Tuon käsityksen täällä vaan usein saa. Itse vaan en osaa tuota allekirjoittaa.
Siis toki sitä haluaa olla "hyvä äiti" ja toimia lasten parhaaksi. Samalla kyseenalaistaa omaa toimintaansa ja välillä syyllistyy ihan aiheestakin kun tajuaa toimineensa jossain väärin tai on jättänyt tekemättä jotain mitä olisi pitänyt tehdä jne.
Mutta siis sellainen ihan aiheeton syyllisyydentunne asioista missä ei ole toiminut mitenkään väärin, kuuluuko se automaattisesti äitiyteen?
Eilen täällä oli illasta ketju jossa äidit kertoivat tuntevansa huonoa omaatuntoa kun isä oli vuavan kanssa. Heistä tuntui että heidän kuuluisi hoitaa vauvaa ja kun he näin luistivat tehtävistään, eivät osanneet rentoutua tuona vapaa-aikanaan vaan yrittivät sitäkin enemmän tehdä kotitöitä tms kun syyllisyys painoi päälle.
Onko tuo tosissaan yleistä?
Siis toki sitä haluaa olla "hyvä äiti" ja toimia lasten parhaaksi. Samalla kyseenalaistaa omaa toimintaansa ja välillä syyllistyy ihan aiheestakin kun tajuaa toimineensa jossain väärin tai on jättänyt tekemättä jotain mitä olisi pitänyt tehdä jne.
Mutta siis sellainen ihan aiheeton syyllisyydentunne asioista missä ei ole toiminut mitenkään väärin, kuuluuko se automaattisesti äitiyteen?
Eilen täällä oli illasta ketju jossa äidit kertoivat tuntevansa huonoa omaatuntoa kun isä oli vuavan kanssa. Heistä tuntui että heidän kuuluisi hoitaa vauvaa ja kun he näin luistivat tehtävistään, eivät osanneet rentoutua tuona vapaa-aikanaan vaan yrittivät sitäkin enemmän tehdä kotitöitä tms kun syyllisyys painoi päälle.
Onko tuo tosissaan yleistä?