Onko 7-vuotiaalla joku uhmaikä?? Onko muilla täälläistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mammamia"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mammamia"

Vieras
Ekaluokkalainen on ollut tosi kiukkunen ja uhmakas n.2kk. Polkee jalkaa, kiljuu, huutaa, väittää vastaan, marisee JOKA asiasta ja nakkelee niskojaan! :( Ei mene puhe perille ja jäähyt ei enää auta. En keksi mikä tämän käytöksen aiheuttaa, kun mitään suurempia elämän muutoksia tms. ei ole ollut. Koulu lapsella menee todella hyvin ja koulussa käyttäytyy mallikkaasti. Kotona on toisin. Mitä tuon kanssa tekee? Omat hermot ei meinaa kestää, kun tuntuu, että lapsesta on kasvamassa hirviö...
 
Tarkista ravinnosta esimerkiksi lisäaineiden, säilöntäaineiden ja makeutusaineiden määrä, ne saattavat joskus aiheuttaa tällaista "ylivilkkautta". Joskus se on tietysti normaaliakin.
 
Meillä vältetään mahdollisimman paljon säilyntä-ja lisäaineita. Sokeriakaan ei syö paljon. En usko johtuvan ravinnosta, kun siihen olemme aina panostaneet..
 
Kun koulussa joutuu skarppaamaan niin kotona sit paineet puretaan pois. Meillä myös ekaluokkalainen mutta meillä on ollut aina tuoomoista, kun härkälapsi on joten en ole ihmeissäni.
 
meillä 6v poika on nyt tuollainen ja mietin että taitaa olla joku vaihe, koska muuten ollut todella rauhallinen. Päiväkodissa käyttäytyy erittäin mallikkaasti. Kotona sitten on kuin raivopää ja varsinkin minun (äidin ) läsnäollessa.
 
Meidän 7v,ekaluokkalaisella on myös jonkinlaisia "raivokohtauksia"ilmaantunut nyt lähiaikoina.Tänään oli jopa heittänyt puhelimemsa lattialle,kun ei saanut enää pelata pleikkaa..meni kyllä kiukku pian ohi.Koulussa on mallioppilas(poika)Käyttäytyminen" erittäin hyvä".Meilläkään ei ole ollut aikaisemmin uhmaa havaittavissa..
 
Uhmakkuutta on, saa vääntää hieman enemmän joistain asioista mitä ennen, mutta raivokohtauksia, aikuiselle huutamisia, tavaroiden heittelyä tms ei ole ollut (eikä haittaa yhtään vaikka ei tulisikaan).
 
Siinä 6- 7 vuotiaana lapsille tulee se uusi uhmaikä. Omillani ainakin on tullut. Esikoisen eskarivuonna meitä oli täällä usein kaksi 6-vuotiaan tasolla olevaa... tai jos silloinen 6v. oikeastaan käyttäytyi kuin noin 3v- uhmailija, voi kysyä minkäikäisen tasolla itse olin:ashamed:. Tytär oli kaikkea ehdottomaani vastaan, periaatteessa erimieltä, kyseenalaisti kaiken ja sai näsäviisaudellaan minut usein raivosta suunniltaan.
Toinen tytär oli vielä eskarivuonnaan melko tyven, mutta kun eka luokka alkoi, alkoi kiukku ja kiljunta.
Ovien paiskomista, ja suuria tunteenpurkauksia. Ajattelen sen johtuvan lasten omasta sisäisestä murrostilasta. Tuossa vaiheessa lapsi ei ehkä oikein tiedä itsekään onko iso, vai onko pieni. Sitä haluaa olla iso, yhtä reipas ja taitava kuin kaveritkin. Haluaa olla iso ja jo vähän irrottautua vanhemmista. Ja silti samaan aikaan haluaisi ehkä ollakin se pieni. Äidin pieni, joka saa elää vielä siellä turvallisen pehmeässä maailmassa. Myös koulu vaatii lapsilta paljon, siellä pitäisi jaksaa olla se iso. Ja omat sisäiset vaatimukset itseään kohtaan voivat olla suuret, samoin lapsi voi kokea ulkoiset vaatimuksetkin suurina. Koulu on se paikka, jossa tsempataan ja yritetään olla iso. Ehkä peitellään pettymyksiä ja nieleskellään joskus kyyneliäkin ja kotona se sitten purkautuu kellä milläkin tavoin.

Tämä ei toki päde kaikkiin lapsiin. Mutta minulla on nyt kolmas lapsista eskarissa ja kyllä räiskyy. Tämä lapsi on kylllä näistä se pippurisin. Välillä oli tyvenempi kausikin, mutta nyt taas räiskyy ja rähisee. On itkuherkkä ja aina erimieltä. Ihan periaatteesta.
Sellainen samaanaikan iso ja pieni. Ihana ja kamala.:D
 

Yhteistyössä