On se vaan kumma (murkkuikäisestä ja tyhmistä vanhemmista)

[JONSERED Karhunkantaja]

Stasi-rassu veti pitkästä aikaa klassisen itkupotkuraivarin ja murkkuangsti-kohtauksen. Syynä oli se, että "kaikki heidän luokkalaiset" katsovat minua paheksuvasti ja supattelevat, kun tulen hakemaan koululaisia. Pitävät minua niin tyhmänä, kuulemma... Oikea syy oli kuitenkin se, että Laura Palmer-barbini auton taustapeilissä oli nolo. Ja minun pitäisi olla tavallisempi. :saint:

Pikku-rassukka on taas taantunut siihen vaiheeseen, jossa näkymättömyysviitan markkinat ovat parhaimmillaan. Ja samaan aikaan hän valitsee netistä japanilaisia sweet lolita-vaatteita, ihan kuin NE eivät katukuvasta erottuisi.

Olinkohan minäkin samanlainen tuossa iässä? Oliko joku teistä tuollainen?

 

[r u u s a]

No niin no...

Jos sä olisit tavallinen, ei sekään olisi hyvä.

Se on sitä niin juu, onneksi ei enää arvitse olla nuori. :xmas: :headwall:

 

[Gluteus maximus]

minä olen ollut varmaan ainoa teini joka en ikinä hävennyt omia vanhempiani =) En edes osannut. Meidän isä oli vielä Step up -tunneillakin minun ja luokkakavereitteni kanssa, kasvatti pitkät hiukset ja laittoi korvakorun ja tatuoinnin ja oli hammaslääkäri. En vaan osannut hävetä, minusta minun vanhemmat oli just parhaita =) Toivottavasti omat mukulat olisi samaa mieltä sitten teininä :heart:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Aika raivostuttava yhtälö: en piittä piirunkaan vertaa siitä, mitä joku ehkä saattaa minusta olla mieltä, mutta Stasin tunteista kyllä välitän.

Muistaakseni tuohon ikään kuuluu se, että vanhempia kuuluu hävetä, kuinka sitä muuten ikinä välimatkaa tulisi otettua?

 

[Cassyput]

Totta helvetissä vanhempia kuuluu hävetä! Kiitä vain onneasi jos se on sinun kohdalla helppoa. :xmas:

 

[Miä]

Aika raivostuttava yhtälö: en piittä piirunkaan vertaa siitä, mitä joku ehkä saattaa minusta olla mieltä, mutta Stasin tunteista kyllä välitän.

Muistaakseni tuohon ikään kuuluu se, että vanhempia kuuluu hävetä, kuinka sitä muuten ikinä välimatkaa tulisi otettua?

Meillä oli tuo tismalleen toisinpäin kun olin nuori. Tippaakaan en välittänyt mitä äitistä ajatellaan mutta kamalasti huoletti äitin tunteet kun sitä katsottiin pitkään. Mutta meillä oli eri tilanne Se on normaalia, usko pois. Kohta se on taas iloinen kun sillä on niin epänormaali äiti =)