Toggle sidebar

Onko isovanhemmilla oikeus tietää lapsenlapsestaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mietteliäs"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"Mietteliäs"

Vieras
Isänpäivän alla jäin taas miettimään tätä ikuisuuskysymystä. Mulla on alakouluikäinen esikoinen jonka isyydenselvitys jätettiin aikoinaan tekemättä biologisen isän vaatimuksesta. Isä ei ole halunnut olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Itse on sanonut että on kertonut läheisilleen lapsesta, mutta varmuutta tästä ei ole. Itselleni asialle ei ole merkitystä, mutta lapsen ja isovanhempien kannalta mietin aina välillä tulisiko minun ottaa isänäitiin yhteyttä ja kertoa lapsen olemassaolosta. Mitä mieltä te olette? Toivon mielipiteitä erityisesti sellaisilta palstailijoilta joilla on jo aikuisia lapsia.
 
Muista että äiti on aina äiti. Oma lapsi voi olla nostettu ihan toiselle korkeudelle kuin muut. Ei minun isäni äiti olisi uskonut, jos äitini olisi mennyt sanomaan että tämän nuorin poika on isä. Ei, kyllä siinä olisi ollut yksi valehteleva h***a, ja isäni olisi itkeskellyt jotain ihan omaa tarinaansa rakkaalle äidilleen.
Jos minä olisin mennyt isompana oven taakse, hän olisi luultavasti myöskin raivonnut, mutta epätietoisuus olisi jäänyt itämään, koska isompana minusta tuli melkoisen saman näköinen kuin muista isän suvun puolelta.

Eli: jos päätät kertoa ilman että pyydät isää kertomaan, niin varaudu ettei sinua kohdella kauniisti, koska niinkin siinä voi käydä. Minusta olisi isän tehtävä kertoa.
 
[QUOTE="vieras";25016190]Muista että äiti on aina äiti. Oma lapsi voi olla nostettu ihan toiselle korkeudelle kuin muut. Ei minun isäni äiti olisi uskonut, jos äitini olisi mennyt sanomaan että tämän nuorin poika on isä. Ei, kyllä siinä olisi ollut yksi valehteleva h***a, ja isäni olisi itkeskellyt jotain ihan omaa tarinaansa rakkaalle äidilleen.
Jos minä olisin mennyt isompana oven taakse, hän olisi luultavasti myöskin raivonnut, mutta epätietoisuus olisi jäänyt itämään, koska isompana minusta tuli melkoisen saman näköinen kuin muista isän suvun puolelta.

Eli: jos päätät kertoa ilman että pyydät isää kertomaan, niin varaudu ettei sinua kohdella kauniisti, koska niinkin siinä voi käydä. Minusta olisi isän tehtävä kertoa.[/QUOTE]

Kiitos vastauksesta, kiva kuulla näin omakohtainen kokemus! Toistaiseksi olen siis päättänyt olla ottamatta yhteyttä, koska koen että se on isän tehtävä. Mutta kuitenkin asia vaivaa mieltä. Jos isovanhemmat eivät tiedä lapsesta ja haluaisivatkin tutustua tähän? Minulla ei ole mitään odotuksia tai toiveita isovanhempien suhteen ja esim. perintöähän lapsi ei tule heiltä saamaan koska isyyttä ei ole vahvistettu. Ja voihan se olla etteivät uskoisi edes koko asiaa, kun lapsikin on ihan tavallisen näköinen eikä mitenkään erityisesti isäänsä ainakaan ulkoisesti muistuta.
 
Mielestäni sinulla ei ole oikeutta kertoa. Mies ei halunnut lapsen isäksi, joten hänellä on oikeus olla sotkeutumatta lapsen elämään. Jos otat isoäidin lapsesi elämään, tulee lapsi samalla myös isän elämään.
 
[QUOTE="aloittaja";25016236]Jos isovanhemmat eivät tiedä lapsesta ja haluaisivatkin tutustua tähän? [/QUOTE]

Saisitko otettua isään yhteyttä kun lapsi on itse sen ikäinen, että kyselee isästä ja isovanhemmistaan? Kysyisit, josko isä haluaisi tutustua lapseen, tai josko haluaisi antaa vanhemmilleen sen mahdollisuuden.

Minkä ikäisestä lapsesta nyt on kyse?
 
[QUOTE="Kika";25016239]Mielestäni sinulla ei ole oikeutta kertoa. Mies ei halunnut lapsen isäksi, joten hänellä on oikeus olla sotkeutumatta lapsen elämään. Jos otat isoäidin lapsesi elämään, tulee lapsi samalla myös isän elämään.[/QUOTE]

Tottahan tämä on. Silti syyllisyys painaa :( Isä ei ilmeisesti ole kovinkaan paljon tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, eli periaatteessa sekin olisi mahdollista että isovanhemmat esim. tapaisivat lapsen ilman että isä saisi tästä tietää.
 
[QUOTE="vieras";25016257]Saisitko otettua isään yhteyttä kun lapsi on itse sen ikäinen, että kyselee isästä ja isovanhemmistaan? Kysyisit, josko isä haluaisi tutustua lapseen, tai josko haluaisi antaa vanhemmilleen sen mahdollisuuden.

Minkä ikäisestä lapsesta nyt on kyse?[/QUOTE]

Lapsi on pieni alakoululainen. Minulla on isän yhteystiedot ja muutaman kerran vuodessa lyhyesti soitellaan. Isä on siis itse sanonut kertoneensa vanhemmilleen lapsesta mutta epäilen että se ei ole totta. Isä ei halua osallistua lapsen elämään tämän enempää.
 
Mä varmaan kertoisin, lähettäisin vaikka kirjeen. Ottavat yhteyttä jos tahtovat.

Mulla on lapset vielä pieniä, mutta toisille isovanhemmille en ole kertonut lapsistani, tosin ei olla oltu väleissä enää 10 vuoteen. Olivat väkivaltaisia. Parempi vaan lapsille etteivät edes tiedä, olen sanonut että isovanhemmat ovat niin sairaita ettei heitä voi tavata. Onhan se tottakin.
 
Mun lapsi on vasta puolivuotias, mutta silloin kun hän syntyi mä mietin juuri tuota samaa asiaa kuin säkin. En tiennyt varmasti, tietävätkö miehen sukulaiset vauvasta vai ei. Miestä itseään ei vauva kiinnostanut.

Lapsen ollessa kahden kuukauden ikäinen otin vain luurin käteeni ja soitin isänäidille joka oli iloisesti yllättynyt, eivät olleet tienneet mitään koko asiasta.
Lapseni isän äiti ja sisarukset tapaavat siis lastani säännöllisesti ja haluavat osallistua hänen elämäänsä.

Isovanhemmillahan ei periaatteessa mitään oikeutta ole muuta kuin ehkä moraalinen, mutta mun mielestä jokaisella lapsella olisi oikeus siihen, että heidän olemassaolostaan ollaan tietoisia.
 
[QUOTE="aloittaja";25016351]Totta. Itseasiassa tämä juttu tuli taas mieleen kun luin uudesta Kaksplussasta jutun naisesta joka oli vauvana myyty ja hän painotti sitä kuinka tärkeät biologiset juuret ovat.[/QUOTE

Totta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja varmaankin:
Mä varmaan kertoisin, lähettäisin vaikka kirjeen. Ottavat yhteyttä jos tahtovat.

Mulla on lapset vielä pieniä, mutta toisille isovanhemmille en ole kertonut lapsistani, tosin ei olla oltu väleissä enää 10 vuoteen. Olivat väkivaltaisia. Parempi vaan lapsille etteivät edes tiedä, olen sanonut että isovanhemmat ovat niin sairaita ettei heitä voi tavata. Onhan se tottakin.
Click to expand...

Jotain kirjettä tai korttia mäkin olen miettinyt. Todennäköisesti en sitä kuitenkaan tule lähettämään.

Tsemppiä teille! Varmaan joudutte jossakin vaiheessa selittämään lapsille vähän tarkemmin tuosta isovanhempien sairaudesta, ratkaisunne kuulostaa kyllä oikealta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fortunate:
Mun lapsi on vasta puolivuotias, mutta silloin kun hän syntyi mä mietin juuri tuota samaa asiaa kuin säkin. En tiennyt varmasti, tietävätkö miehen sukulaiset vauvasta vai ei. Miestä itseään ei vauva kiinnostanut.

Lapsen ollessa kahden kuukauden ikäinen otin vain luurin käteeni ja soitin isänäidille joka oli iloisesti yllättynyt, eivät olleet tienneet mitään koko asiasta.
Lapseni isän äiti ja sisarukset tapaavat siis lastani säännöllisesti ja haluavat osallistua hänen elämäänsä.

Isovanhemmillahan ei periaatteessa mitään oikeutta ole muuta kuin ehkä moraalinen, mutta mun mielestä jokaisella lapsella olisi oikeus siihen, että heidän olemassaolostaan ollaan tietoisia.
Click to expand...

Muistelinkin että täällä palstailee joku nuori äiti joka kipuilee samojen asioiden kanssa, kiitos vastauksestasi!

Teillä on asiat menneet tosi mukavasti, ja jotain tällaista itsekin toivoisin. Tosin nythän on jo vähän myöhäistä kun lapsi on jo iso. Toisaalta pelkään että kävisi huonosti, saisin haukut sekä isältä että isovanhemmilta tai vaikka jotain vielä pahempaa.
 
Minä olisin kyllä suunnattoman järkyttynyt ja surullinen ellen olisi saanut tietää lapsenlapsestani.

Toki iloinen olisin siitä, että saisin tietää myöhemminkin eli ensijärkytyksen jälkeen päällimmäinen tunne olisi suunnaton ilo lapsesta.
 
[QUOTE="aloittaja";25016405]Muistelinkin että täällä palstailee joku nuori äiti joka kipuilee samojen asioiden kanssa, kiitos vastauksestasi!

Teillä on asiat menneet tosi mukavasti, ja jotain tällaista itsekin toivoisin. Tosin nythän on jo vähän myöhäistä kun lapsi on jo iso. Toisaalta pelkään että kävisi huonosti, saisin haukut sekä isältä että isovanhemmilta tai vaikka jotain vielä pahempaa.[/QUOTE]

Juu, mun lapsen isän äiti osottautuikin tosi hyväksi tyypiksi ja olen niin onnellinen siitä, että he mahdollistavat lapselleni yhteyden myös isänpuoleiseen sukuun eikä lapsi ole puoleksi juureton.

Mun mielestä sun kannattaisi kertoa lapsesi isovanhemmille lapsen olemassaolosta.
Tuskin häviät siinä mitään. Jos heitä ei kiinnosta, olet ainakin tehnyt voitavasi ja voit kertoa aikanaan lapsellesi, että he tietävät hänen olemassaolostaan, mutta eivät valitettavasti halunneet tutustua lapseen.
Jos ajattelee omalle kohdalle, niin inhottavampi olisi jos saisi tietää, että äiti on tietoisesti ehkä pimittänyt olemassaoloni vaikka olisi voinut tehdä toisin.

Nää on kyllä vaikeita juttuja, mutta oikeasti; mitä siinä häviää jos kertoo?
Se on sitten isovanhempien oma moka jos heitä ei kiinnosta ja sä saat silti rauhan itsellesi, että ovatpahan ainakin tietoisia.
Ainahan on sellainenkin mahdollisuus, että isä ei ole vaikkapa uskaltanut kertoa lapsesta vanhemmilleen mitään ja vanhemmat olisivat ehkä halunneet tietää.

Yleensä tällaisilla jutuilla on tapana tulla joskus ilmi, ja on kyllä parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa ilmitulo tapahtuu oli sitten reaktiot mitä hyvänsä.
Todellista vaaraa sulle ja/tai lapsellesi heistä tuskin on? :)
 
Niin ja lisään nyt vielä, että kannattee AINA miettiä omalle kohdalle.
Mitä haluaisi itse tehtävän jos olisi se lapsi jonka isää ei kiinnosta? Mitä toivoisi jos olisi se mummo jolla on lapsenlapsi tuolla jossain?
 
Alkuperäinen kirjoittaja fortunate:
Juu, mun lapsen isän äiti osottautuikin tosi hyväksi tyypiksi ja olen niin onnellinen siitä, että he mahdollistavat lapselleni yhteyden myös isänpuoleiseen sukuun eikä lapsi ole puoleksi juureton.

Mun mielestä sun kannattaisi kertoa lapsesi isovanhemmille lapsen olemassaolosta.
Tuskin häviät siinä mitään. Jos heitä ei kiinnosta, olet ainakin tehnyt voitavasi ja voit kertoa aikanaan lapsellesi, että he tietävät hänen olemassaolostaan, mutta eivät valitettavasti halunneet tutustua lapseen.
Jos ajattelee omalle kohdalle, niin inhottavampi olisi jos saisi tietää, että äiti on tietoisesti ehkä pimittänyt olemassaoloni vaikka olisi voinut tehdä toisin.

Nää on kyllä vaikeita juttuja, mutta oikeasti; mitä siinä häviää jos kertoo?
Se on sitten isovanhempien oma moka jos heitä ei kiinnosta ja sä saat silti rauhan itsellesi, että ovatpahan ainakin tietoisia.
Ainahan on sellainenkin mahdollisuus, että isä ei ole vaikkapa uskaltanut kertoa lapsesta vanhemmilleen mitään ja vanhemmat olisivat ehkä halunneet tietää.

Yleensä tällaisilla jutuilla on tapana tulla joskus ilmi, ja on kyllä parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa ilmitulo tapahtuu oli sitten reaktiot mitä hyvänsä.
Todellista vaaraa sulle ja/tai lapsellesi heistä tuskin on? :)
Click to expand...

On vaikeita juttuja tosiaan. Olen mennyt siitä mistä aita on matalin ja omat ratkaisut harmittaa varmasti loppuelämän ajan. Koin todella nöyryyttäväksi sen että isä ei halunnut tunnustaa lastaan.

On kyllä mahdollista että isovanhemmat tietävät lapsesta, meillä on yhteisiä tutuntuttujakin ja isä tosiaan väittää että on heille kertonut. Mitään varsinaista vaaraahan kertomisessa ei ole, paitsi että isä todennäköisesti suuttuisi.
 
Mun isäni ei tiedä, että hänellä on kaksi lastenlasta, 2v ja puolivuotias. Isää ei ole minun elämäni ikinä kiinnostanut, aikoinaan hän oli äitiäni kohtaan väkivaltainen. En usko, että hän kykenisi tapaamaan minua tai lapsia selvin päin, mutta mistäs minä tiedän? Toisaalta tekisi mieli kertoa että hänellä on lapsenlapsia, että hän saisi edes mahdollisuuden yrittää, toisaalta en halua kertoa. Ajan kuluminen tekee asiasta vaikeampaa, hullua yhtäkkiä ilmoittaa, että joo, mulla on reilut kaksi vuotta ollut omaakin jälkikasvua. :|
 
[QUOTE="Kika";25016239]Mielestäni sinulla ei ole oikeutta kertoa. Mies ei halunnut lapsen isäksi, joten hänellä on oikeus olla sotkeutumatta lapsen elämään. Jos otat isoäidin lapsesi elämään, tulee lapsi samalla myös isän elämään.[/QUOTE]

Mies otti riskin harrastaessaan seksiä. Jos vaakakupissa on mahdollinen isovanhempi-lapsenlapsi-suhde ja toisessa vastuuttoman isän elämän tekeminen mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi, isovanhemmuus kuulostaa oikeutetummalta. Mutta asioilla on todella monia puolia ja seikkoja, jotka niihin vaikuttavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruutana:
Mun isäni ei tiedä, että hänellä on kaksi lastenlasta, 2v ja puolivuotias. Isää ei ole minun elämäni ikinä kiinnostanut, aikoinaan hän oli äitiäni kohtaan väkivaltainen. En usko, että hän kykenisi tapaamaan minua tai lapsia selvin päin, mutta mistäs minä tiedän? Toisaalta tekisi mieli kertoa että hänellä on lapsenlapsia, että hän saisi edes mahdollisuuden yrittää, toisaalta en halua kertoa. Ajan kuluminen tekee asiasta vaikeampaa, hullua yhtäkkiä ilmoittaa, että joo, mulla on reilut kaksi vuotta ollut omaakin jälkikasvua. :|
Click to expand...

Varmasti on vielä vaikeampaa kun kyseessä on oma isä :( Voihan olla että joku muu on jo kertonut hänelle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruutana:
Mies otti riskin harrastaessaan seksiä. Jos vaakakupissa on mahdollinen isovanhempi-lapsenlapsi-suhde ja toisessa vastuuttoman isän elämän tekeminen mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi, isovanhemmuus kuulostaa oikeutetummalta. Mutta asioilla on todella monia puolia ja seikkoja, jotka niihin vaikuttavat.
Click to expand...

Meidän tapauksessa isä teki heti selväksi ettei lasta halua eli koen että koko juttu on minun vastuullani enkä saa hänen elämäänsä enempää sotkea. Nyt jo harmittaa että aloin koko asiaa vatvoa, kommentit ovat kyllä olleet ihmeen asiallisia!
 
miehen vanhemmat tietävät että meillä on 2 lasta. eivät ole koskaan, eivätkä tule koskaan näkemään. välit meni poikki heijän tekemisien ja sanomsiten takia reilut 6v sitten. mies ei halua heitä mukaan elämäänsä. nämä on miehen adoptio vanhemmat. bio vanhempiansa ei tiä...
 
[QUOTE="vieras";25016783]Onko lapsesi isä sitten jotenkin epätavallisen näköinen? :)[/QUOTE]

Ei :) Tarkoitin siis sitä että pelkän ulkonäön perusteella ei isän isyydestä voisi olla varma. Ovat siis molemmat ihan tavallisen näköisiä, ei mitään huomiotaherättäviä piirteitä tms. joista voisi heti ajatella että on isänsä lapsi.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa