Onko enää toivoa?

[Toivotontako]

Noh, ollaan reilu vuosi tapailtu tämän miehen kanssa. En vain enää ole varma kannattaako tänä kaikki. Tuntuu että miehellä on niin suuri tarve omien asioiden tekemiseen/pelko että menettää itsenäisyytensä jos sitoutuu tosissaan. Itse olen 27 ja mies 33. Asutaan siis erillään. Mies kertoi että häntä ahdistaa tulevaisuuden suunnittelu, kerta kaikki on nyt hyvin. Niin. Kaikki on sinällään hyvin. Itse vain kaipaisin jonkinlaisen varmistuksen siitä, että ollaanko tässä nyt ihan tosissaan yhteistä elämää suunnittelemassa vai "hukkaanko" vain aikaani. Sinälläänhän mihinkään ei ole kiire. Äh! En enää itsekään tiedä mitä ajatella. Olenko vain turhan kärsimätön? Kellään samanlaista?

 

[patiencia]

Niin, mihin sinulla nyt olisi niin mahdoton kiire? Oletko jotenkin liian kahleissa vanhanaikaiseen ajatteluun, että naisen täytyy "päästä" naimisiin ja mies pitää rengastaa, jotta hän on "oma". Ei ihmistä voi ulkoisilla keinoilla omistaa.

Suuri viisaus on elää tätä hetkeä ja nauttia siitä juuri tämän hetken ehdoilla. Tärkeintä on, että molemmat ovat tyytyväisiä omaan , huom. omaan, elämäänsä ja viihtyvät omissa nahoissaan. Silloin kummastakaan ei tule riippakiveä toiselle.

 

[nsaflnrpwoinainen]

Minusta on normaalia, että jos vuosi tunnettu, tulevasta jutellaan. Jos siihen on asenne, että tämä on näin hyvä, mies voi ajatella että ei halua muuta, ei halua koskaan muuta vaikka nainen olisi kuka tahansa, tai ei vain halua sinun kanssa ja tietää jo sen tai ei edes itse osaa asiaa määritellä itselleen vaan kokee aidosti, että ei halua muuta. Näillä miehen syillä ei minusta ole väliä, mikä se niistä on. Minusta tärkeintä on, että jos olet vuoden seurustellut, te tunnette toisenne ja jos haluat enemmän, etenemistä, suunnittelua, kenties lapsia ym ym. en sinuna jäisi siihen suhteeseen. Ei sitä tartte mitään dramaattisia päätöksiä tehdä, mutta kävisin baareissa ja tutustuisin ihmisiin sivistyneesti. Saisit aikaa miettiä, eläisit omaakin elämää ilman odottelua ja jos ihana mies kolahtaa, ei sinun tarvitse enää silloin miettiä asiaa. Elämä auttaa sinua ratkaisemaan asian ja voi olla että löydät ihanan miehen joka vie mukanaan, vuoden päästä on jo kosinut ja te juttelette luonnollisesti tulevaisuuden vauvahaavesistakin. Se on normaalia.

 

[n50]

Minusta on normaalia, että jos vuosi tunnettu, tulevasta jutellaan. Jos siihen on asenne, että tämä on näin hyvä, mies voi ajatella että ei halua muuta, ei halua koskaan muuta vaikka nainen olisi kuka tahansa, tai ei vain halua sinun kanssa ja tietää jo sen tai ei edes itse osaa asiaa määritellä itselleen vaan kokee aidosti, että ei halua muuta. Näillä miehen syillä ei minusta ole väliä, mikä se niistä on. Minusta tärkeintä on, että jos olet vuoden seurustellut, te tunnette toisenne ja jos haluat enemmän, etenemistä, suunnittelua, kenties lapsia ym ym. en sinuna jäisi siihen suhteeseen. Ei sitä tartte mitään dramaattisia päätöksiä tehdä, mutta kävisin baareissa ja tutustuisin ihmisiin sivistyneesti. Saisit aikaa miettiä, eläisit omaakin elämää ilman odottelua ja jos ihana mies kolahtaa, ei sinun tarvitse enää silloin miettiä asiaa. Elämä auttaa sinua ratkaisemaan asian ja voi olla että löydät ihanan miehen joka vie mukanaan, vuoden päästä on jo kosinut ja te juttelette luonnollisesti tulevaisuuden vauvahaavesistakin. Se on normaalia.

t

Hyvin sanottu!

 

[sivusta ittuilija]

Ihanaa kun sana normaali sai määrittelynsä; mis kosii vuoden päästä ja saatte lapsia.

 

[Katriina]

Minusta on normaalia, että jos vuosi tunnettu, tulevasta jutellaan. Jos siihen on asenne, että tämä on näin hyvä, mies voi ajatella että ei halua muuta, ei halua koskaan muuta vaikka nainen olisi kuka tahansa, tai ei vain halua sinun kanssa ja tietää jo sen tai ei edes itse osaa asiaa määritellä itselleen vaan kokee aidosti, että ei halua muuta. Näillä miehen syillä ei minusta ole väliä, mikä se niistä on. Minusta tärkeintä on, että jos olet vuoden seurustellut, te tunnette toisenne ja jos haluat enemmän, etenemistä, suunnittelua, kenties lapsia ym ym. en sinuna jäisi siihen suhteeseen. Ei sitä tartte mitään dramaattisia päätöksiä tehdä, mutta kävisin baareissa ja tutustuisin ihmisiin sivistyneesti. Saisit aikaa miettiä, eläisit omaakin elämää ilman odottelua ja jos ihana mies kolahtaa, ei sinun tarvitse enää silloin miettiä asiaa. Elämä auttaa sinua ratkaisemaan asian ja voi olla että löydät ihanan miehen joka vie mukanaan, vuoden päästä on jo kosinut ja te juttelette luonnollisesti tulevaisuuden vauvahaavesistakin. Se on normaalia.

VIISAASTI SANOTTU! OLISINPA ITSE AIKOINAAN SAANUT YHTÄ HYVÄN NEUVON!

 

[Toivotontako]

Välillä minusta tuntuu että hätäilen vain liikaa. Tämä mies on osoittanut "edistymisen" merkkejä monessakin asiassa, hän vain tuntuu aina tarvitsevan hetken aikaa käsitellä asioita. Itsehän olen melko impulssiivinen, kaikki-heti-nyt. Keskusteltuani miehen kanssa asiasta, hän sanoi että "ahdistaa" oli ehkä väärä sanamuoto. Että hän ei vain osaa sanoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mutta että asioilla on kuitenkin tapana mennä eteenpäin ja että esim. yhteen muuttaminen kuuluu parisuhteeseen.
Olin yllättynyt että hän ajattelikin asioista näin. Mies on ehkä hieman huono ilmaisemaan itseään ja välistä itse vedän ihmeellisiä johtopäätöksiä. Ehkei minun pitäisi niin hätäillä, vaan nauttia tästä kaikesta hyvästä mitä meillä on juuri nyt.