Hae Anna.fi-sivustolta

Onko elämä ollut hauskaa?

Viestiketju osiossa 'Eläkkeellä' , käynnistäjänä Masentunutko?!, 07.10.2011.

  1. Masentunutko?! Vierailija

    Haluaisin kuulla elliläisiltä mitä mieltä olette eletystä elämästänne, oletteko siihen tyytyväisiä?

    Olen kohtapuoleen jäämässä eläkkeelle ja aloin mietiskelemään asioita! Jos nyt olisin nuori, en menisi tämän oman mieheni kanssa avioon, vaan etsisin korkeammin koulutetun fiksumman miehen. Tietysti luonnekin vaikuttaa, jos miehen luonne on ikävä, eroaisin heti nuorena, vaikka olisinkin saanut oppineen miehen.

    Kadun sitä että olen tuhlannut aikani ikävän, kiukkuisen, saamattoman miehen kanssa! Hän ei ole eläessään lukenut kirjoja, ei ymmärrä tietokoneesta muuta kuin sen, että osaa lukea sieltä uutiset, jos teksti on pitkä, ei kiinnosta.

    Hän on kuitenkin ärsyttävän itsevarma kaikissa asioissa, väittelee, vaikkei tiedä ja ymmärrä useistakaan asioista mitään. Hän on alkoholisti, saan aina vahtia ettei ryppääminen mene överiksi. Itse en juo. Hän myös nuorempana oli väkivaltainen.

    En siis ymmärrä miten olen ollut niin tyhmä että olen tuhlannut elämäni häneen! Se kaduttaa!
    Ehkä nyt on huono päivä kun tälläisiä mietin. Olisin saanut parempiakin, miksi tein tyhmästi!

    Kertokaa te eläkkeellä olevat, kadutteko elämäänne, ja jos, niin miksi!
     
  2. Lady D Vierailija

    No, ei ole todellakaan ollut kovin hauska elämä.
    En ole koskaan viettänyt esim. iloista opiskelijaelämää, koska olen mennyt suoraan keskikoulusta työelämään ja en ole koskaan ns. pitänyt hauskaa.
    En käy huvittelemassa, en istu missään iltaa esim. jossain tyttöporukassa tms.
    Työssäollessani en osallistunut mihinkään työpaikan illanviettoihin, koska silloinen mieheni ei hyväksynyt mitään iltamenoja minulle eikä yleensäkään mitään omia menoja.
    Yhdessä kävimme talolla tanssimassa, se on ainoa huvittelumuoto, josta tykkään edelleen.
    Olenkin sittemmin eron jälkeen oppinut olemaan itsekseni, luen ja teen erilaisia kotihommia.
    Lenkkeilen tanssitaidottoman miesystäväni kanssa.

    Ja nyt eläkkeellä ollessa ei ole sen kummemmin hauskaa koskaan, sitä hyvin tavallista arkea vaan.
    Elämä on ollut välin myötä- joskus vastamäkeen ponnistelua, kuten useimmilla kait on.
    Pieniä ilonaiheita on lapsesta ja lapsenlapsesta saanut.

    Jk. jos ajattelen tarkemmin, niin ehkäpä minunkaan ei olisi koskaan kannattanut mennä naimisiin
     
  3. ... sanon minä, yhden avioeron läpikäynyt ja lähes viisikymppisenä nykyisen miehensä löytänyt. Joutuihan siinä välillä suutelemaan useita sammakoita kunnes prinssi löytyi, mutta nyt olen hyvin tyytyväinen.

    Kun koulut jäivät silloin nuoruudessa vähiin, korvasin puutteen aikuisopiskelulla. Se on tuottanut suurta tyydytystä, ja saatan vieläkin jatkaa, kunhan vain keksin, mikä kiinnostaisi tarpeeksi. En kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut mikään kiipijätyyppi enkä ole halunnut pomonpaikkoja, ihan tavallista pienipalkkaisen virkanaisen elämää vaan.

    Jäin varhaiseläkkeelle pari vuotta takaperin; nyt teen töitä sen mitä matkustelulta ja harrastuksiltani ehdin ja minkä verran muuten huvittaa. Lapsenlapsiakin on, heitä hoitelen kun tarvitaan.

    On olemassa kirja, jonka nimi on jotain siihen suuntaan kuin "ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus". Sen idea on, että ihminen voi omilla ajatuksillaan muovata maailmansa - jopa menneisyytensä - onnellisemmaksi. Tulevaisuudesta puhumattakaan!

    Kuusikymppinen ei ole vielä liian vanha muuttamaan elämänsä suuntaa. Jos tämänhetkinen elämäntilanne tuntuu tympeältä, voi miettiä, mitä haluaa, ja lähteä pyrkimään siihen suuntaan.
     
  4. ikikukka Vierailija

    En osaa sanoa onko elämäni ollut nimenomaan onnellista, mutta olenpahan tiennyt eläneeni. On ollut suuria onnenhetkiä ja syviä surunsyövereitä. Kun taiteilijoilta kysytään, haluaisitteko elää oman elämänne uudelleen, he aina vastaavat "kyllä". Minä en haluaisi elää omaa elämääni sellaisenaan, vaan parantelisin sitä huomattavasti.

    Nuorena naimisiinmeno oli vikatikki, vaikka liitto olikin ihan jees. Ei mitenkään yhtämittaista auvoista onnea, mutta oli niitäkin hetkiä. Enkä olisi hukannut liian monta vuotta etäsuhteeseen, joka ei oikeastaan antanut mitään jälkeenpäin ajatellen. Ja tämä rakastuminen ulkomaalaiseen ja maastamuuttokin olisi saanut jäädä tekemättä. Olisi pitänyt opiskella enemmän tai jotain aivan muuta kuin mitä opiskelin.

    Katselin mitä olen kirjoittanut. Ihan kuin elämäni olisi ollut ihan väärin eletty. Kuitenkin olen elänyt täysillä ja mennyt aina tunteen enkä järjen mukaan. Olen tosiaan viettänyt iloista nuoruutta tosin aviomiehen kanssa en ohdakkeesta toiseen hyppien. Työstäni olen nauttinut ja ystäväpiiri on aina ollut laaja, vieläkin. Olen rakastanut ja minua on rakastettu, eiköhän siinä kuitenkin ole ne tarpeelliset elämänainekset.

    Optimisti sanoo oikein, vieläkin on aikaa muuttaa elämäänsä. Mietin sitä itsekin joskus, mutta miten sitä muuttaisi, ei ole vielä selvillä.
     
  5. Vanha elli Vierailija

     
  6. Kyllä se vaan niin on, että hauskaa ei ole jos ei itse pidä. Olen tyytyväinen, että nuorena sain hyviä elämänohjeita. Ajattelin jo silloin, että haluan elää niin vauhdikkaasti ja paljon kaikkea kokien, että on mitä muistella kun istuu kiikkustuolissa tai on jossain vanhustentalossa. Ettei sitten tarvitse ajatella, että mitä olisin halunnut tehdä vaan mitä tuli tehtyä. Olen tyytyväinen elettyyn elämääni ja innolla odotan mitä tuleman pitää.
     
  7. Marya Vierailija

    Eihän nyt elämän hauskaa tarvitse olla koko aika. Ihmettelen sitä että aloittaja moittii miestään, ei kerro itsestään yhtään mitään. Eli vakka kantensa valitsee ja miksi sitten pitää olla yhdessä jos se on noin kurjaa?
    En ymmärrä koko tarinaa minkään vertaa.
    Itsehän ihminen elämänsä rakentaa, ei siinä auta toista syytellä.
    Omaan elämääni olen tyytyväinen kaikin puolin, itse olen sen rakentanut ja valintoja tehnyt. Ja teen niitä edelleenkin.
     
  8. Marya Vierailija

    hauska = väärä sana todella.
    Itse laittaisin sen tilalle mielenkiintoinen. Sellainen elämä on vaihtelevaa, opitaan ja kehitytään koko ajan. Omat luontaiset lahjat tulee käyttöön kun ne oivaltaa ja ymmärtää niitä käyttää.
     
  9. hauska=haaska Vierailija

    Ei naurata tai ee naarata, kun vaimo tippuu jäihin. Savolaista huumoria tuskin kukaan kaipaa tähän viestiketjuun.

    Ellien yliluonnolliset palstalla joku mainitsi kotkien kirjoittelevan palstoilla.
    Googletin elokuvaa Kotkat kuuntelevat. Juoni vaikutti mielenkiintoiselta, mutta en muista katsoneeni elokuvaa.

    Ymmärrän ap:n purkausta. Mietin usein millaista elämäni olisi, jos exäni olisi pysynyt kotona.
    Ehkä olisin erittäin elämääni tympääntynyt elli.

    Mutta nyt tilanne on hyvä. Kaaduin eilen Stockan edessä juostessani viime minuuteilla Hulluille päiville. Polvi on turvoksissa, mutta hyvin sillä kävelee.

    Kirjoitin eilen viestin ellien ihmissuhdepalstalle. Seuraava elli oli kommentoinut juttuani sanoin "en ymmärtänyt edellistä postausta." Sitten hän vuodatti oman elämäntarinansa muita syyttävään sävyyn. Jos olisin ilkeä voisin käydä kommentoimassa, että sitä saa mitä tilaa.

    Kyllä elämässä tahtoo olla niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
    Uskon pitkälle karman lakiin. Jotain on opittava, että pääsee elämässään seuraavaan etappiin.

    Minulle elämässäni suurin läksy on ollut sydämeni pohjasta anteeksianto. Luultavasti nyt olen
    niillä kalkkiviivoilla. En ole kenellekään katkera vaikeuksistani.

    Alkoholismista en enää kirjoita enkä muistakaan sairauksista.
    Onhan tässä elämässä paljon muutakin kirjoittamisen aiheita.

    Ihmettelen kun nimimerkki Ikikukka katuu ulkomaille muuttoaan. Ei hän koskaan ole viesteissään sitä mieltä ollut.

    Tehtyä ei pidä katua. Varsinkin minä, joka eilen kompastuin katukiveen.
     
  10. sanonta Vierailija

    Parempi katsoa katua, kuin kaatua ja katua ettei katsonut katua!
     
  11. hiljainen elämä Vierailija

    Minun nuoruuteni kului kotona hoitamassa pikkuveljeäni ja sairasta isää,joten en ehtinyt elää nuoruuttani juuri ollenkaan. Lisäksi äitini ei päästänyt minua koskaan muiden nuorten rientoihin.
    Vasta,kun isäni kuoli ja pikkuvelikin varttui niin pääsin omaan elämääni.
    Tosin avioiduin nuorena ja sittenpä elämäni taas pysähtyikin kotiin lapsen ja miehen hyvinvoinnin huoltamiseen. Työhön meni,kun lapsi lähti kouluun ja työ oli raskasta puurtamista.
    Nyt sitten elän taas hiljaiseloa sivussa työelämästä ja kaikesta muustakin elämästä.
     
  12. On kaksi asiaa, joista ei kannata kovin paljon murehtia: mennyt ja tuleva. Mennyt on mennyttä, ja koska sitä ei voi enää muuttaa, on ihan turha surra muinoisia. Tulevasta taas ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu, joten kovin paljon ei kannata siitäkään huolta kantaa.

    En tarkoita, että pitäisi elää kuin pellossa ja esimerkiksi tuhlata vastuuttomasti rahaa, tarkoitan sellaista "voi voi jos kuitenkin käy niin, tai jos käy näin, tai mitä jos...". Se on ihan hedelmätöntä ja syö vain energiaa.

    Elämä ei juuri koskaan mene niin kuin nuorena suunnittelee. Ikäviä asioita tulee eteen ja sattuma heittää mihin milloinkin. Ainoa asia, jota elämässäni kadun, on opintojen jättäminen kesken. En enää "tarvitse" tutkintoa mihinkään, mutta voi olla, että hankin sen vielä eläkkeellä, jos en muusta syystä niin ihan vain osoittaakseni itselleni, että pystyn siihen.
     
  13. sunnuntaina Vierailija

    maileg, maileg hanhi, kuusenkoristehanhi maileg, pehmohanhi

    Lojun tässä sohvalla ja kuuntelen Radio Novaa. On mukava kuunnella mistä viikolla on puhuttu.
    Selailin äsken postiluukusta viikolla tipahtunutta Lahden seutu mainoslehteä.
    Muistoon tulvi ihania muistoja kesämökkivuosista. Liikuimme joskus Lahdessa asioilla.
    Klikkasin lehden sisustusmainosta ja katsoin leikkimökkivideon. Sairaanhoitaja oli vaihtanut alaa
    sisustusyrittäjäksi.

    Esitteen jutut suuntaavat valoisaan tulevaisuuteen. 48 minuttia junalla Helsinkiin.

    Juttelin perjantaina erään aikuisopiskelijan kanssa. Hän on perehtynyt vaihtoehtohoitoihin ja kysyi mitä hoitoja aikoinaan olen ottanut. Jutut rönsyilivät laidasta laitaan.
    Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mietlä ja googletin eilen vanhoja kirjoituksiani.
    Suhtaudun vieläkin skeptisesti reikiin.

    Ehkä nelikymppisenä nainen kiinnostuu noista asioista ja vanhemmalla iällä elämä asettuu uusille ajatuksille. En millään näe itseäni vaihtoehtohoitajana jossakin maaseudulla.
    Vaikka tunteekin saaneensa jonkin erityislahjan ei se tarkoita sitä, että pitää omistautua vain yhdelle asialle.

    Voi elää ihan tavallista elämää. Olla työssä tai eläkkeellä ja touhuta arkisia asioita.

    Nyt Novan uutisissa taas puhutaan nettikirjoittelusta. En osaa sanoa onko hyvä asia, että poliisi voi ottaa selville yhteystiedot. On päivänselvää, että pitää aina ottaa vastuu kirjoituksistaan.

    Onneksi Hesarin pätkätilaus loppui. Tuntuu ettei aikani riitä mihinkään. Otan kohta parvekkeelta matot lattialle, käyn suihkussa ja sitten ruotakaupassa.

    On mukava lukea vanhoja viestejä. En olisi enää muistanut, että kaaduin syksyllä 2011 Stockan edessä.

    Pysykää ellit tolpillanne. Elämä on ihanaa ja äsken vasta kuuntelin Jenni Vartiaisen en tahdo tänään kuolla ajatuksella. Olen aina jotenkin vältellyt tuon biisin kuuntelua. Ihan kivahan tuo on ja naiset ja junat on luotu kulkemaan on jo korvamatoni. Matkustan paljon paikallisjunilla.
    Juu juu tätä elämää. Tärkeintä on, että on aina matkalla jonnekin.
    Ja Monica Zetterlundin biisi on aivan ihana. Siinä ollaan matkalla kotiin kävellen hitaasti kaupungin läpi. Sitä tämä elämä on. Hidasta menoa kotiin. Siellä sitten ei enää surffailla netissä vaan vain ollaan ja nautitaan elämästä.
     
  14. mukavaa Vierailija

    lapsuus ja nuoruus olivat iloista aikaa, avioliiton alkuvuodet elämäni parasta aikaa maailmassa kaikki oli mahdollista, sitten tuli tosi rankka jakso, 5-6 vuotta, sen jälkeen taas on elämä hymyillyt.

    Menin keskikoulun jälkeen heti töihin 16 vuotiaana. Olen opiskellut työn ohessa ja edennyt työelämässä tosi hyvin. Mies löytyi alle 20 vuotiaana. Olemme olleet yhdessä nyt 40 vuotta. Rakastan miestän yhä ja uskon, että hän rakastaa minua yhtälailla. Hän on jo eläkkeellä, itselläni on vielä muutama vuosi työelämää jäljellä.

    Ainoa asia jonka vaihtaisin pois oli nuorimman lapsen vakava sairastuminen ja sairaalajaksot. Hänellä oli alle 15% mahdollisuus toipua, hän selvisi. Oltiin sydän kurkussa ja aika hirveässä paineessa koko perhe monta vuotta. En toivo kenellekään sellaista tuskaa ja murhetta.

    Jos nuorimmaisemme olisi kuollut, niin se on varmaa, että loppuelämäni olisi ollut täysin erilaista.
    En olisi nähnyt hänen kasvuaan 10 vuotiaasta aikuiseksi. Ei olisi näitä ihania pieniä lapsenlapsia jotka meillä nyt on. Pelkkä ajatteleminenkin saa kyyneleet silmiini.

    Voi sanoa, että minä olen tosi kiitollinen elämälle. Olen saanut kaiken sen mitä olen halunnutkin.
     
  15. Mukava lukea Vierailija

    Kirjoitit kauniisti!

    Olen monesti miettinyt juuri näitä usein esitettyjä kysymyksiä: onko elämäsi ollut sitä sun tätä, mitä muuttaisit, mistä vielä unelmoit jne. Sillä lopputuloksella, että on turha miettiä mitä muuttaisin menneestä, toista mahdollisuutta kun ei tule:)

    Olen kiitollinen siitä, että sain ns. hyvät eväät matkaani. Elämä on tarjoillut kaikkea ruusujen ja ns. turpaan saamisen väliltä, mutta sehän sitä elämää juuri onkin. On ainakin oppinut itse vaikuttamaan asioihin, sisulla. Onko ollut hauskaa, no on sitäkin.

    En ole vielä saanut kaikkea mitä haluan, mutta kaiken tarpeellisen kuitenkin. Lisämausteita voi silti kaivata!
     
  16. Elämä ei ole ollut "hauskaa" eikä edes miellyttävää, mutta turha sitä on enää pohtia. Emme kukaan voi vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin synnymme ja mitä meille tapahtuu lapsuudessamme, emme edes omaan nuoruuteemme, jos ei meitä kukaan ohjaa yhtään.

    Se aika on kuitenkin käsitelty ja mielenkiinto on tässä hetkessä ja tulevassa. Elämää on kuitenkin vielä edessä. 100-vuotiaaksi en halua elää, kuka haluaisi? Terveenä siihen saakka kun terveenä pysyy ja sitten äkkipysäys. Esimerkiksi joskus 75-vuotiaana suunnilleen. Sitä vanhempi on jo ihan oikeasti vanhus ja liikkuminen alkaa olla vaikeaa ja kaikenmaailman krempat rajoittaa.
     
  17. ruska 71v. Vierailija


    Huh, antaisit minulle 4 vuotta aikaa olla täällä! En suostu. Olen melko terve, sillä en vieläkään tässä korkeassa iässä tarvitse mitään kestolääkitystä, syön silloin, kun todella on nälkä. Vatsa saa kurnia ja vielä toisenkin kerran, kunnes otan ruokailuni tosissani. Olen pula-ajan kasvatti, silloin jo opin, että syödään, kun vatsa valittaa. Tosin silloin ei aina ollut mitä syödä, nyt on paremmin. Hedelmiä kylläkin syön välipaloiksi, kahvikultaa unohtamatta.
    Onnellinen olen siitä, kun pääsen ulos luontoon, hauskoja hetkiä on ollut paljon, huonojakin on mahtunut, mutta iloa on riittänyt jokaiselle päivälle surujenkin lomassa.
     
  18. No en luonnollisestikaan tarkoittanut, että kaikkien on ajateltava loppuelämästä samalla tavalla ja toivottava vastaavaa ratkaisua.

    Itse en välittäisi elää kovin pitkään elinikäisten psyykkisten vaivojen kanssa, joihin vaivoihin ei ole apua löytynyt. Olo on ajoittain kestämätön. Mutta vielä menettelee niin kauan kuin kroppa kestää ja palkkatulot riittävät. Sen jälkeen en viitisisi kovin montaa vuotta täällä olla.
     
  19. kahvikultaa Vierailija

    Juon nyt tässä netin ääressä "kahvikultaa." Radiossa uutisoitiin tutkimuksesta, että fyysinen työ nousee uuteen arvoon. Ustumatyö lyhentää elinvuosia. Mutta kyllä on nyt ihana istua pitkän seisoskelun jälkeen. Teen töitä lähes jatkuvasti pystyasennossa.

    Kävin eilen hetken mielijohteeta tutustumassa uuteen ostoskeskus Kaarnaan. Menin junalla ja vaihdoin Pasilassa. Ilta alkoi jo hämärtää ja sain kysyä monta kertaa tietä. Sama juttu paluumatkalla.

    Oli ihana tulla alas uutuuttaan hohtavissa liukuportaissa. Kaikki oli kaunista ja somasti paikoillaan. Vessaa etsin hipaistavasta opastaulusta. Kyllä eläkkeellä aika kuluisi. Jos en muuta keksisi niin haahuilisin ostoskeskuksissa.
     
  20. kahvikultaa Vierailija

    Kahvi kai sekoittaa ajatukseni. Kyse on Kaari kaupasta ja istumatyö. Liekö ollut muitakin virheitä.
     
  21. siis mitä? Vierailija

    En ole eläkkeellä mutta keski-ikäinen kyllä. Pitääkö elämän siis olla jotain hauskaa sirkushuvia? Mielestäni ei, mutta itsehän sen elämänsä itselleen rakentaa.
    Elämällä omaa täysipainoista elämää kaikki tuntuu mielekkäältä. Ei pidä mennä siitä missä aita on matalin. Monet niin kuitenkin tekevät, lienee lähinnä lahjakkuuskysymys.
    Moitit miestäsi, mutta olen elänyt hänen kanssaan, mikshän? Rahasyistäkö?
    Mieti millainen itse olet, on usein näet nini että vakka kantensa valitsee.
    Itse en olisi ikinä tyytnyt ihmissuhteeseen jossa on jotain suuria puutteita. Olen ollut vaativa, se kuuluu luonteeseeni ihan kaikissa asioissa. Olen kehittänyt itseäni koko ajan sekä ammatillisesti että henkisesti. On harrastuksia jotka jatkuvat myös eläkeiässä , kun se aika koittaa.
    Olen taiteellinen eli maalaan ja kirjoitan. Toimin myös politiikassa. Matkustan paljon sekä mieheni että ystävien kanssa.
    Mieheni on iloinen harrastuksistani ja kannustaa niissä myötäelämällä. Elämänarvomme ovat samat.
    Olen erittäin tyytyväinen elämääni, se on olut valintoja mutta myös sattumia joiltain osin. Muutamat sukulaiset hieman kadehtivat, mutta siitä en välitä.
    Ajoissa täytyy tehdä valintoja, ettei tarvitse sitten "elämän ehtoossa" katua.
    Mutta ei pidä elää toisen kautta, monet naiset elävät joko miehensä tai lastensa kautta. Jokaisella on oma elämä elettävänä.
     

  22. Sitä mihin perheeseen aj sukuun syntyy, ei itse voi vaikuttaa, mutta myöhempään elämäänsä voi kyllä vaikuttaa.
    Omaan terveyteensäkin voi vaikuttaa sopivilla elämäntavoilla. Tupakka on terveysriski, samoin väärä ruokavalio ja tietysti rankahko alkoholin käyttö.
    Ihmisen täytyy myös rentoutua eli hemmotella itseään mm. harrastuksilla.
    Ei 75-vuoden ikä ole mikään kaille tuleva rajapyykki. Tunnen terveitä ja erittäin virkeitä (mieleltään) vanhuksia joilla ikää on jo yli 90 ja jotka seuraavat aikaansa eli muutenkin kuin TVtä tuijottamalla.Mutta ovat olleet aktiivisia koko elämänsä ajan.
     
  23. joo tuo Vierailija

    hauska on ihan väärä sana. Jos haluaa hauskaa, lyöttäytyy jonkun sirkuspellen matkaan tai jotain sen tapaista!
    Elämä on kuin tilkkutäkki, värit vaihtelevat, mutta kun väriskaala on tasapainossa, se on ihan ok.
    Kokoaikahauskuuteen liittyy jotenkin psyykkinen vajavaisuus eli jokin" kehitysvamma".... anteeksi ilmaisu, mutta se kuvaa parhaiten asiaa omasta mielestäni.
     
  24. varmaan Vierailija


    tarkoitat tuolla kirjalla Ben Furmanin kirjaa. Ostin sen heti kun se ilmestyi. Ben Furman on tunnettu lyhytterapeutti, on viisain terapeutti mitä maa päällään kantaan.
    Kannattaa lukea tuo kirja, siitä saa varmaan jokainen jotain hyviä ajatuksia. Kovin "kypsään" ikään tultua ei tietysti kaikkea voi enää muuttaa eli ei edes omia ajatuksiakaan, mutta kirja on erinomainen.
    Joku alan ihminen on myös sanonut, ettei vanhemmilleen tarvitse antaa kaikkea anteeksi, mutta voi antaa armon. He ovat tehneet parhaansa niillä edellytyksillä mitä heillä on ollut. Tuon oivalluksen kertoi eräs kouluttaja jo kauan sitten, sen ymmärsin hyvin. Omat vanhemapni ja sukuni ovat antaneet hyvän alun elämälle, vaikka lapsuuteni oli 1950-lukua ja sodan jälkeistä aikaa. Kannustivat ja opettivat yrittämään, antoivat raamit elämälle eli sen mikä on oikein ja mikä väärin. Voisi nykymittapuulla sanoa että olivat ankaria, mutta itse en ole sitä mieltä. Opin ahkeraksi ja rehelliseksi. Rakkaus ja välittäminen huokui perhepiiristämme. Olin vanhempieni ainoa lapsi, mutta perheyhteyttä sain kokea lähellä asuvan enoni perheen kautta.
     
  25. Valitettavasti en ole voinut vaikuttaa siihen, että minulla on todettu adhd ja pari psyykkistä sairautta. Näistä huolimatta olen ollut koko elämäni töissä kutakuinkin normaalisti, tosin hieman sairauslomia on ollut.

    Tupakkaa en polta, en käytä alkoholia lainkaan, liikun kohtuullisesti ja syön terveellisesti ja painoni on normaali eli fyysisesti olen suorastaan inhottavan terve. En kuitenkaan halua elää noiden psyykkisten juttujen kanssa iäisesti eli noin 75 riittää hyvin.

    Miksi muuten televisio pitää vetää joka ainoaan keksuteluun mukan? Maailmassa on muitakin medioita, esimerkiksi sanomalehdet ja kansainvälisten uutistoimiston sivuilta voi seurata maailmantapahtumia, niitä jotka kiinnostavat.

    Myöhempään elämään voi vaikuttaa, totta kyllä, mutta kuten kohdallani vain rajallisesti. Ei paljon lohduta, jos ajattelee, että joku toinen sijassani olisi pysyvässä laitoshoidossa ja pumpattuna täyteen lääkkeitä. Vertailussa ei ole mieltä mutoinkaan.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti