Ongelmia 11kk:sen ruokailussa, APUA!

["aloittaja"]

Meillä on 11kk:tta vanha lapsi ja ruokailut on yhtä helvettiä. Ihan sileät soseet (esim. Piltin 4kk soseet) menee ongelmitta) syö kyllä, mutta yhtään karkeammat soseet yökkii ulos, tai kaivaa sormilla ulos. Ei puhettakaan, että söisi esim. niitä 8kk? Pilttejä, spagetti jauhelihakastikkeellla on mennyt pari kertaa, siis 2/5 osaa annoksesta.

Tyttö on muutenkin todella pienikokoinen, joten niitä kaloreja kasvamiseen enemmän kuin tarvittaisiin. Juo korviketta (imetin 3kk:tta kunnes maidon tulo loppui), ja kasvaa omalla pikkukäyrällään tasaisesti, mutta kyllä maalaisjärkikin sanoo, että tuo ruokamäärä on aivan liian pieni. Syö aamu- ja iltapuuron, 2 lämmintä ateriaa ja välipalan. Mutta ne määrät on niin pikkuruisia, skippaa usein aterian pari, eikä sitä oikein voi pakottaakkaan sitä ruokaa alas.

Olen kokeillut sormiruokailua, keitettyä perunaa, makaroonia, porkkanaa, sekavihanneksia jne jne ja kyllä mielellään maistellee ja ottaa ruokaa sormiin, mutta ei sitä ateriaksi voi sanoa.

Olen aivan puhki; neuvolassa eivät sano juuta eikä jaata, mitään apua sieltä ei saa, ei yhtään minkäänlaista! Mitä tässä pitäisi tehdä?? Jotenkin niin orpo olo kun muiden muksut syö vaikka pikkukiviä ja täällä ei mikään kelpaa. Ja kuukauden päästä "pitäisi" syödä samaa kotiruokaa kun me muutkin?? Mitä mä teen????

 

["vieras"]

Aloitappas jo nyt ihan normaalin kotiruoan antaminen ja heitä ne purkkimössöt roskiin. Niin minä tein, meillä poika ei huolinut purkkimössöistä kuin niitä sileitä, palaruoat sylki pihalle. Mutta kun siirryttiin kotiruokaan niin alkoi maistua. Kai ne vaan oli niin pahoja ne palapurkkiruoat, eikä lasta kyllä voi siitä syyttää, nehän haiseekin kuin rutto!

 

["Eee"]

Meillä on molemmat syöneet paljon mielummin oikean makuista ruokaa. Purkkimössöt on mennyt vaan pahimassa nälkähädässä alas. Haluaisitko itse syödä pelkkiä säilykkeitä, jos vieressä mässättäisiin maukasta pöperöä?

Meidän kuopus on syönyt 9kk ikäisestä asti samaa ruokaa kuin muu perhe. Molemmat muksut aloittaneet suoraan sormiruualla. Älä itse pelkää, että lapsi tukehtuisi siihen sormiruokaan, niin se saa itse rauhassa tutustua syömiseen.

 

[Aamuäree]

Odota, anna aikaa.

Kaikki tenavat eivät toden totta noudata niitä lastenruokavalmistajien tai neuvoloiden antamia taulukoita ja kaavioita 'mitä syötän ja missä järjestyksessä sekä kuinka paljon'.

 

["Eee"]

Jatkan vielä... Tee lapselle itse suolattomia pitkulaisen muotoisia lihapullia, joihin on helppo tarttua nyrkillä. Meillä on molemmat muksut rakastaneet noita. Niitä on helppo pakastaa ja ottaa sitten aina sulamaan juuri sen verran kuin aterialla tarvitaan.

 

[Vauva vasta]

No, alle vuoden ikäisen pääasiallisen ravinnonlähteen tulisi olla rintamaito, miksei korvikekin, jos rintamaitoa ei saa. Turhaan kiirehdit, kaikki lapset ei syö kaikkea heti ja vauvahan lapsesi vielä on. Mun lapset ei oo ikinä mitään puuroja huolineet, soseita valikoivasti ja rintamaitoa syöneet pitkään. Silti ovat nykyään kaikkiruokaisia.

 

[Pelkkä P]

No ne Piltti-soseethan on PAHOJA. Minäkin kaivaisin ne suustani ulos. Jos sormiruoka menee kerran alas, niin mikset jatka sillä linjalla? En tiedä mitä pidät normaalina annoksena tuon ikäiselle, mutta mun lapset ei ole koskaan syöneet soseita koko purkillista, 11 kuukauden ikäisenä vanhemmalle riitti se 8 kuukautisen Piltti-purkki kolmeen ruokailuun. Tuskin nyt 7-vuotiaanakaan jaksaisi sitä kokonaan. Jos lapsi kerran voi hyvin ja kasvaa tasaisesti niin miksi sille pitäisi pakottaa ruokaa kurkusta alas? Voit ihan hyvin tehdä itse jo lapselle ruokaa, maustettua mutta suolatonta tai vähäsuolaista, parempaa ruokaa siitä tulee kuin niitä soseita ostamalla. Ja lapsikin alkaa tunnistamaan oikeita, aitoja makuja ja tutustumaan jo siihen mitä te muu perhe syötte. Sormiruoka on ihan hyvä menetelmä, kun lapselle on tarjolla sitä ruokaa ja hän pystyy itse sitä laittamaan suuhunsa, niin ei hän varmasti lopeta jos on vielä nälkäinen.

 

["vieras"]

Siis jos lapsi kerran kasvaa tasaisesti ja syö kuitenkin jotain + juo maitoa (korviketta) niin mitä oikein panikoit? Sillon kun aloin antaa lapselle sormiruokaa/itsetehtyä ruokaa niin määrät pieneni huomattavasti jos vertas vaan annoskokoa. Suunnilleen niin että jos sosetta söi pienen pilttipurkillisen,niin oikeaa ruokaa puolen purkin verran.
Jos lapsi kasvaa,erittää (=pissaa ja kakkaa) ja vaikuttaa tyytyväiseltä,ei ole syytä huoleen. Kyllä 11-kuinen osaa jo ilmaista jos on jatkuvasti nälkäinen.

 

["Vieras"]

Mun maalaisjärki taas sanoo, että jos lapsen kasvu on tasaista ja hän jaksaa touhuta, olla ja elää, niin ruokamäärät on ihan sopivia. Mikä oikeasti mittaisi paremmin riittävää ravinnonsaantia?

 

["vieras"]

Musta tuntuu että ongelmana olette nyt te vanhemmat - tai ainakin sinä kirjoittaja. Ala antamaan samaa ruokaa kuin muillekin ja tee hyvää ruokaa

 

["aloittaja"]

Kiitos vinkeistä.
Lähinnä olen huolissani koska lapsi on niin pienikokoinen. Viime neuvolassa oli 68cm ja vajaa 8kg. Tuntuu vaan käsittämättömän pieniltä nuo ruokamäärät! Kun ajattelee miten jumalattoman paljon hän kuluttaa päivän aikana!

Olen kyllä joskus pannut merkille että se minun lautanen kiinnostaa PALJON enemmän, siis jos syös esim keitettyjä pottuja ja kastiketta, mutta kun neuvolassa oltiin TOSI ehdottomia, että ennen vuoden ikää ei ns. kotiruokaa, siis juurikin pottuja ja kastiketta(ei paistettua jauhelihaa, ei paistinpannulla tehtyä kanaa jne), ja toki uskoin.
Ehkäpä luotan tästedes omaan järkeeni, hitot neuvolasta, kunhan vaan lapsi SÖISI. Tuntuu että hän jo aistii miten paniikissa olen ruokailussa (syö nyt, kato yksi lusilkallinen, syöppä nyt), en tiedä söisinkö itsekään jos joku hysteriisesti katsoisi vierestä...

 

[terkkari]

[QUOTE="aloittaja";27789951]Kiitos vinkeistä.
Lähinnä olen huolissani koska lapsi on niin pienikokoinen. Viime neuvolassa oli 68cm ja vajaa 8kg. Tuntuu vaan käsittämättömän pieniltä nuo ruokamäärät! Kun ajattelee miten jumalattoman paljon hän kuluttaa päivän aikana!

Olen kyllä joskus pannut merkille että se minun lautanen kiinnostaa PALJON enemmän, siis jos syös esim keitettyjä pottuja ja kastiketta, mutta kun neuvolassa oltiin TOSI ehdottomia, että ennen vuoden ikää ei ns. kotiruokaa, siis juurikin pottuja ja kastiketta(ei paistettua jauhelihaa, ei paistinpannulla tehtyä kanaa jne), ja toki uskoin.
Ehkäpä luotan tästedes omaan järkeeni, hitot neuvolasta, kunhan vaan lapsi SÖISI. Tuntuu että hän jo aistii miten paniikissa olen ruokailussa (syö nyt, kato yksi lusilkallinen, syöppä nyt), en tiedä söisinkö itsekään jos joku hysteriisesti katsoisi vierestä...[/QUOTE]

En tiedä millainen terkkari teillä on, mutta mieleni tekee sanoa HÖPÖ HÖPÖ! Normaalia kotiruokaa, kunhan on pienelle suolatonta (huom myös mausteseokset!!) niin hyvä tulee. Samoja aineksia niissä purkkiruuissakin on.

 

["Neiti"]

En tiedä purkkiruoista, kun niitä ei lapseni koskaan syönyt. Mikset tee itse soseita, voisi maistua paremmin? Eikä sitä ole kiire aloittaa heti 1-vuotispäivänä samaa ruokaa. Toki jotkut siirtyy heti niistä pilteistä kalapuikkoihin, mutta voi sen tehdä rauhallisemminkin.

Meillä totuteltiin parin kuukauden ajan uusiin makuihin ja vielä nyt 1,5-vuotiaanakin tulee uusia makuja, kuten esim. jouluna söi pähkinöitä. Pääasiallisesti syö meidän kanssa samaa ruokaa ja on kaikkiruokainen eikä ole mitään allergioita.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Neiti";27790012]En tiedä purkkiruoista, kun niitä ei lapseni koskaan syönyt. Mikset tee itse soseita, voisi maistua paremmin? Eikä sitä ole kiire aloittaa heti 1-vuotispäivänä samaa ruokaa. Toki jotkut siirtyy heti niistä pilteistä kalapuikkoihin, mutta voi sen tehdä rauhallisemminkin.

Meillä totuteltiin parin kuukauden ajan uusiin makuihin ja vielä nyt 1,5-vuotiaanakin tulee uusia makuja, kuten esim. jouluna söi pähkinöitä. Pääasiallisesti syö meidän kanssa samaa ruokaa ja on kaikkiruokainen eikä ole mitään allergioita.[/QUOTE]

Olen tehnyt itse soseita, porkkanaa, perunaa, lanttua, parsakaalia, kukkakaalia jne jne , ei kelpaa. :/
Ja ihan oikeasti, sanomalla että vika on meissä vanhemmissa, ketä tuollainen neuvo auttaa? Jos tämä ko. aihe ärsyttää (en keksi tuon taivaallista syytä miksi, mutta anyways... ), klikkaa muualle.

 

[HopeaToffee]

Muksu opetteli syömään kiinteitä todella hitaasti. Välillä tuntui, ettei opi ikinä. Vähänkin karkeampi rakenne sai yökkimään. Hyvin pitkään kaikki ruoka vedettiin aika sileeksi. Ajan kanssa tämäkin ratkesi. Ruoista vielä sen verran, että piltit ja bonat kelpasi joskus ja itse keitetyt soseet vihannesräittiin lattialle. Vähäsuolainen kotiruoka oli parasta, se maistui. Kotimaisia juureksia ja lihaa, kanaa ja kalaa soseena. Joskus vuoden ja neljän kk kohdalla syöminen sujui jo paremmin.
Kyllä se lapsi oppii syömään omaan tahtiinsa.