ongelmana omat vanhemmat

[nansa]

etenkin äitini.

Hän pitää lapsiaan myös ominaan. Hän haluaa tietää kaiken lasten syömisistä, tekemisistä, vaatetuksesta yms. Hän tulee usein luoksemme ja on myös erinomainen apu arjessa: hän hoitaa lapsiani koska vaan, ei tarvitse kuin vihjaista.

Mutta kun äitini kävelee mennen tullen ylitseni ja pitää minua edelleen pikkutyttönään. Kun olemme heidän luonaan, en meinaa päästä pois ollenkaan, sillä kun sanon, että nyt lähdemme, äitini aloittaa: "eihän teidän nyt vielä tarvitse..." ja esikoinen 3,5v menee tähän tietenkin mukaan ja ikinä minä en ole se joka sanoo loppujen lopuksi mitä tehdään.

en tiedä olenko myös mustasukkainen äidilleni, koska tuo esikoinen hokee joka päivä:"pääsenkö tänään mummolaan, tuleeko mummo tänään meille" ja "koska mummolla on vapaapäivä ja mä voin mennä sinne yöksi".

Kai hänellä vaan on niin paljon kivempaa mummon kanssa kuin kotona...

haluaisin kommentteja seuraaviin pulmiin: pitääkö mun rajoittaa mummon hemmottelua (tyttö saa kaupasta aina jotain hyvää tai tavaraa tms. ja muutenkin melkein aina mummon kanssa tahtonsa läpi)? Ja miten välejä rikkomatta saan selväksi äidilleni, että minä määrään koska lähdetään kotiin ja muissa vastaavissa asioissa?

 

[taustalla]

Pitäisiköhän sinun kasvaa ehkä aikuiseksi?

 

[taustalla]

Mummonkin pitäis kasvaa aikuiseksi ja antaa oman lapsensa äitiydelle ja aikuisuudelle tilaa, se olisi mummon oman lapsen parhaaksi ja oman lapsensa parastahan jokainen haluaa. Mummolta voisi kysyä, kuka määräsi hänen ollessaan pienen lapsen äiti mihin mennään ja milloin. Mustasukkaisuus tulee siitä, että haluat kokea äitiydentunteet ja tuntea, että lapsesi pitää sinua äitinään ja on kiintynyt sinuun, normaalia minun mielestä. Mummo taas kaipaa seuraa sekä haluaa myös kokea äitiyden/mummouden tunteita.

 

[laija61]

Itse olen mummo ja olen sitä mieltä,että olisi mummolta hienotunteista antaa äidille se asemansa nimenomaan äitinä.Joskus me mummot vaan hiukan innostutaan.Omien lastenlasteni kanssa olen oikein mielelläni,mutta yritän kunnioittaa lapsien vanhempien ohjeita ja toiveita.Kerran tässä kysyin lapsia ekaa kertaa keskenään yökylään ja vastattiin,että tässä pohditaan raaskitaan/uskalletaanko päästää vielä.En ollut lainkaan loukkaantunut,koska minähän en sitä päätä.Lapset tulivat sitten harkinnan jälkeen ja oikein mukavasti meni.Ja sinulle ap,toivottavasti itsetuntosi kestää mummon tärkeyden lapselle,koska on onni lapselle,että hänellä on rakastavia ihmisiä ympärillään,muitakin kuin omat vanhemmat.Ei lapsen välittämisestä tarvitse kilpailla.Usein äiti ja isä ovat niin lähellä ja aina paikalla,ettei heitä noteerata samalla innolla,mutta ovat kuitenkin loppupeleissä kaikkein tärkeimmät.

 

[taustalla]

Minun äidilläni oli alkuun samaa vikaa. Kun pääsimme kotiin sairaalasta hän ryntäsi heti meille, eikä ottanut kuuleviin korviinsa, että me haluttais olla hetki perheenkin kesken, olihan lapsi minun ja mieheni ensimmäinen ja kokemus ainutkertainen. No yöksi äitini sentään lähti kotiin kun pakotettiin. Kuitenkin pitkään silloin kun poika oli vauva, äitini saattoi yhtäkkiä tulla repimään häntä sylistäni juuri kun vauva oli nukahtamassa (ei siis ollut mikään leikkihetki menossa) jouduin muutaman kerran oikein suutahtamaankin. Nykyisin äitini osaa kuunnella minuakin, mutta poikaamme hemmottelee kyllä vieläkin aivan liikaa ja nyt kun poika on uhmassa, niin hemmottelu on kääntynyt jo mummoa itseään vastaan.

Mielestäni sinä aapee et ole lapsellinen tai epänormaali, mutta äitisi ei oikein taida ymmärtää, että lapsi on sinun ja sinun kuuluu asettaa hänelle rajat.

 

[Verkku]

\

Mummolta voisi kysyä, kuka määräsi hänen ollessaan pienen lapsen äiti mihin mennään ja milloin.

Ja kuka määräsi mummon itse ollessa lapsi?

 

[taustalla]

minä sallin mummolle jonkin verran vapauksia lasten suhteen mitä en itse tekis. esim. kahvipöydässä jos lapsi ei ole syönyt esim. vaikka pullaa loppuun, mummo antaa silti ottaa keksin. vaikka meillä kotona ehdottomasti syödään ensin edellinen kokonaan. minun mielestä mummoille kuuluu antaa vähän hemmottelumahdollisuuksia. itse luultavasti ollaan sitten mummona samanlaisia. mutta komentelu ja määräily on tietenkin eriasia. ja neuvomisesta en pidä myös. mutta niihinkin olen päättänyt suhtautua huumorilla. eli annan puhtaasti mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos joka asiassa ottaa ihteensä menee välit huonoksi.
Eikse jotenkin niin mene että kun omia lapsia pyrkii kasvattamaan kunnon kansalaisiksi niin niitä ei jouda kovin hemmotteleen mutta lastenlapsia ei tarvi kasvattaa niin niitä haluaa sitten vaan hemmotella