Hae Anna.fi-sivustolta

Ongelmallinen parisuhde

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä vierailija, 08.07.2019.

  1. vierailija Vierailija

    Ekaa kertaa oon päättäny avata suuni, ja koska mulla ei ole ketään kenelle edes uskaltaisin näistä asioista puhua niin päätin kirjoittaa tänne.

    Tilanne on siis se että oon ite 26v ja ollut jo lähes 10v parisuhteessa mieheni kanssa. Alettiin jo niin nuorena seurustelemaan, että tunnetaan toisemme lähes läpikotaisin yms. Ja helposti tän pitkän historian takia välillä tuntuu siltä että ollaan yhdessä vaan koska ollaan kasvettu yhdessä tähän mitä nyt ollaan. En vaan tiedä enää mitä tehdä, oon paisutellut asioita vuosikausia oman pääni sisällä. Että olenko mä tässä suhteessa vielä rakkauden vai sen takia että on vaan vaikeeta lähteä?

    Meillä on paljon hyviä hetkiä mutta myös niitä todella huonoja. En edes tiedä miten saisin tän kaiken kiteytettyä ”lyhyesti ja ytimekkäästi”.

    Musta tuntuu etten vaan oo enää se sama ihminen kun mikä mä joskus olin, super ilonen, menevä ja semmonen hassuttelija joka tuli kaikkien kanssa toimeen. Nykyään ( tai oikeistaan ihan alusta asti) jos avaankin edes suuni väärälle ihmiselle, saatan kuulla kunniani kuinka idiootti ja kevytkenkäinen ihminen olen kun mukamas lirkuttelen muille miehille. Oon menettänyt kaikki mun läheisimmät ihmiset paitsi tietty perheen. Koska en vaan oo saanut koskaan lähteä kenekään kanssa mihinkään, tai jos olen niin mulle soitetaan jatkuvasti mitä teen, millon tuun. Kaikkia mun ystävät on siis olleet myös syystä tai toisesta ihan täysiä huoria. Asiasta kertoo paljon esimerkiksi se, että tykkään käydä usein koirieni kanssa koirapuistossa, mutta auta armias kun sinne lähden, olenkin taas vaan huora joka varmasti lähti levittämään jalkojaan ja imemään jonkun muun munaa. Saan siis jatkuvalla syötöllä tekstiviestejä kuinka olen itsekäs ihminen ja kusipää ketä ei kiinnosta tämä parisuhde yhtään.

    Oon aina ollut sitä mieltä että molemmilla kuuluisi olla myös omat elämät, mutta se tuntuu mahdottomalta.

    Mieheni ennen harrasti omia harrastuksiaan ja oli paljon pois kotoota, mutta nykyään kun hän on vain kotona niin musta on alkanut tuntua siltä kuin joku erittäin raskas takiainen roikkuis mussa. En saa hetkenkään rauhaa.

    Olen kyllä tiedostanut mieheni olevan myös erittäin paha narsisti, mutta koska hän on siinä myös erittäin taitava niin hän on myös saanut käännettyä asian niin että se olenkin minä.

    Jokainen asiahan on aina minun syytäni. Viimeksi tänään tunti sitten sain raivot ja ”vitun pelle ämmä, kunnon lehmä” haukut päälleni koska ”annoin” huomaamattani kuraisen koiran hypätä sängylle. Haukkuminen on siis ihan arkipäivää tässä taloudessa välillä ehkä jopa höystettnyä pienellä käsiksikäymiselltä seka esimerkiksi mun lompakko, autonavaimet tai puhelin saatetaan jopa piilottaa multa. En oikein enää edes osaa noteerata niihin haukkumasanoihin koska ne on jo niin käytettyjä tässä vuosien varrella. Myönnän kyllä itekin päästäneeni parit haukkumasanat suustani kun tarpeeks oon kuunnellut syytöksiä. Meijän parisuhteella on jo pitkään mennyt huonosti, ei ole edes enää semmosta läheisyyttä yms ja kyllä, myönnän olevani siihen suuri syy. Mua ei kiinnosta mennä ihmisen lähelle kuka on just haukkunut mut 5min sitten lehmäksi, ja syylliseksi kaikkeen. Vaikka joka tälläisen tilanteen jälkeen musta tuntuu vaan enemmän ja enemmän siltä että nyt tää oli tässä, Mulla on se myös huono tapa että lepyn ja ”unohdan” suuttumukseni melko nopeesti ja annan aika paljon anteeksi..

    Moni varmasti ajattelis jo viimeistään tässä kohtaa, että mitä helvettiä sä teet siinä parisuhteessa enää?

    Se lähtö ei vaan oo niin helppoa.. Näistä asioista en oo ikinä uskaltanut hihkaistakkaan kenellekkään, koska tunnen niin suurta häpeää itteeni kohtaan että miten oon voinut olla niin tyhmä.

    Miehelläni on siis helvetinmoinen peliriippuvuus, se on aikoinaan työntänyt netticasinoihin ja vedonlyönteihin niin paljon rahaa että ainakin varmasti yks hulppee omakotitalo ois jo maksettu. Noh jossain vaiheessa sillä oli alkanut tämä kierre että rahat loppu tililtä niin otetaan vähän lainoja et on taas rahaa pelata. Tää kierre jatku niin kauan et tällähetkellä ulosottomies vie häneltä sit osansa. Noh, eihän tää tähän loppunut. Ennen kun ulosottomies tuli kuvioihin, mieheni sai mut niin täysiä ylipuhuttua että ottaisin hänelle vähän isomman lainan jolla hän sais kaikki tiivistettyä vaan yhdeksi maksuksi. Tässäkin tilanteessa sain siis huudot päälleni jos en auttanut tai suostunut edes kuuntelemaan hänen ehdotuksiann. Noh, nythän mun nimissä on sitten miehelle otettua lainaa, ja toiseen lainaan hän on laittanut mut yhteishakijaksi.. eli käytännössä jos nää laskut joskus jää häneltä maksamatta niin ne kaatuu mun niskaan ja niitä on sitten kymmeniä tuhansia. Mä tiedän, täysin oma virheeni että olen edes suostunut harkitsemaan hänen auttamistaan ja kärsin omista virheistäni. Mutta välillä tuntuu etten voi erota tästä suhteesta koska tiedän että ne maksut kaatuu vielä mun omaan niskaani. mies siis maksaa niitä velkoja kyllä itse, mutta uhkaa jatkuvasti jättävänsä ne pystyyn.

    Tuntuu siis siltä etten oo läheskään onnellinen tässä suhteessa, mutta en myöskään voi lähteä. Oon täysin avuton, oon pilannut elämäni lopullisesti :(
     
  2. vierailija Vierailija

    Auttava puhelin rahapeliongelmasta kärsiville ja heidän läheisilleen - Peluuri - vastaa numerossa 0800 100 101 arkisin klo 12–18. Puhelimeen voi soittaa nimettömänä ja maksutta kaikkialta Suomesta. Nettisivut ovat osoitteessa www.peluuri.fi. Peluuri tarjoaa tietoa ja materiaalia sekä akuutin tuen peliongelmaan. Palvelun tuottavat Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö.
     
  3. Toni Vierailija

    Hyvässä parisuhteessa toki kummallakin osapuolella saa olla sitä omaakin elämää, että ei kaikkea tehä yhdessä (mutta on myös niitäkin pariskuntia jotka ovat kuin liimattuja toisiinsa 24/7), mutta myös yhteistä aikaa pitäisi olla, jotta parisuhteessa olisi tasapainoa sekä se omankin elämän eläminen parisuhteessa tekee ihan hyvää parisuhteelle (ja jos toinen ei tätä hyväksy, niin sitten hän on itsekäs, omahyväinen, ahne, ja riippuvainen. Liikakäytettynä/liian voimakkaina nämä tunteet, tuovat sitten aina ongelmia, joten kohtuukäyttö on suotavaa himoissa, haluissa ysm. tunteissa). Mutta siirrympä tästä näkemyksestä asiasta toiseen.

    Joo, toi parisuhde ei ole ollenkaan tervettä, ja se voi tosta vielä pahentua pahoinpitely juttuihin. Sehän käyttää sua hyväksi sen minkä kerkee. Yksi ohjeeni on että puhut asiasta esim. kaupungin sairaalan psykoterapeutti, avaudut kunnolla asioiden suhteen mitkä sun mieltä painaa ja mietitte yhdessä ratkaisua asiaan. Toinen ohjeeni on että, jos joku hänen teoistaan on rikos, niin kerro siitä poliisille. Kolmas ohjeeni on se että, jos haluat muuttaa pois (ja kyllä, suosittelen eroa), niin siinä voi auttaa kela, kaupungintalo koska heillä on vuokra-asuntoja ja niitä saa vuokrattua ilman luottotietojakin (myös jos oikee hätä on, ja haluaa muuttaa toiseen kaupunkiin, pois parisuhteesta, niin kun lähettää sinne toiseen kaupunkiin asuntohakemuksen ja kertoo näitä asioita, sekä puhuu näistä asiosita kelassa, niin kela ja kaupunki auttavat muuton kustannuksissa sekä ennakkovuokrissa. Myös terapeutti voi ehkä antaa jonkun lääkärilausunnon siitä, että tällä huonolla parisuhteella, on pahoja ja vakavia vaikutuksia itseesi, jolloin se lausunto voi edesautaa asunnon saamisessa).

    Eli hae apua kaupungilta (jossa itse asut/toisesta kaupungista mihin haluat), kelasta ja sairaalasta, sekä poliisilta jos on tarve. Ja jos löytyy läheisiä ystäviä/sukulaisia johon voi muuttaa pois tästä helevettimäisestä parisuhteesta, niin tartu siihen tilaisuuteen.

    Ja haluan vielä sanoa että, jos et usko että nämä auttaisivat, niin usko tai älä, ne auttaa. Mun eräs yli 50v tuttava eli aikalailla samanlaisisessa narisisti avioliittohelvetissä korvessa ja kun hakia apua kelasta, lähetti asuntohakemusta Lahden kaupunkiin Jyväskylästä kertoen hakemuksessa näistä asioista, kävi myös puhumassa asiasta Jyväskylän kaupungin asuntotoimistossa, kävi myös juttelemasta asiasta terapeutille, niin hän sai asunnon Lahdesta, sai muutettua pois muutofirman (tarvittessa myös poliisin) vahdin alla turvallisesti ja nykyää hänellä menee paremmin. En toki enää muista että maksoko muuttokustannukset ja ennakkovuokrat tässä tapauksessa sitten kela vai kaupunki, mutta apua hän sai silti kun kummastakin päästä kun haki, ja se on pääasia, että sitä apua haetaan kun on tarve näistä terapia-kela-kaupunki tahoilta, koska he auttavat aina tälläisissä asioissa. Ja muista avata suusi myös, sulla ei ole mitään hävettävää, etkä sä menetä mitään kun sen avaat. Omasta elämästä pitää ottaa itse ohjat ja tavoitella näitä tahoja, jotka apua tarjoaa kun sitä hakee. Eli käänny kelan, kaupungin ja terapian puoleen, koska et menetä siinä mitään, näitä tahoja koskee vaitiolovelvollisuus ja otat tavoitteeksi laittaa asiat kuntoon, sekä tavoitella parempaa elämää.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  4. vierailija Vierailija

    1. Toni antoi hyvät ohjeet
    2. Mies hoitakoon itse peliriippuvuutensa ei ole sinun asiasi soittaa peluuriin
    3. Puhu ystävillesi, vanhemmillesi sillä sinulla ei ole mitään hävettävää
    4. Näytä tuo kirjoittamasi teksti kelassa, sossussa, poliisille, käy turvakodissa puhumassa saat sieltäkin hyvät neuvot
    5. Ennenkaikkea LÄHDE POIS TUON MIEHEN LUOTA! Sinä voit lähteä ja aloittaa uuden elämän jossain! Tsemppiä sinulle!
     
    • Tykkään Tykkään x 1
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti