Onko enää järkeä jatkaa suhteessa?

["Väsynyt"]

( Vaikka en ole rekisteröitynyt käyttäjä, toivoisin silti asiallisia vastauksia. Täältä palstalta olen yleensä saanut apua lukemalla teidän muiden juttuja Nyt kirjoitan ekaa kertaa itse. )

Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa - ollaan kohta seurusteltu 2 vuotta. Emme asu yhdessä. Tämä on ihan yhteisestä päätöksestä, haluamme tutustua rauhassa emmekä sännätä suin päin saman katon alle. Mieheni on 26 vuotta ja minä olen 22 vuotta. Mieheni on rakastava, hellä, huolehtii minusta ja on kaikin puolin "onnistunut" yksilö. Yksi asia kuitenkin varjostaa elämäämme. Jo seurustelun alkuvaiheessa hän uskalsi kertoa minulle, että on menettänyt luottotietonsa. Velan suuruus ja syy velkaantumiseen on minulle hahmottunut hänen kertomanaan aika hyvin - tai niin ainakin luulin. Tiedän, että on todella väärin mennä penkomaan toisen ihmisen papereita, mutta epäluulo ja ajoittainen outo ilmapiiri (keskusteluista huolimatta) ajoivat minut tähän.

Mieheni elää edelleen yli varojensa. Löysin myös tiliotteita, joissa hänellä on mennyt satoja euroja pelaamiseen, siis ihan lähiaikoina! Lisäksi hän ostelee elektroniikkaa ja haaveilee lisähankinnoista, mihin ei oikeasti ole varaa. Olen lainannut hänelle myös rahaa ja hän maksaa ne yleensä sovitusti takaisin.

Onko miehelläni ostoriippuvuus, peliriippuvuus? Maailmani romahti täysin kun löysin todisteita pelailuun ja velkaantumiseen. Luulin, että velkaantuminen oli jo historiaa, mutta hän velkaantuu edelleen. Mitä voin enää tehdä? Olen keskutellut hänen kanssaan, opastanut rahankäytössä, antanut hänelle mapin johon voi mapittaa tärkeät paperinsa yms. Kaikesta huolimatta hän ei avaa kirjekuoria, ja ajoittain tuntuu vähät välittävän siitä, mihin rahojansa käyttää. Olen aina tukenut ja kuunnellut häntä, en ole koskaan syyttänyt tai haukkunut rahasotkuista. Velka tai sen määrä ei minua haittaa, mutta salailu tuntuu tosi pahalta - varsinkin kun yritän auttaa.

Tilanne on mennyt niin pitkälle, etten tiedä mitä tehdä. Riippuvuudet ovat sairauksia, joten pitäisikö minun vielä jaksaa auttaa miestäni ja ymmärtää ja ohjata hoitoon? Tuntuu vaan liian raskaalta, kun apuni näyttää valuvan kankkulan kaivoon.

Toisaalta tiedän, ettemme asu yhdessä joten omatpahan ovat rahansa. Haluan kuitenkin ajatella tulevaisuutta. Mikäli hän salaa minulta tuollaisia asioita, ei suhteemme voi edetä mielestäni perheen perustamiseen tai yhteen muuttamiseen. Mainittakoon vielä, että itse olin aina ollut tosi tarkka raha-asioissa.

Otan asian puheeksi kun mieheni tulee töistä. Tilanne on vaan niin uskomaton, että alan tulla jo itsekin vainoharhaiseksi ja kuvitella, että olen itse keksinyt kaiken.

Mitä tehdä? Onko tässä enää järkeä?

 

["vieras"]

Voi kurja! Enpä uskaltaisi yhteistä taloutta suunnitella. Mies varmaan kieltää kaiken ja selittelee asioiden olevan kunnossa, vaikka tiliotteet kertovat muuta. Yrittäkää jutella asiasta. Riippuvuudelta tuo kuulostaa, eikä se kyllä mene ilman apua ohi. Mutta sitä ennen miehen täytyisi itse tunnustaa ongelma. Tsemppiä!

 

[paha juttu]

Kuulostaa valitettavan epäluotettavalta kaverilta. Kyllä tuo asia pitää saada kuntoon, ennen kuin kannattaa suunnitella yhteen muuttamista lapsista puhumattakaan.

 

[Kais]

Kyllä tuo miustakin kuulostaa peli ja ostosriippuvuudelta tai mies ei vaan välitä paskan vertaa mihin rahansa laittaa.Keskustele miehen kanssa,jos kieltää kaiken,niin en luottaisi mieheen rahaasioissa,enkä muuttaisi yhteen tai suunittelisi lasten hankkimista.Toivottavasti mies tajuaa kuinka holtitonta hänen rahankäyttönsä on ja mitä vaikeuksia siitä tulee ja muuttaa käytöstään rahan suhteen.

 

["viima"]

kaikissa riippuvuuksissa paraneminen lähtee siitä että sairas itse myöntää ongelman ja haluaa tehdä sille jotain. yleensä tämä herääminen tulee vasta kun on menetetty kaikki; omaisuus, perhe, työpaikka, asunto. jos sittenkään.

jos tulevaisuuden hänen kanssaan haluat pitää tuo asia saada kuntoon. raskas ja pitkä tie joten kannattaa olla varma että hänen kanssaan todellakin haluat elämäsi jakaa.

 

[ap "väsynyt"]

Kiitos hyvistä kommenteista!

Kyllä, mieheni on usein myöntänytkin kyyneleet silmissä, että hänen taloutensa on ihan retuperällä. Aina hetkellisesti hän alkaa skarppaamaan, kun sanon että sinun on hoidettava talousasiasi kuntoon ennenkuin voimme suunnitella mitään vakavampaa. Viimeksi keskustelu meni jopa niin pitkälle, että sanoin, että jos hän ei ala ottaa taloustilannettaan hallintaan, suhteemme ei voi jatkua. Nyt hän ehkä pelkää sitä että jätän hänet - mikä ei ole kaukana.

Mutta en haluaisi jättää muuten niin ihanaa ihmistä. Sairaudestakin voi parantua.. Mutta tuntuu että tämä menee liian pitkälle. En oikein tiedä, miten ottaa asia puheeksi taas kerran.

Rakastan miestäni ja siksi olen uhrautunut jo näinkin paljon. Haluaisin yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan, ja niin haluaa hänkin. Mies on jopa kertonut, että ilman minua hänen taloutensa olisi vielä enemmän retuperällä - olen siis saanut häne aisoihin ainakin vähäsen. Mutta en halua, että joudun holhoamaan aikuista miestä lopun ikää raha-asioissa!

 

["vieras"]

Voin vain kertoa, että olen elänyt elämääni miehen kanssa, joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan. Olin itse nuori (17v) ja sinisilmäinen kun aloitimme seurustelun - halusin vain uskoa hyvään ja kuvittelin mukavaa perhe-elämää maailman ihanimman miehen kanssa.

Jo alussa miehen raha-asioidenhoito oli mitä sattuu - vuokria jäi maksamatta, samoin muita laskuja, auton osa-maksuerät jne. Maksoin laskuja toisen puolesta, tein velkaa toisen puolesta ja jouduin maksamaan sen. Menetin luottotietoni maksamattomien, yhteisessä nimissä olleiden laskujen takia. Pahinta on ollut luottamuspula, sillä mies ei ole kertonut laskujen laiminlyönneistä ennen kuin asiat kaatuvat päälle (ei ole uskaltanut ja on hävennyt). Olen joutunut selittämään omaa rahojeni käyttöäni sosiaalipuolen ihmisille, jotka ovat auttaneet totaalisessa romahdustilanteessa. Olen joutunut nöyrtymään ja häpeämään. Olen pelännyt puhelinta ja ovikelloa.

Mies on katunut ja yrittää. Hänellä on ollut masennusta ja itsetuhoajatuksia liittyen rahankäytön hallitsemattomuuteen. Hänen raha-asiansa ovat edelleen siinä mielessä retuperällä, että luottotietoja ei ole, eikä esim. lainaa saa mistään, mutta on hän kuitenkin oppinut maksamaan laskut: vuokran, kännykkä- ja sähkölaskut yms. Elämänkoulu on ollut verraten kova.

Olen elänyt mieheni rinnalla, vaikka moni olisi jo aikoja sitten lähtenyt. Mies on kuitenkin kiltti ja mukava perheen isä. En ole marttyyri, vaikka siihen olisi aihetta. Elämä vaan meni näin. Silmäni avautuivat miehen holtittomuuteen liian myöhään. Tein periaatepäätöksen vuosia sitten, että en hae lainaa, en tee mitään yhteistä velkaa, vain vuokralapussa on molempien nimi, kaikki muu on joko miehen tai minun nimissä. Hoidan kaikki omat ja lasten laskut ajallaan.

Vaikka rakasta miestäni, miettisin nyt tällä nelikymppisen viisaudella, lähtisinkö toistamiseen tähän samaan rumbaan uudelleen - tuskin lähtisin. Voin sanoa rehellisesti, että tämä on ollut raskasta. Sinulle sanon, että MIETI tarkasti, mitä haluat elämältäsi. Et voi muuttaa tai pelastaa toista, vaikka kuinka haluaisit. Miehesi pitää tehdä itse päätökset oman elämänsä suhteen. Sinulla on vielä vähän yhteistä miehen kanssa, eikä etenkään lapsia. Lähteminen on vielä tässä vaiheessa helpompaa, vaikka varmasti se tekee kipeää kuitenkin. Voimia!