Ongelmana oma käytös

[vierailija]

Onko kukaan kieriskellyt vastaavan ongelman kanssa? Nimittäin ongelmana on käytös työpaikalla - nimenomaan oma käytökseni.

Aikuisena ja järkevänä ihmisenä sitä luulisi voivansa hallita omaa käytöstään siinä määrin, ettei jälkikäteen kaduta. Kerron hieman itsestäni: Olen hyväntuulinen ja puhelias ihminen ja tykkään hauskuuttaa työkavereita heittämällä välillä huulta. Yleisesti ottaen olenkin ihan pidetty tyyppi työpaikalla ja tulen toimeen kaikkien kanssa.

Ongelman muodostavat kummalliset narsistiset möläytykset, joita aina silloin tällöin täysin käsittämättömästi pulauttelen suustani. En ymmärrä, miksi sanon niin, enkä tarkoita niitä! Eräs päivä kesken matkustusaiheisen keskustelun totesin jotain tyyliin "mutta MINÄPÄ se vasta matkustan!" ja saatan viedä puheenvuoron jauhaen itsestäni ja omista asioistani aivan liikaa. Jonkun mielestä ongelma ratkeaisi vain sulkemalla suunsa - ja niinhän se onkin. En vaan koskaan tiedä, miltä sanomani ajatus kuulostaa, ennen kuin se on jo karannut ulos.

Jonkinlaiset ajatusharjoitukset varmaankin auttaisivat. Tiedostan, ettei tämä ole mikään järin suuri saati merkittävä ongelma työkavereillenikaan, mutta olen huolissani, millaisen kuvan itsestäni annan kun möläytän itsekehuja joskus täysin yllättäen.

 

[vierailijammies]

Valitettavasti mikään ei auta koska olet nainen. Nainen usein sanoo ennen kuin ehtii ajatella. Toki voit yrittää hiemen rajoittaa ajattelamalla esim. että "muista ettei itsekehuja".

 

[vierailija]

Meidän työpaikalla on myös " möläyttelijä" , päälle puhuja, itsensä kehuja ja muiden haukkuja samassa paketissa. Hävettää olla samaan aikaan taukotilassa hänen kanssaan. Myötä häpeä on jokapäiväistä ja pahinta on , että hän itse ei tajua omaa typeryyttään.

 

[vierailija]

Kun ilmoitat ongelman ytimen olevan siinä, että olen nainen, niin tarkoitatko, että estrogeeni ja keltarauhashormoni olisivat pääsyy? Testosteronihoidolla ongelma korjaantuisi?

 

[vierailija]

Tuttu ongelma. Ei tuota tapahdu kovin usein, mutta silloin tällöin aina tajuan jälkikäteen kuulostaneelti ylimieliseltä, leuhkalta tms. Ja joskus kun juttelee jonkun kanssa, tajuaa yhtäkkiä, että puhuu liikaa, Sitten pitää oikein pidätellä, että keskittyisi toisen sanomisiin.

 

[vierailijammies]

Kun ilmoitat ongelman ytimen olevan siinä, että olen nainen, niin tarkoitatko, että estrogeeni ja keltarauhashormoni olisivat pääsyy? Testosteronihoidolla ongelma korjaantuisi?

Ei. Naiseus ei ole vika. Sosiaalisuus ja sanavalmius ovat pääasiassa positiivisia piirteitä, mutta varjopuolena on esim. että joskus tulee möläytetltyä.

 

[vierailija]

Onko kukaan kieriskellyt vastaavan ongelman kanssa? Nimittäin ongelmana on käytös työpaikalla - nimenomaan oma käytökseni.

Aikuisena ja järkevänä ihmisenä sitä luulisi voivansa hallita omaa käytöstään siinä määrin, ettei jälkikäteen kaduta. Kerron hieman itsestäni: Olen hyväntuulinen ja puhelias ihminen ja tykkään hauskuuttaa työkavereita heittämällä välillä huulta. Yleisesti ottaen olenkin ihan pidetty tyyppi työpaikalla ja tulen toimeen kaikkien kanssa.

Ongelman muodostavat kummalliset narsistiset möläytykset, joita aina silloin tällöin täysin käsittämättömästi pulauttelen suustani. En ymmärrä, miksi sanon niin, enkä tarkoita niitä! Eräs päivä kesken matkustusaiheisen keskustelun totesin jotain tyyliin "mutta MINÄPÄ se vasta matkustan!" ja saatan viedä puheenvuoron jauhaen itsestäni ja omista asioistani aivan liikaa. Jonkun mielestä ongelma ratkeaisi vain sulkemalla suunsa - ja niinhän se onkin. En vaan koskaan tiedä, miltä sanomani ajatus kuulostaa, ennen kuin se on jo karannut ulos.

Jonkinlaiset ajatusharjoitukset varmaankin auttaisivat. Tiedostan, ettei tämä ole mikään järin suuri saati merkittävä ongelma työkavereillenikaan, mutta olen huolissani, millaisen kuvan itsestäni annan kun möläytän itsekehuja joskus täysin yllättäen.

Mieti mistä narsistinen itsekorostuksen tarpeesi nousee, ja ala työstää sitä. Joku huonommuuden tunnehan siellä on taustalla. Terveellä itsetunnolla varustetun ei ole tarpeen korostaa itseään. Koetko, että muut ovat sinua parempia ja tunnet kateutta, mutta kiellät kateuden tunteesi, kuten esim. tuossa matkustusasiassa? Koeta oppia hyväksymään kielteiset tunteesi ja se, ettet sinä voi olla aina kaikessa se paras ja hienoin.

 

[vierailijatartar]

Päätä, että puhut noissa tilanteissa vain kysymyksillä. Eli olet vain kiinnostunut muiden tarinoista ja et puhu itsestäsi.

 

[vierailija]

Hyvä pointti. Uskon, että uskomattomat "mutta MINÄ" -aiheiset käsittämättömät möläytykset ovat useammin puhtaasti yli-innokasta keskusteluun osallistumista kuin halua tulla ihailluksi. Omat juttuni eivät ole järin upeita ja itseironia on niissä suuressa osassa. Ehkä ongelma näissä möläytyksissä on se, että niiden kautta ymmärtää menevänsä tietyn rajan yli ja pitää muistaa keskustelun sosiaaliset säännöt: puhua vähemmän itsestään ja kysyä enemmän muilta.

 

[vierailija]

Nyt herätys

 

[9mmm]

Hyvä pointti. Uskon, että uskomattomat "mutta MINÄ" -aiheiset käsittämättömät möläytykset ovat useammin puhtaasti yli-innokasta keskusteluun osallistumista kuin halua tulla ihailluksi. Omat juttuni eivät ole järin upeita ja itseironia on niissä suuressa osassa. Ehkä ongelma näissä möläytyksissä on se, että niiden kautta ymmärtää menevänsä tietyn rajan yli ja pitää muistaa keskustelun sosiaaliset säännöt: puhua vähemmän itsestään ja kysyä enemmän muilta.

mutta eikös silloin kaikki puhuis vaan muista koska ne säännöt sitten koskevat kaikkia ei tuu puhetta. elä kadu sellasta jso tuot itseäs hyvin esiin mäkin kuule innostun ja kerron samalla ittestäni mitä tehny mun mielestä se tuo siihen keskuteluun lisää ytyä kun toinen on aidosti innoissaan omista jutuistaan niin helpommin sitä itsekkin eläytyy. jos joku on niin pikkumainen että tolalsia kahdetii nii nelä sä sitä murehdi liikoja jos kerran muuten tilanen noin miten kerroit