O
ON/OFF
Vieras
Oonko mä ainoo jolla on tällänen ongelma. Esikoinen reilu 1v ja välillä on kauhee vauvakuume ( oikeestaan joka päivä), mut sit tulee taas sellanen olo et jaksaako sitä kaikkea uudestaan ja pärjääkö sitä ja tulee ajatuksia et ne viimisetkin omat ajat menee sitte siinä jne. Nyt reilu puoli vuotta tää asia pyörinyt päässä TAUKOAMATTA. Ja toisinaan on kokoajan vauvakuume enkä osaa irrottaa siitä ajatuksesta, vaikka toisena hetkenä ajattelenkin että en oikeestaan edes juuri nyt haluaisi toista ja näin on hyvä.
niin ja ehkäisynä meillä kondomi ja muutamii kertoja kun ei olla käytetty oon toisinaan elätellyt kokoajan toivetta että raskaana olisin ja alkanut haaveilee kaikkee, mut sitte kun oon alkanut jo tosissani epäilee sitä (ja välillä menkatkin myöhästelleet) että olisin raskaana, on tullut kauhee pakokauhu et "apua en tiedä haluisinko sit kuitenkaa".
Ja joo kenenkään EI TARVITSE kommentoida näin että "ei niitä lapsia niin vaan tehdä jos halutaan", tiedän sen kyllä ja en sillälailla ajattelekkaan, mutta sitä mahdollisuutta että toisen VOISI MAHDOLLISESTI viellä saada.
Mut tää on IHAN IHAN KAMALAA, kun tappelee itsensä kanssa jatkuvasti. Välillä ajattelen että miten nyt jaksaisin toisen kanssa, kun ei meinaa jaksaa edes aina tuon yhden. Ja toinen päivä olen taas niin mahdottoman vauvakuumeinen ja haaveileen vaan pitkin iltaa toisesta ja siitä raskaudesta ja kaikesta, toisena hetkenä oon taas menossa reippain mielin kouluun ja töihin ja rakastun siihen ajatukseen että olisin taas koulussa jne..
(
niin ja ehkäisynä meillä kondomi ja muutamii kertoja kun ei olla käytetty oon toisinaan elätellyt kokoajan toivetta että raskaana olisin ja alkanut haaveilee kaikkee, mut sitte kun oon alkanut jo tosissani epäilee sitä (ja välillä menkatkin myöhästelleet) että olisin raskaana, on tullut kauhee pakokauhu et "apua en tiedä haluisinko sit kuitenkaa".
Ja joo kenenkään EI TARVITSE kommentoida näin että "ei niitä lapsia niin vaan tehdä jos halutaan", tiedän sen kyllä ja en sillälailla ajattelekkaan, mutta sitä mahdollisuutta että toisen VOISI MAHDOLLISESTI viellä saada.
Mut tää on IHAN IHAN KAMALAA, kun tappelee itsensä kanssa jatkuvasti. Välillä ajattelen että miten nyt jaksaisin toisen kanssa, kun ei meinaa jaksaa edes aina tuon yhden. Ja toinen päivä olen taas niin mahdottoman vauvakuumeinen ja haaveileen vaan pitkin iltaa toisesta ja siitä raskaudesta ja kaikesta, toisena hetkenä oon taas menossa reippain mielin kouluun ja töihin ja rakastun siihen ajatukseen että olisin taas koulussa jne..
(
