Hae Anna.fi-sivustolta

Onko eläkkeellä mukavaa?

Viestiketju osiossa 'Eläkkeellä' , käynnistäjänä Eläkemummeli, 30.10.2012.

  1. kannustan Vierailija

    onko paikkakunnallasi eläkeliiton toimintaa? Siellä tutustuu muihin ihmisiin ja on monenlaista harrastusta. Rohkeasti mukaan
     
  2. kannustan Vierailija

    onko paikkakunnallasi eläkeliiton toimintaa? Siellä tutustuu muihin ihmisiin ja on monenlaista harrastusta. Rohkeasti mukaan
     
  3. minä taas Vierailija

    olen nauttinut suunnattomasti siitä kun ei tarvitse koko ajan olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Töissä ollessa väkeä lappasi ovesta sisään pyytämättä ja kutsumatta koko ajan. Aina tuli keskeytyksiä joka hommaan ja joutui pähkäilemään että mitenkäs tämä tai tuo asia saadaan tälle ihmiselle parhaiten hoidettua. Se oli sellaista 10-20 asiaa kesken koko ajan elämää, ja kivaahan se oli, mutta aika aikansa kutakin.

    Kun pääsin eläkkeelle 2 vuotta sitten, muutin lähes pysyvästi kesämökilleni. Kaupunkiasunnolla käyn oleilemassa vain pahimmat syysloskakelit. Nyt nautin siitä kun ei ole muita ihmisiä samassa tilassa eikä tarvitse hoitaa kenenkään muiden ongelmia. Ei tarvitse miettiä yhtään mitään jos ei haluta. Menen marjamättäälle ja noukin ämpärillisen mustikoita ja pistän pakkaseen. Tai istun veneeseen käyn katsomassa katiskat, puhdistan kalat ja teen hyvää ruokaa. Nukun kesäisin päiväunet terassilla riippukeinussa, talvella käyn hiihtämässä, pilkillä tai teen vain lumityöt, keittelen kahvit ja köllähdän pirtin sohvalle peiton alle päivänokosille. Nautin täydellisestä hiljaisuudesta ja rauhasta, vain seinäkello raksuttaa kaverina tuvassa.
     
  4. Eikö siellä ole itikoita ja paarmoja, kun riippukeinussa päiväunet.
    Tuntuu, että elät paratiisissa ja hyvä niin, mutta en jaksa kovin kauan yksin. Vähän aikaa menettelee, mutta sitten haluan puhua ihmisten kanssa, vaikka puhelin ja nettikin on.
     
  5. mummonmökit Vierailija

    Eilen oli jossain uutisissa juttua mummonmökeistä.
    Iäkäs nainen joutui laittamaan mökkinsä myyntiin.
    Lapset asuvat Ruotsissa. Mökit eivät kuulema mene hyvin kaupaksi kauempana pääkaupunkiseudusta.
    Mökkien omistajien keski-ikä on 65 vuotta.

    Kävin eilen poimimassa vattuja ja muistelin pusikossa kesämökkiaikoja. Aika erikoista, että elin mummonmökkivaiheen alle nelikymppisenä. Kuuluin alle 10 prosenttiin mökin omistajista.

    Selailin eilen ip-lehden keskustelupalstaa hoitajajien lepsusta työmoraalista. Pitkän uran tehneen lähihoitajan paljastuskertomuksessa hoitajilta kuluu työaikaa tupakalla ja facebookissa.

    Kauhistuttaa ajatus, että höpinöideni takia joku vanhus on jäänyt hoitamatta.

    En osaa sanoa millaisessa kuplassa elän tulevaisuudessa. Joku luonnontieteilijä eilen ennusti maikkarin uutisissa vision Suomeen.
    Ilmasto lämpenee ja tänne muuttaa ravinnon perässä valtava ihmismäärä. Helpottavaa tajuta etten ole näkemässä tuota aikaa.

    Jäin miettimään tässä ketjussa mökkielämän ihannuuttaan suitsuttavan ellin elämää. Eikö olisi jo työaikana pitänyt pistää stoppi työkuvalle? Minäkin kärsin monesta asiasta työelämässä. Ei paljon ollut vaihtoehtoja olosuhteiden parantamiseen.

    En tiedä lukeeko 50+ ja tätä eläkepalstaa työelämässä olevat ellit. Jos lukee niin ehkä he saavat jotain vinkkejä työelämän parantamiseen.

    Kotikulmilla ajotietä päällystetään. Huvitti eilen katsoa nuorta naista, joka ohjasi liikennettä. Hän oli sitonut kännykän kielletty ajosuunta liikennemerkin taakse. Ehkä ikä jo painaa, kun en enää jaksanut lepuuttaa silmiäni menomatkalla ruskettuneissa miehissä.
    Toisekseen heillä oli päällään keltaiset huomioliivit.

    Elämänkokemusta minulla on jo kylliksi.
    Viisautta ja muutakin tässä vielä kartutan.
     
  6. mummonmökit Vierailija

    Korjaan: keski-ikä 62 vuotta ei 65.
     
  7. mummonmökit Vierailija

    http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/art...e-liian-kaukana-tai-heikossa-kunnossa/6000774
     
  8. minä taas Vierailija

    kommentti mummonmökit-nikille.
    Mitä järkeä tai miksi minun olisi pitänyt laittaa toppi työlle, hyvinpalkattu ja ihan mukava työ, ei siinä sen kummempaa ongelmaa ollut, muuten kuin jatkuvaa keskeytystä keskeytyksen perään ja ihmiset vaihtui 10 minuutin välein. Mutta kuten jo sanoin, aika aikansa kutakin.

    Nyt nautin siitä kun ei tarvitse juosta suuna päänä joka paikkaan. Voi vaan olla itsekseen. Ei tarvitse meikata, ihan sama vaikka tukka vähän hapsottaisi, ei tarvitse ottaa konetta esiin eikä miettiä että minullahan oli nämä vaatteet päällä toissapäivänä, nyt on pakko tai pitää laittaa jotain muuta.

    Tänäänkin tuli kerättyä 6 litraa mustikkaa suoraan puhtaaksi metsässä käsin. Eikä mennyt kuin 2,5h. Metsämustikat ovat nyt yhtä isoja kuin pensasmustikat kaupassa, joten mikäs niitä on kerätessä, se on suorastaan meditatiivista puuhaa.
     
  9. työnkuvasta Vierailija

    Pitkään valtiolla töissä olleena tuli vain kehityskeskustelut mieleen. Niiden tarkoitus on nostaa esille työssä jaksaminen ym. asiat.

    Kuuntelin eilen radiosta Carola Häggkvist ohjelman. Täytin äsken ristikkokilpailun ja katsoin Som en fjäril sanat ja kuuntelin laulun. Tuo laulu on kuin elämästäni. Kerran kävelin Tukholman kadulla päälläni pusero, jossa on iso perhonen. Iäkäs mies tuli vastaan ja osoitti sormellaan puseroani ja sanoi Fjäril.

    En tiedä missä vietän vanhuuteni. Ehkä siellä täällä ympäri maailmaa. Olisi tietenkin ihanaa pysyä jossakin pienessä mökissä marjametsän lähellä.

    Eniten minua liikutti Carolan haastattelussa kohta missä hän kertoi elämänsä kolmesta vaikuttavimmista kokemuksista. Hänelle joku pappi oli sanonut, että hänestä tulee kuuluisa lauluja.

    Olisi mukava uskoa, että jokaisen elämällä on joku käsikirjoitus. Ei tarvitsisi muuta kuin olla ja elää.
    Nykyään monesti tuntuu, että kaikki on up to you eli itsestä kiinni. Ehkä vasta nyt ymmärrän miksi aina olen rakastanut perhosia. Olen itse ollut tuo valkoinen perhonen. Lähtenyt aina karkuun. On viisautta pysyä paikallaan eikä aina vaihtaa paikkaa.
     
  10. voi ei Vierailija

  11. siniset tikkaat Vierailija

    Niin monet odottaa eläkeikää; sitten pääsee tekemään sitä ja tätä. Nuorin työpaikallamme tapaamani on ollut 23-vuotias, joka kertoi odottavansa eläkeikää :) Hyvät ihmiset elämää on ennen eläkettäkin. Työssä voi useinkin vaikuttaa siihen, että siitä tulee tyydyttävää ja jopa mukavaa. Asiat, jotka hiertää pitää vaan rohkeasti nostaa pöydälle ja keksiä niihin itsekin ratkaisuja, jotka voi esittää vaikka työterveydessä tai esimiehelle.

    Itselläni oli ja on myös työ, jossa ramppasi sisäisiä asiakkaita ja keskittymistä vaativa työ keskeytyi jatkuvasti, niin että minulla alkoi jo todella olla jaksamisen kanssa ongelmia. Osa käynneistä oli ihan oikeaa asiaa, osa vain tuloa "Leelian lepotuoliin" purkamaan omaa pahaa oloa. Kuuntelin, vaikka itselläni oli kamala työkiire. Otin asian puheeksi pomon kanssa ja sovimme, milloin minulla on "vastaanotto". Muuna aikana ovi oli kiinni ja ajat ovessa, milloin olen tavattavissa, pyydettiin myös asioimaan mahdollisuuksien mukaan sähköpostilla. Sp ei keskeytä keskittymistä.

    Työssäjaksamisessa tapahtui valtaisa muutos. Nykyään olen tavattavissa töissä tiettynä päivänä, muuten teen kotoa töitä (tietsikalla kun tekee pääosin työnsä, se ei ole mikään ongelma). Yhteyden saa sähköpostilla, puhelimella ja Skypellä. Sama se muille missä istuu. Aamulla voi vetää verkkarit ja villasukat jalkaan, joskus olen tehnyt yöpaita päällä koko päivän töitä.

    Moni asia on itsestä kiinni ja asioita voi aika usein muuttaa mutta se vaatii rohkeutta. Erosin myös 30-vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä vaikka moni piti minua ihan kahjona kun "oli niin hyvä mieskin". Jos ei ole onnellinen, asioille pitää tehdä jotain. Asioilla on tapana järjestyä.

    25-vuotias poikani haaveili matkustamisesta; sanoin että mene ihmeessä nyt, älä mieti, että sitku.
    Hän otti puoli vuotta palkatonta töistä, myi autonsa ja vuokrasi asuntonsa ja kiersi maapallon ympäri 6 kuukaudessa.
     
  12. rakastetaan Vierailija

    Hienoa, että lapsesi elää haavettaan! Meille suurille ikäluokille se ei ollut sallittua, minä tuen nuoria jos itse kaiken maksavat. En niitä jotka jäävät sohvan pohjalle ja odottavat että isä ja äiti maksaa kaiken dsiftaaminsen.
    Ihmettelin ettei tässä osiossa enemmän keskustella lapsista ja lapsenlapsista, meidän jokaisen vanhuksen omasta elämästä, vaan yhdestä saamarin silmälasin sangasta. Pokasta, jonka luulin ensin liittyvän taiteeseeseen.
    Tämä olisi oiva paikka eläkeläisille jutella elämästä, mutta ei juututaan johonkin POKAAN
     
  13. vierailija Vierailija

     
  14. vierailija Vierailija

    Viisaus on hieman hukassa. Kävin pankkiautomaatilla ja laitoin setelit lompakkoon ja vilkaisin pankkikuittia. Saldo oli lähes olematon ja menin paniikkiin. Juoksin kotiin sankassa lumisateessa ja avasin verkkopankin.
    Tilini saldo oli se mikä pitikin. Näin jossain nettiuutisessa jutun pankin häiriöistä. Ajattelin, että kone sekoilee tai pankkikortti on simmattu Otto-automattilla. Pääsiäisenä ei ole intoa hoitaa puhelimessa pankkiasioita.
    Käyn uudestaan kauppareissulle hyvällä ja rauhoittuneella mielellä.

    Mitäkö tästä opin? Ehkä sen, että kannattaa tarkemmin katsoa Otto-automaatin kuitin tietoja. Nappasin vahingossa mukaani toisen henkilön kuitin.
    Liekö tämä niitä vanhuuden vaivoja, joista oli puhetta tänä keväänä vtkl.fi ystävätoiminnan kurssilla.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti