Onko joku kuka huomaa jotain mitä itse en?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiitollinen valvoja/nukkuja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiitollinen valvoja/nukkuja

Vieras
Kertoisko joku mulle mitä kertoo mun todellisista ajatuksista tällainen uni:

Mies, johon oikeassa elämässä en tiedä miten suhtautua - vihata, olla kaveri, yrittää suhdetta uudestaan - oli jollain keinolla päässyt kotiini kun olin poissa. Parin tunnin kotona oltuani huomasin jostain seikasta mitä en nyt tiedä, että hän on kotonani. Kauhun sekaisin tuntein tarkistelin varovasti paikkoja joissa mies voisi piileskellä, kunnes huomasin että hän seisoo pitkän ikkunaverhon takana. Välittömästi piilonsa huomattuani hän lähti tulemaan mua kohti, kädet ojossa että hän haluaa halata. Hänellä oli jotenkin lasittunut sumuinen katse, aivan kuin olisi ollut voimakkaissa lääkkeissä. Lisäksi hän oli lihonnut huomattavasti. Olin niin hämmentynyt että kesti hetken ennen kuin tajusin etten halua halata häntä ja lähdin pois hänen läheltään. Ja sit heräsin.

Muistan aina uneni tosi tarkkaan, erityisesti unessa tuntemani tunteet, nyttenkin kun kirjoitin tuosta unesta niin tuntui aika ahdistavalta koska kyseisessä unessa olin koko ajan ahdistunut ja pelonsekainen. Ja näin tuon unen ti-ke -yönä. (Muistan uniani jopa 15 vuoden takaa, sellaisia jotka ovat olleet todella voimakkaita).

Kysyn palstalaisilta apua siksi, että en siis tiedä mitä todellisuudessa tehdä kyseisen miehen suhteen, ja ajattelin että josko ulkopuolinen ihminen hoksaisi jotain mitä itse en "näe". Mies on ollut paskamainen mua kohtaan, mutta myös auttavainen ja ystävällinen, enkä saa selvyyttä omista tunteistani.

Arvostan paljon jos joku kirjoittaa jotain auttavaa tässä asiassa!
 
No, minusta tuo vaikuttaa aika selkeältä. Uni oli ahdistava, et halunnut halata miestä vaan lähdit pois.
Varmasti sydämessäsi tiedät itse mitä sinun on tehtävä.
 
no miltä tuntuu ajatella toimivasi, niinkuin unessa?

Oletko huomannut jotain lasittuneisuutta miehessä myös tosielämässä? Ehkä hänen sielunsa on lasia kaiken muuntelevan käytöksen alla? Ei näe sinua oikeasti, vaan kohteen ja välineen?
 
[QUOTE="uneton";25277549]No, minusta tuo vaikuttaa aika selkeältä. Uni oli ahdistava, et halunnut halata miestä vaan lähdit pois.
Varmasti sydämessäsi tiedät itse mitä sinun on tehtävä.[/QUOTE]

Olet ihan oikeassa, ja tuntuu vähän hölmölle että käytännössähän olen tainnut tarvita toisen ihmisen sanomaan mulle ton. Koska nyt kun ajattelen et mitä haluan, niin varmaankin enemmän sitä että tuo mies ei ole mun elämässä...

Jotenkin näköjään pystyy olemaan tosi sokea omalle tilanteelleen...
 
[QUOTE="hmm";25277552]no miltä tuntuu ajatella toimivasi, niinkuin unessa?

Oletko huomannut jotain lasittuneisuutta miehessä myös tosielämässä? Ehkä hänen sielunsa on lasia kaiken muuntelevan käytöksen alla? Ei näe sinua oikeasti, vaan kohteen ja välineen?[/QUOTE]

Joo olemme molemmat olleet kyllä tietoisia siitä, et suuri syy sille miksi olemme toistemme kanssa tekemisissä on ihan vaan sitä että se on vaivaton ratkaisu, vaikka jotain suurenmoista kummallekin voisi olla jossain...
Eli kohteita ja välineitä kyllä puolin ja toisin. Ja tiedostaen.
 
Sehän siinä onkin, että ratkaisu on jo "tapahtunut", mutta ikävät fiilikset muutoksen suhteen aiheuttavat epävarmuutta omista tuntemuksista, tilanne voi elää suuntaan jos toiseen, enkä tiedä mikä suunta olisi paras, mutta tosiaan kun alitajunta pukkaa uneen tollasia niin ehkä pitää uskoa että aika parantaa haavat.
 
Itselläni meni pari vuotta erosta toipumiseen (neljän vuoden suhde). Tietyllä tavalla olisi ollut helpompaa jäädä suhteeseen kuin jatkaa elämäänsä yksin, epävarmana tulevasta.
Oli minulle kova koulu, joka piti kuitenkin käydä.
Itse tiesin, että ratkaisu oli oikea, mutta välillä oli kova ikävä miestä (välitin hänestä oikeasti) ja muutenkin tuntui kuin olisi joutunut hyppäämään tyhjän päälle.
Olin aika pitkälle elänyt tuon miehen kautta ja oma identiteetti oli hukassa.
Mutta kyllä aika parantaa ja elämään puhaltaa uudet tuulet... itsekin sain kohdata sen jälkeen elämänkumppanini.
 
Okei, siitä siis voi selvitä :)
Kymmenen vuotta meillä. Ja olen kyllä sitä mieltä, etten halua käyttää edes kahta vuotta toipumiseen, saatika enempää, mutta toisaalta haluanko käyttää vuosikymmeniä siihen toiseen vaihtoehtoon...
 

Yhteistyössä