksella tuostakin selviää.
Kuiskaa vaikka ihan hiljaa korvaan, kun laitat lasta nukkumaan, että "äiti raskastaa sinua".

Miehen kohdalla taas voit aloittaa vaikka kirjoittamalla. Kirjoita muistilapulle, että rakastan sinua, ja piilota miehen taskuun. Kuka tahansa ilahtuu, jos tuollaisen kirjeen löytää

 

[vierailija]

Meidän kulttuurissa rakkaus on iso ja latautunut sana. Sen voi kiertää miljoonalla eri tavalla, sanomalla että rakastan sinua, sanomatta kuitenkaan sitä isoa sanaa.
Voit aloittaa sanomalla, että olet ihana, teet minut onnelliseksi, olen iloinen että olet juuri tuollainen. Hellittelynimet on lasten kanssa ihania, koska lapsien aivot saavat mielihyvää hauskoista sanaleikeistä, ja heistä tuntuu rakastetulta. Jos kuulee olevansa äidin kissankello kesäisellä niityllä, äidin ruusunnuppu, kissanpoika pörriäinen ja pikkulintu, jonka pieniä siipiä äiti silittää (silittää käsiä) niin eiköhän se viesti tullut siinä jo selväksi. Lapsikin vaivautuu jos äiti alkaa kodin dramaattiseksi. Aivan pienelle voi sanoa, että rakastan kaikkea sinussa niin etten voi hengittää, vähän vanhemmalle se tuntuisi jo pöljältä, kiusalliselta ja yliampuvalta.

 

[.....]

Meidän kulttuurissa rakkaus on iso ja latautunut sana. Sen voi kiertää miljoonalla eri tavalla, sanomalla että rakastan sinua, sanomatta kuitenkaan sitä isoa sanaa.
Voit aloittaa sanomalla, että olet ihana, teet minut onnelliseksi, olen iloinen että olet juuri tuollainen. Hellittelynimet on lasten kanssa ihania, koska lapsien aivot saavat mielihyvää hauskoista sanaleikeistä, ja heistä tuntuu rakastetulta. Jos kuulee olevansa äidin kissankello kesäisellä niityllä, äidin ruusunnuppu, kissanpoika pörriäinen ja pikkulintu, jonka pieniä siipiä äiti silittää (silittää käsiä) niin eiköhän se viesti tullut siinä jo selväksi. Lapsikin vaivautuu jos äiti alkaa kodin dramaattiseksi. Aivan pienelle voi sanoa, että rakastan kaikkea sinussa niin etten voi hengittää, vähän vanhemmalle se tuntuisi jo pöljältä, kiusalliselta ja yliampuvalta.

Niin, joku teini ehkä (ainakin päällisin puolin) varnasti kiusaantuu, jos äiti kovin tunteelisesti lausuu "minä rakastan sinua". Toisaalta, silloin teini-iässä sitä varmaan olisi erityisen tärkeä kuulla, kun on epävarma itsestään, kovat paineet, riitelyä vanhempien kanssa, yms.
Joku jossain joskus sanonut hyvin, että meidän tulisi saada eniten rakkautta silloin, kun vähiten sitä ansaitsemme. Eli jollain keinoin niille isommillekin lapsille kannattaa rakkaudestaan kertoa.

 

[vierailijaana]

Eka kerta on se vaikein, harjoituksella tuostakin selviää.
Kuiskaa vaikka ihan hiljaa korvaan, kun laitat lasta nukkumaan, että "äiti raskastaa sinua".

Miehen kohdalla taas voit aloittaa vaikka kirjoittamalla. Kirjoita muistilapulle, että rakastan sinua, ja piilota miehen taskuun. Kuka tahansa ilahtuu, jos tuollaisen kirjeen löytää

Nää on tosi hyviä neuvoja.

 

[vierailija]

Ei lapsena rakkautta sanoin kerrottu, harvoin teoinkaan.
Olen joutunut opettelemaan löytäessäni elämäni miehen. Lapsille sanominen oli aluksi korvaan kuiskaamista ja piakkoin rohkenin ääneen sanomaan. Omat sisarukset katsoo halveksien päälle ja äitini joskus sihahtanut - pitääkö sitä lässyttää ja suukotella, ei sinuakaan ole turhaa paijattu.
Pieni kosketus, hyvänyön suukko poskelle, silitys, kuiskaus ja lappuset, kaikki osoittavat rakkautesi.
Opettelua vaatii, mutta kyllä palkitseekin.