Hae Anna.fi-sivustolta

Onko elämä ollut hauskaa?

Viestiketju osiossa 'Eläkkeellä' , käynnistäjänä Masentunutko?!, 07.10.2011.

  1. Jäi pois edellisestä, että näemmä oletus keskustelijoilla on, että kaikki ovat syntyneet johonkin perheeseen. Näinhän ei välttämättä ole asia.

    Ylipäätään jopa noiden ammattiauttajien puheissa ja teksteissä on tämänkaltaista ennakko-oletuksia. En muista, onko Ben Furmsnilla, joka mainittiin ketjussa. Olen tavannut hänet ja oli ihan ok ainakin siihen aikaan, fiksun oloinen tyyppi. En oikein välitä lukea asioita kirjoista, vaan olen enempi siellä tekijäpuolella. Teoriat ovat vain teorioita - se mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä, ratkaisee.
     
  2. niinhän se on Vierailija

    että elämä on tässä ja nyt.
    Siitä huolimatta, itselläni on menneisyyttä takana aika paljon, kyllä minä joskus jossittelen, mitä jos olisin tehnyt niin tai näin, miten se olisi muuttanut nykyisyyttä. On hyvä tehdä välillä välitilinpäätöksiä elämänsä suhteen.

    Minä suunnittelen paljon tulevaisuutta, en elä pelkästään tässä ja nyt.
    Teen lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, kirjoitan ne paperille. Se selkeyttää ajatuksia.
    Aloitin tämän vuoden alusta säästämisen, nyt kun veronpalautukset vielä tulevat tilille, varaan 2 viikon matkan kauas lämpimään, ehkä Azoreille. Olen budjetoinut keittiöremontin ja säästänyt rahat siihen valmiiksi. Kun tulen lomalta, keittiö on uusittu. Sen jälkeen aloitan kylpyhuonerempan rahojen säästämisen. Ensi kesälle on jo paljon suunnitelmia.

    Minun mielestäni kaikkea ei tarvitse kokea tai tehdä juuri tässä ja nyt. Jotain asioita voi jättää tekemättä kokonaan ja on paljon juttuja jotka voi tehdä vielä tulevaisuudessakin.

    itse en mieti kuolemaa. Olen vielä erittäin hyvässä kunnossa ja toivon eläväni vielä pitkään.
     
  3. Haahuilija Vierailija

    En minäkään pahemmin mieti kuolemaa, sen verran kuitenkin, että tallelokerossa on testamentin lisäksi toiveeni kuolemani jälkeisistä "peijaisista" eli järjestelyistä. Mitään perinteisiä hautajaisia arkunkantoineen ja papin puheineen kun en halua.

    Nuorempana suunnittelin tuon taloudellisen puolen ja säästämisen aika tarkkaan. Nykyisin kun ei ole tarvetta enää säästää se puoli on kääntynyt vähän toiseen suuntaan. Laskeskelen nykyään päinvastaiseen suuntaan eli kun tilastollisesti minulla olisi vielä n. 15 ns. hyvää vuotta edessä ja omaisuutta x- määrä, niin kuinka paljon voin huoleti kuluttaa päästäkseni tilanteeseen, että jälkeeni ei jää kovinkaan paljon riideltävää perintöä.

    Niinpä nykyiset lt- ja pt-suunnitelmani sisältävät lähinnä kuluvan "tilivuoden" ja sitä seuraavan humputtelutapahtumat:)
     
  4. Otava Vierailija

    Heräsin aamulla kummalliseen uneen. Jossakin kanavassa seilasi edestakaisin pieni laiva jonka kylkeen oli maalattu nimi Otava. Aamulla mietin mistä uni mahtaa johtua. Sitten hokasin.
    Nyt on kirjamessut ja katsoin eilen maikkarin uutiset. Donneria haastateltiin. Töissä kahvihuoneessa puhuttiin kirjoista ja aamulla vielä haastateltiin Otavan kustantajaa.

    Äsken luin Hesarin sivulta, ettei kannata kirjoittaa blogiin, jos aikoo kirjoittaa kirjoja.

    Yritän pysyä erossa kirjoista. Olen entinen suursyömärilukutoukka.
    Ei elämä löydy kirjoista. Se on jossakin muualla.

    Mukavia ellejä tässä ketjussa. Saan paljon itselleni elämänviisausta tästäkin ketjusta.
    Toki toivon itselleni seesteistä senioriaikaa. Minulla on niin paljon iloisia suunnitelmia eläkepäiville.

    Luin äsken murheellisena työpaikkani intranettia. Tämä taloustaantuma on tosi vakava asia.
    Ihmiset raatavat hiki otsalla ilman rahallista korvausta. Kaiken huippu oli, että erästä esimiestä on neuvottu alentamaan suorituspisteitä, kun ei ole rahaa millä nostaa palkkaa.

    Nostan hattua työttömyyskortistossa oleville. Oma ihmisarvoa ei kannata myydä pienellä hinnalla. Ja en ole ollenkaan kateellinen ihmisille, jotka ovat viisaasti kartuttaneet varoja eläkepäiville. Varmasti olette tehneet paljon työtä ja olette ansainneet huolettomat eläkepäivät.

    Kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia. Hyvää viikonvaihdetta kaikille.
     
  5. tytär Vierailija

    Ymmärrän siinä mielessä sinua, että sitä jämähtää ja tulee läheisriippuvaiseksi jostakin ihmisestä, vaikka hän aiheuttaisi paljon pahaa mieltä ja ongelmia. Ja jos on lapsia, niin monesti lasten takia ei erota, nainen varsinkin on niin vastuuntuntoinen.
    Minun äidilleni on käynyt samalla tavalla ja siihen aikaan ei erottu.
    Alkoholistin kanssa eli ja ymmärsi häntä melkein hänen elämänsä loppuun saakka. Siis koko pitkä ikä. Nyt jo suht iäkkäänä elää parasta elämää sitten vapaiden nuoruusvuosiensa, ennen avioliittoa. Isäni siis paransi tapansa jo vuosia ennen kuolemaansa, se oli ihana asia meille koko perheelle. Ei juonut ja oli hyvin lämmin ihminen. Meidän mielestä hän tuli uskoon, vaikka ei siitä paljon puhunut.
     
  6. lapsirakas nainen Vierailija

    Mutta onhan sinulla lapsi ja lapsenlapsi, kannatti kuitenkin mennä naimisiin. Ajattelepa sitä.
     
  7. Voi Vierailija

    on paljon mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta elämä kuljettaa ihmistä. Jos saisin aloittaa alusta niin lähes kaikki tekisin toisin ihan ammattia ja ihmissuhteita myöten. Tosin myöhemmin pääsin haluamaani työhön, josta pidän. Nuorena ja arkana ei ollut tarpeeksi omaa tahtoa ja ajautui väistämättä vahvempien ihmisten tai oikeasti heikompien(nyt ajattelen niin) ihmisten nöyryytettäväksi, niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Vasta myöhemmin, vanhempana on tajunnut, että itse on ollut todella vahva, kun kaikesta on selvinnyt vaikka tie ei ollut helppo, mutta se oli kai minun tieni, mikä piti kulkea.
    Mutta onneksi myöhemmin elämäni on ollut mukavaa ja olen tavannut sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen viihtynyt ja suhteet ovat hyvät ja luottamukselliset puolin ja toisin, ja niitä suhteita aion vaalia rakkaudella hamaan loppuun jos se minusta on kiinni. Mutta yllättävää kyllä ne huonot muistot ovat kuin pahaa unta kuin ne ei oliskaan tapahtunut minulle.
     
  8. Utelias Vierailija

    Elämä on uteliaalle seikkailu. Hyviä ja huonoja valintoja, nokkansa pistämistä välillä vääriin paikkoihin, välillä taas käy oikea moukan tuuri.

    En kuvaisi hyvää elämääni hauskaksi. Mielenkiintoista se on kyllä ollut ja kunnon oppimatka. Joskus olen joutunut toteamaan, että joku asia olisi kannattanut jättää väliin, mutta jos en olisi sitä tehnyt, en olisi saanut sitäkään oppia.

    Tunneskaala on käyty äärimmiltään läpi. Iloa, syvää-pohjatonta surua ja epätoivoa, toivoa, pettymistä, onnistumista, tyytyväisyyttä, rakkautta suurella sydämellä niin antaen kuin vastaanottaenkin. Raivoa ja suuttumusta. Anteeksiantamista - joka on sitten todella oppimisen paikka silloin, kun on tullut äärimilleen loukatuksi.

    Onneksi sain syntymälahjaksi hyvän pään. Sillä on taipumus kääntyä valoon päin pimeimmällä hetkellä, nähdä lasi puoliksi täynnä. Iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin ja tuntea tyytyväisyyttä elämän pienistä asioista. Pettymyksiä ja puutteita ei kannata laskeskella ollenkaan. Säälin pessimistejä, jotka näkevät asiat päin vastoin, heiltä tuntuu aina puuttuvan jotain, vaikka minusta heillä on kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee.

    Olen perusharkitsevainen ihminen, mutta välillä olen ottanut nenästä kiinni ja hypännyt tuntemattomille vesille. Siellä kun polskit ja taistelet aallokossa, löydät vaikka mitä mielenkiintoista. Sitten, kun tulee se turvallinen luoto vastaan, olet taas vahvoilla.

    Kyllä minua lykästi, kun sain tämän elämän.
     
  9. MVa Vierailija

    Nuorena oli h a u s k a a kun käytiin tanssimassa, naurettiin paljon ja keksittiin kaikkea kivaa. Sitten tuli perhe-elämä, mies, lapset ja "ruuhkavuodet", mukavaa aikaa sekin.

    Nyt eletään eläkeläisten elämää, ihan mukavaa tämäkin. Tosin ikävä huomata, ettei jalka nouse entiseen malliin ja harvemmin enää naurattaakaan, no onneksi lastenlapset tuovat iloa mummon ja papan päiviin.
     
  10. Etkö ole Vierailija

    ...ollenkaan ollut mukana työelämässä.

    Minun mielestäni työelämä on ollut parasta mitä elämässä on ollut. Se tuo mukanaan toimeentulon ja rahaa vapaa-aikaa varten. Työnteko jäsentää päiviä ajallisesti. Se tuo mukanaan vuorovaikutusta ja ihmissuhteita, mitkä ohimenevämpiä, mitkä syvällisempiä. Se tuo mielekkyyttä elämään ja vaihtelua, ellei työ satu olemaan yksitoikkoista, mikä on paha, jos niin joskus on.

    Perhe-elämä on enempi pakkopullaa ja velvollisuuksia. Onneksi olen onnistunut pakenemaan niitä liikkuvaan työhön.
     
  11. Ei kaikilla ole ollut mielenkiintoista työtä. Se on saattanut olla pakkopullaa ja velvollisuuksia, "nälän aiheuttamaa pakkoliikettä". Rutiinityön vastapainoksi on voinut saada elämään iloa perheestä tai harrastuksista.

    Toivottavasti olet perheetön, kun kerran ajattelet, että perhe-elämä on vain pakkopullaa ja velvollisuuksia.
     
  12. MVa Vierailija

    Ap. kysyi, onko elämä ollut hauskaa, vastasin siihen, että nuorena oli. Toki olen ollut työelämässä,
    n. 40-vuotta. Se aika kuuluu noihin elämän ruuhkavuosiin ja kuten kirjoitin, mukavaa aikaa, joskus lienee ollut jopa hauskaa.
     
  13. raunioilla Vierailija


    Omat vanhemapani ovat edesmenneet, äiti myöhemmin. Sytytin juuri isälle kynttilän, hauta on kaukana en pääse haudalle nyt isänpäivänä.
    Hoidin isäni ja äitini asioita, vaikka elän toisessa päässä Suomea ja siitä on ihanat muistot. Ei edes etäisyys estä hoitamasta, jos tahtoo. Toinen sisareni paikan päällä oli apuna.

    Olen ehkä läheisriippuvainen, hyökkään tai hyökkäsin aina kaikkia läheisiäni auttamaan. Joskus omat asiani unohtaen, kuten lapseni 12-vuotiaana sanoi, että miksi sinun pitää mennä taas auttamaan. Kun tuli puhelu, oitin taksin jätin siivouksen siihen paikkaan.

    Nyt sitten on perintöä jaettu jo pidemmän aikaa ja jälki alkaa olla kamalaa.
    On käyty läpi kaikki käännetty kivet ja kannot, ainoa tulos olemme koko sakki raunioilla.

    Sisarusten välit poikki, itse olen saanut siipeeni oikein urakalla ja toinen sisar, joka oli kanssani apuna samoin. Yksi sisaristani sanoi minulle, että jos hänelle tai hänen läheisilleen sattuu jotain, muista että sinä et puutu!

    Kaivoi jopa vuosia sitten haudatun sisareni lapsen tuhkat haudasta. Tilanne oli aikanaan se, että lapsella oli aivokasvain. Meitä oli kole sisarusta paikalla, kun lapsi kouristeli ja huusi. Minä menin ja soitin keneltäkään kysymättä, tai kyllä siinä kai puhuttiin että pitäiskö. Minä soitin siis ambulanssin. Olin jo unohtanut sen oli niin kauheaa aikaa. Nyt se sitten heitettiin silmilleni.
    Että minä silloin (9-vuotta sitten) lapsen äidiltä lupaa kysymättä menin ja tilasin ambulanssin, että sellainen sinä olet. Juttelin tämän lapsensa menettäneen äidin (toisen sisareni kanssa) kanssa ja hän sanoi, että huh olin unohtanut sen tilanteen.
    Olin heidän apuna, ehkä riensin siihenkin liikaa...

    No en kadu mitään, olen toiminut kuten sydämeni on sanonut. Isääni ja äitiini minulla oli lämmin suhde, kaikki puhuttiin läpi, he kiittivät minua kun autoin kaikessa missä pystyin.
    Olin puhelimessa kokoajan, vähän ennenkuin äiti nukkui pois. Sisareni valvoi vuoteen vieressä ja antoi aina puhelimen äidille, kun äiti vähän jaksoi puhua.
    Sanoin äidille että, äiti rakastan sinua, mutta saat mennä isän luokse, sitten ei ole enää tuskaa ja kipuja. Äiti älä välitä vaikka minä itken.... Äiti sanoi, että kyllä se äitikin rakastaa lapsiaan!
    Olen suurten ikäluokkien lapsi, meillä ei puhuttu rakkaudesta, tuo lause oli äidltä suurta. Olen onnekas, että sain sen kuulla äidiltäni. Meitä on monta, mutta muute eivät ehtineet edes soittaa.
    Äitimme rakasti tekemällä, kuten minä papille kerroin hautajaisissa. Äitimme leipoi, paistoi, pyykkäsi ja koti oli aina siisti. Miten hän jaksoikaan, lapsenlapsia vanhempai rakastivat. Ikävöin heitä (
     
  14. huhhuh Vierailija

    Ompa sulla kamala sisko. Teit ihan oikein kun soitit ambulanssin. Olet tullut äitiisi, huolehtiva.
     
  15. Etkö ole Vierailija

    Ei se työ ole välttämättä mielenkiintoista, mutta ihminen itse tekee siitä mahdollisimman siedettävän. Olen toiminut monissa ammateissa elämäni varrella ja työelämä on ollut elämässäni parasta, vaikka en voi sanoa, että olisin halunnut yhteenkään ammattiin ihan suunnitelmallisesti, sellaista ajautumista se on.

    Sanon kokemuksesta, että koti ja perhe on pakkopullaa. Tylsää, tylsää, tylsää.....velvoitteita. Juu, tottakai se on omasta asenteesta kiinni sekin, mutta olen niin hiilarikammoinen, että pakkopulla ei kiinnosta.
     
  16. Kypsä Nainen Vierailija


    Kai tuo perhe-elän tylsyys on kiinni myös puolisosta ja siitä miten hommat järjestetään. Uskon, että on tylsää, jos vain nainen hoitaa kotona kaiken ja mies odottaa valmista. Siihenkin pystyvät naiset itse vaikuttamaan opettamalla miehille kotitöitä, jos he eivät osaa.
     
  17. Etkö ole Vierailija

    En tarkoittanut tuota tylsyydellä. Vaan että kaikki kotihommat ovat tylsiä riippumatta kuka ne tekee. Puoliso on ok ja tottunut siihen, etten ole koti-ihminen. Muistan esimerkiksi sen, miten tylsää oli istua hiekkalaatikon reunalla ja miettiä, että tässäkö tämä elämäni nyt oli. No minä kyllä menin työhön heti kun se oli mahdollista. Tottakai elämässä on muutakin kuin työ, esimerkiksi toiset ihmiset ha harrastukset. Mutta pääosin kaikki mukava tapahtuu muualla kuin asunnon seinien sisäpuolella.
     
  18. Voi vitsi! Vierailija

    Minulla on ollut ihana elämä! Menin nuorena naimisiin elämäni rakkauden kanssa ja siitä on kohta 35 v, seurustelun alkamisesta jo 40! Pois en vaihtaisi, en miestä enkä elämääni. Ihania lapsia saimme ja heidät kunnialla aikuisiksi kasvatimme. En löydä elämässäni mitään valittamisen aihetta. Rakkaus kukoistaa edelleen, viime viikollakin löysin mieheni kirjoittamana nimeni, jonka perässä oli sydän :)

    Minä olen nauttinut kaikesta, lasten ollessa pieniä istuin mielelläni hiekkalaatikon reunalla kakkuja leipomassa ja pörräsin autoilla lattialla, vähän myöhemmin seisoin jalkapallokentän laidalla tai kuskasin muskariin ja jumppaan. Tykkään edelleen laittaa ruokaa, järjestää juhlia ja kestitä ystäviämme. Töitä olen tehnyt jonkun verran freelancerina, mutta pääosin keskittynyt elämästä nauttimiseen, koska rahakaan ei ole ollut esteenä ;)

    Näillä mennään ja toivottavasti suht terveinä pysytään, jotta saadaan nauttia elämästä vastakin.
     
  19. eläkeläinen 62v Vierailija

    Totta, mutta kuinka ollakkaan kuinka nopeasti ihminen tottuu muuhunkin kun työhön. Ei ole kiirettä, ei tarvitse aikatauluttaa asioita, miettiä milloin loman voi pitää jne. Voi tehdä melkein mitä ikinä haluaa (varallisuuden rajoissa tietenkin) tai olla tekemättä. Jos sairastuu, voi hoitaa itsensä kuntoon, ei ole huonoa omaatuntoa jos omat työt kaatuu toisten niskaan, niinkuin työelämässä ollessa.
     
  20. ei elämä ole aina ollut hauskaa, mutta pääosin mukavaa.
    Oikeastaan elämässäni on vain 2 ajankohtaan jotka vaihtaisin pois. Ensimmäinen oli isäni kuoleminen silloin kun minä olin 12 vuotias. Olisin halunnut pitää rakkaan isäni paljon, paljon pidempään.

    Toinen ajanjakso jonka vaihtaisin pois kesti 3 vuotta. Se kuoleman pelko oli yötä päivää läsnä, se oli kamalaa. Sama pelko varjostaa vieläkin silloin tällöin välähdyksinä elämääni, tulee uniini öisin. Oma lapsi makaa sängyssä luurangoksi laihtuneena ja sinnittelee minuutista toiseen, tunnista toiseen hengissä vaikka mieheni ja minä, sanomme, että pikkuinen voit luovuttaa jo. Mutta lapsi ei luovuta, hänessä, 4 vuotiaassa, oli enemmän voimaa, sitkeyttä, elämänhalua kuin meissä, isässä, äidissä ja sairaalan henkilökunnassa, vaikka me vain katsoimme viereltä.

    Lapsen sairastumisen jälkeen työ eikä kodin ulkopuoliset ihmiset tai asiat ole enää ajaneet perheeni ohitse. Eikä tule ikinä jatkossakaan menemään.

    Minä olen nauttinut lasteni kasvamisesta, siitä millaisia heistä on tullut aikuisena ja nyt nautin lapsenlapsistani ja iloitsen joka ikinen päivä heistä. Olen onnellinen kun minulla on heidät ja toivon, että elämäni jatkuisi tällaisena kuin mitä se nyt on kuolemaani saakka.

    Työ on vain työtä, harrastukset harrastuksia. Niistä voin luopua koska tahansa. Kotityöt, ruuanlaitto, siivoaminen nekin ovat vain töitä, ne voi tehdä kuka tahansa. Matkustamme, mökkeilemme, liikumme paljon luonnossa, nautimme elämästä mieheni kanssa yhdessä. Yksikään asia ei aja mieheni, lasteni ja lastenlasteni ohitse eikä ylitse.
     
  21. Eikö mikään asia aja joskus edelle, vaikka lähimmäisen ihmisen hätä, ei silti tarvitse perhettä unohtaa tai jättää taka-alalle. Itsekkin voi joutua tilanteeseen, että tarvitsee ulkopuolisen apua kipeästi. Perhe ei aina ja loputtomiin ratkaise kaikkea. On hyvä pitää lämpimiä suhteita yllä muihinkin ihmisiin.
     
  22. kyllä minulla perhe tulee aina ykkösenä.
    Vieraiden ihmisten hätä, toki se koskettaa, mutta olen oppinut sen, että minulle merkitsee minä itse, mieheni, lapseni, heidän puolisonsa ja lapsenlapset kaikkein eniten.
    Annan joka kuukausi rahaa Unicefille, tuen seurakunnan kautta syrjäytyviä nuoria, mutta omaa aikaani annan kaikkein eniten omille lähimmilleni. Viihdyn ystävieni kanssa ja autan, jos he tarvitsevat apuani mutta perheeni tarpeet ajavat ystävienikin edelle.
     
  23. Etkö ole Vierailija

    On se varmaan niinkin, että eläkkeellä oloon tottuu. Siihen en kyllä usko tottuvani, että talous on tiukalla koska tulen saamnaan pienen vanhuuseläkkeen. En ole mikään älyn jättiläinen ja palkat ovat aina olleet mitä ovat ja ansiothan sitä eläkettä kartuttavat.

    Toisaalta suunnittelen jo tässä vaiheessa, mitä mielekästä tekemistä keksin eläkepäivilläni. Pelkkä oleilu on ok, mutta sitä voin tehdä jo nyt vapaa-ajalla ja olla tekemättä mitään, Sen oheen kaipaan mielekästä toimintaa. Ei toisten hoitamista eikä mitään vastaavaa. Juu, enköhän minä jonkun projektin kehittele siihen mennessä, kun vanhuuseläke on edessä.
     
  24. Ihminen itse Vierailija

    -----Työ on vain työtä, harrastukset harrastuksia. Niistä voin luopua koska tahansa. Kotityöt, ruuanlaitto, siivoaminen nekin ovat vain töitä, ne voi tehdä kuka tahansa. Matkustamme, mökkeilemme, liikumme paljon luonnossa, nautimme elämästä mieheni kanssa yhdessä. Yksikään asia ei aja mieheni, lasteni ja lastenlasteni ohitse eikä ylitse. ------

    Toisaalta ihmisetkin voivat kadota elämästä, ihmiset nyt vain tulevat ja menevät. Tärkeintä on tulla toimeen itsensä kanssa ja pärjätä omillaan. Ei elämää voi rakentaa toisten varaan. Itsensä varaan voi aika pitkälle.
     
  25. Ihminen itselle:
    .. ihmiset vain tulevat ja menevät.. en allekirjoita tuota lausettasi.

    Isäni kuoli kun olin 12 vuotias. Oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä, lämmintä 27 astetta.
    Olimme heinäpellolla, päiväruoka-aika. Me lapset juoksimme uimaan ennen ruokaa niinkuin aina. Isä jäi pystyttämään heinäseipäitä. Uituamme pinkaisimme sisälle ja istuimme tuvassa pöydän ääressä hiukset märkinä. Isä astui avoimesta tuvan ovesta sisään, otti lippalakkinsa päästään, kasvoille kohosi hämmästynyt ilme. Hän putosi heti siihen ovelle lattialle suorilta jaloiltaan, kuoli parissa minuutissa. Massiivinen aivoverenvuoto. Jossain verisuonessa oli synnynnäinen rakennevika. Isäni oli terve 38 vuotias mies. Elämänsä kunnossa. Hän ei mennyt. Hän elää mielessäni ja sisarusteni, äitini mielissä niin kauan kuin elämme.

    En tiedä oletko itse koskaan ollut oman lapsesi sairasvuoteen vierellä.
    Minä olen ollut 3 vuotta. Todennäköisyys hengissä selviämisestä on alle 10:1000:sta. Kuinka sydämeen sattuu niiden kymmenien vanhempien puolesta joiden lapset kuolevat siitä viereltä samalla kun oma lapsi sinnittelee hengissä. Kuinka helpottunut sitä on kun oma lapsi selviää vaikkei sen pitänyt olla mahdollista. Kuinka helpottunut sitä on kun sairaus ei uusi. Kuinka ihanaa on nähdä lapsenlapset, elää heidän rinnallaan.

    Minulla on omat prioriteettini. Älä yritä opettaa minulle mikä on minulle, minun elämässäni tärkeää ja mikä ei.
    Sinulla on omat prioriteettisi. Kunnioitan niitä. Kunnioita sinäkin minun arvojani. Kiitos.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti