Onko joku muu nähnyt raskaana ollessa unia vauvan kuolemasta?

["aapee"]

Vauvan olis tarkoitus syntyä minä päivänä hyvänsä. Näin muutaman kerran jo aiemmin raskaudessa unta siitä, että vauva kuolee kohtuun tai synnytyksessä. Nyt melkein joka yö. Eilen itkeä tihrustin jo keskellä päivää, kun aloin uskoa tuohon, että minä en tätä vauvaa synnäriltä kotiin saa.

Eikä ole mitään syytä epäillä, että vauvalla olisi mikään huonosti. Siellä se liikkuu ihan normaalisti. Koko raskausaika on mennyt ilman mitään huolia vauvan voinnista.

En ole pelännyt synnytystä etukäteen tai muuta sellaista. Tämä pelko tuli aivan puskista. Nyt vaan toivon, että kovenisivat nuo supistukset jo, että saisi sen synntyksen kunnolla käyntiin ja pois päiväjärjestyksestä. Sitten voisin huokaista helpotuksesta ja nauraa typerille unille. Ja jos jotain kävisikin, voisin todeta, ettei mun unillani ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Onkohan tää nyt jotain luonnollista viime hetken panikointia, kun synnytys alkaa oikeasti olla käsillä? Hormonit sekoittaa pään? Pientä turhautumista siihen, että aina, kun ne supistukset taas voimistuu, ne lakkaa taas? Kellään muulla ollut tällaista, vai oonko ihan pöpi?

 

["Kekäle"]

No ei tuota nyt varmaan voi luonnolliseksi sanoa, mutta kyllä sitä varmasti muillakin on, itsellänikin oli. Älä vaan rupea ajattelemaan että unesi olisivat jotain enteitä, sillä ne eivät ole, vaan nuo ajatuksesi ovat ainoastaan oman pääsi tuotteita. Mikäli olosi muuttuu kovin hankalaksi, kannattaa harkita lääkitystä, nuo ajatukset eivät nimittäin välttämättä poistu synnytyksen jälkeen.

 

["Vierailija"]

Älä huolehdi, alitajuntasi vain purkaa pelkojasi Normaalia on huolehtia ja pelätä, eikä se edes lopu synnytykseen. Sitten kun saat sen pienen nyytin, niin rakastat häntä niin kovaa, että pelkäät menettäväsi hänet tavalla tai toisella. Näin ainakin minulla.

 

["äiti88"]

Mä näin pari TOSI sairasta unta raskaana ollessani. Toisessa menin johonkin katakombiin/ hautakammioon, missä oli kuolleita vauvoja tynnyreissä. Toisessa unessa olin jossain kauppakeskuksessa tms, jossa lahdattiin ihmisiä terroristityyliin. Juoksin siellä hädissäni ja koitin etsiä omaa vauvaani, välillä vastaan tuli kuolleita vauvoja ja välillä muiden vauvoja jotka itki hädissään mutta omaa en tunnistanut enkä löytänyt.

Että niin, ei nää nyt ainakaan enteitä ollut. Luulen että olivat joku alitajunnan outo tapa käsitellä pelkoja tms.