Ongelmia seiskaluokkalaisen kanssa.

["Vieras"]

Nyt ollu 2 viikkoa koulua. Ensimmäisen viikon oli ihan mielissään kun pääsi yläasteelle. Nyt tän viikon ollu tosi kiukkuinen ja välillä itkuinen.

Asutaan sivukylällä ja kävi ala-asteen tuossa kyläkoululla. Kuitenkin tuolla keskustassa ollu yksi kaveri jonka kanssa ollut jonkinverran vapaa ajalla. Molemmat toivoivat että pääsisivät samaan luokkaan. Ja pääsivätkin. Mutta niin että tuo keskustassa asuva jatkoi entisten luokkakavereiden kanssa ja meidän lapsi joutui erilleen ala-asteen luokkakavereista.

Äsken sitte sai kunnon itku ja raivokohtauksen (pyysin tyhjentämään tiskikoneen). sen verran sain selville että koulussa mättää. Lapsi nyt omassa huoneessaan rauhottumassa. Pitää keskustella kun kummankin tunteet vähän viilentyneet.
Niin ja mun epäilykset heräsi kun kuulin lapsen kiroilevan. Ja tuli sellaisella äänellä ettei ollu eka kerta. Meillä on kiroilu ehdottomasti kiellettyä. On ollut aina.
Lapsi luuli etten ole kuulo matkan päässä kun kiroili. Sen verran kysyin että kiroileeko muutkin koulussa ja sano että kyllä. Myös tämä hänen kaverinsa vaikka tiedän ettei hänenkään vanhemmat sitä hyväksy.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Onko suurin ongelma siis se, että koululaisen ei ole hyvä olla,sillä ei ole kavereita?

 

[ap]

Niin ja siis aloin miettimään että oliko virhe tuo että joutui eri luokalle ala-asteen kavereista. Vaikka ei niissäkään ollut kuin yksi jonka kans oli edes vähän vapaa-ajalla tekemisissä.
Niin säälittää tuo lapsi. On ollu aina aika yksinäinen, toisaalta kyllä omissa oloissaan viihtyväkin.
Mietin vain että tekeekö tuo yläasteen kaveriporukka muitakin juttuja mitkä sotii meidän lapsen oikeustajua vastaan muttei uskalla siitä muille mitään sanoa. Tuo meidän lapsi ollu aina tosi tunnollinen ja noudattanut sääntöjä melkein turhankin tarkasti (tunnistan tästä itseni ja ei se aina niin kivaa ole ollut) .

 

["alma"]

Kyllä ne kiltit hissukatkin alkavat teininä raivota ja kiroilla.

Mutta jos lasta jokin vaivaa niin hyvä, että olet kuuntelemassa.

 

[nyyh]

Tuliko mieleen koulu kiusaaminen????? "oireet" täsmäävät..On koettu =(

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Puolensa ja puolensa. Ikävää, jos joutuu eroon sydänystävästään koulupäivän ajaksi. Mutta jos saa uusia ystäviä, mukava juttu.

Takuulla yläluokkalaisista osa tekee asioita, jotka eivät ole hyväksyttäviä, mutta niinhän maailmassa aina on. Toivottavasti lapsesi jaksaa silti pysyä omana itsenään.

 

[ap]

Mulla siis tuon lapsen kanssa vielä puhumatta. Kun ei siinä tilanteessa ois tullu mitään järkevää aikaiseksi. Luulen että nukahti tuonne. Ovat vielä lähdössä viikonlopuksi isänsä kanssa reissuun. Mutta jospa tässä jossain välissä ehditään puhua. En tiedä onko tuolla reissussa mahdollisuutta puhua isälleen kun muitakin sisaruksia lähdössä mukaan.
Koulukiusaamisesta kokemusta toisen lapsen kanssa ja pienemmässä mittakaavassa.
Täytyy toivoa että nuo asiat selviää.

 

[ap]

[QUOTE="alma";21907268]Kyllä ne kiltit hissukatkin alkavat teininä raivota ja kiroilla.

Mutta jos lasta jokin vaivaa niin hyvä, että olet kuuntelemassa.[/QUOTE]

Joo siis on meillä ennenkin raivottu enemmän ja vähemmän. Mutta kun tuo raivoaminen tahtoo muuttua sit itkuksi mikä ei ole normaalia. Ja tuo kiroilu on ehdoton ei. Ja lapsi tietää sen. vaikka kait se tarttuu jos koulussa kaikki sitä harrastaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kyllä tuon oman yläluokkalaisen turhautunut raivoaminen tai kiukuttelu melkein aina itkuksi muuttuu ja sen jälkeen asian voi puhua selväksi.

Kiroilua en minäkään hyväksy, eivätkä lapset kotona kiroile, en ole joutunut kuulemaan heidän kiroilevan muuallakaan vaikka koulukavrit sitä harrastavatkin. Eli pitäisin sitä ap:n tapauksessa oireena jostain, tapana huutaa huomiota ja appua.

 

[ap]

Kyllä tuon oman yläluokkalaisen turhautunut raivoaminen tai kiukuttelu melkein aina itkuksi muuttuu ja sen jälkeen asian voi puhua selväksi.

Kiroilua en minäkään hyväksy, eivätkä lapset kotona kiroile, en ole joutunut kuulemaan heidän kiroilevan muuallakaan vaikka koulukavrit sitä harrastavatkin. Eli pitäisin sitä ap:n tapauksessa oireena jostain, tapana huutaa huomiota ja appua.

Kiitos sulle. Oot joskus ennenki vastannu mun aloitukseen ja ollu "samalla aaltopituudella".

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Omat epelini käyvät koulua, jossa on luokat 1-9 ja minusta se on ihanaa. Ei tarvitse repiä lasta irti tutuista ympyröistään kesken suurinta sisäistä myllerrystä. Kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole.

Mutta yritä saada selville, mikä se varsinainen ongelma on ja voiko sille tehdä jotain.

 

[avutonta]

Onpas jännää kun seiskaluokkalainen saa vielä itkuraivarin. Ettekö te osaa keskustella. "uhmaikäisetkin" osaavat jo puhua asioistaan ilman raivareita.

 

[ap]

Onpas jännää kun seiskaluokkalainen saa vielä itkuraivarin. Ettekö te osaa keskustella. "uhmaikäisetkin" osaavat jo puhua asioistaan ilman raivareita.

Meillä lapset saa kuitenkin olla just sellasia kuin ovat. Itketti tai nauratti. Ei siinä oo hävettävää vaikka tuon ikäinen itkee.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Onpas jännää kun seiskaluokkalainen saa vielä itkuraivarin. Ettekö te osaa keskustella. "uhmaikäisetkin" osaavat jo puhua asioistaan ilman raivareita.

Niinkö? Tunteiden näyttäminen on minusta ihan ok, varsinkin kotiympyröissä saa vaikka saada raivarin ja sitten puhua asioista, kun on saanut tuuletettua ylimääräisen lastin pois.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Se, että teini-ikäinen uskaltaa itkeä ja raivota kotona, on suurin kohteliaisuus, minkä voi saada. Hän yhä luottaa vanhempaansa ja tietää, että hänet hyväksytään myös itkuraivarisena.

 

[Huspati Huta]

Se, että teini-ikäinen uskaltaa itkeä ja raivota kotona, on suurin kohteliaisuus, minkä voi saada. Hän yhä luottaa vanhempaansa ja tietää, että hänet hyväksytään myös itkuraivarisena.

Saavathan aikuisetkin joskus itkuraivareita, miksei sitten teini saisi saada, joten samaa mieltä Jonseredin kanssa!

 

[mom 4 three]

Meilläkin eilen 7-luokkalainen (poika) alkoi yllättäen itkeä, kun oli ensin raivonnut. Itse ajattelen tuon itkun johtuvan vain väsymyksestä ja jännityksestä, sekä siitä, että nuori tsemppaa itseään koulussa päivät ja se taas purkautuu jossain vaiheessa itkuna ja raivona. Olen vain iloinen siitä, että poikamme näyttää tunteitaan, ettei pado niitä sisälleen. Tätä tämä murrosikä teettää.