onko joku synnyttänyt ilman miestä?

[synnyttäjä]

onko joku täällä synnyttänyt niin että mies ei syystä tai toisesta ole päässyt/ehtinyt mukaan synnytykseen (ja en nyt tarkoita niitä jotka ovat eronneet, vaan niin että olette kyllä ko. miehen kanssa ihan parisuhteessa)? Miltä se tuntui ja olisitko kaivannut miestä mukaan? Entä mitä mieltä mies oli tästä?

 

[her]

Olen.

Mies ei ehtinyt kakkosen synnytykseen mukaan, kun esikoisen vahdit tulivat "himppusen" myöhässä. Ei haitannut minua, hyvin synnytin ilman miehen läsnäoloa. Mies ehti niihin lopputohinoihin mukaan, eli oli mukana kun vauva kylvetettiin ja jäi yöksi sitten sairaalaan jne, mutta itse synnytykseen ei ehtinyt.

 

["aap"]

niin kun mulla saattaa olla tällainen tilanne edessä ja se ahdistaa kovasti. Mies on töissä sen verran kaukana kodista että työmatka kestää helposti kolmekin tuntia. miehellä ei ole mahdollisuutta pitää pidempää lomaa ennen kuin vasta vauvan synnyttyä joten jos ei satu syntymään juuri niinä miehen vapaapäivinä niin matka synnytykseen on pitkä. lapsi on ensimmäinen ja pelkään että en "tajua" synnytyksen käynnistyneen tarpeeksi aikaisin.. Musta tuntuu hirveältä ajatella ettei mies olisi mun mukana synnytyksessä ja olen vetänyt tästä nyt kauhean stressin itselleni. Olen nyt rv37

 

["hmmm"]

Mies jäi auton korjaushommiin kun aamulla lähdin sairaalaan. Luultiin että kestäis pitempääkin, kun 2 edellistä lasta on syntyneet yleensä vasta seuraavan päivän puolella. No sillä kertaa kävi toisin, 1,5h ja pienokainen oli tullut maailmaan.

Eipä ole asiaa sen kummemmin kommentoinut.

 

[her]

Älä suotta murehdi. Hyvin se menee ilman miestäkin, sinähän sen työn teet, ja jos et halua olla yksikseen siellä salissa, niin aina siellä joku opiskelija tms. löytyy rupattelukaveriksi, kun vaan aukaisee suunsa ja kertoo mitä kaipaa ja tarvitsee.

 

[yhäri]

Olen. tuleva ex myöhästyi (kuten aina) myös synnytyksestä. Oma äitini oli oneksi tukenani koko synnytyksen ajan. Olen saanut löyntejä mieheltä kuukausi ennen synnytystä ja kotiinpaluuta seurravana päivänä sain häneltä taas mustelman käsivarteeni. Yritin rakastaa, ymmärtää ja antaa anteeksi, olla hyvä puoliso jne. mutta ei se rakkauskaan loputtomiin riitä. Olen nyt sitten yhäri, mies tunusti lapsensa ja pakeni sittemmin maasta eikä maksa edes elareita, pitää hankkia ne oikeusteitse. Hiton hyvän diilin teki sai kaikki oikeudet, mutta ei mitään vastuita...

 

["Piupau"]

kakkosen synnytykseen ei ehtinyt mukaan, siinä se ei enää niin haitannut, mutta esikoisen kohdalla olis harmittanut ja PALJON jos ei mies olisi päässyt ihanaa tapahtumaa kokemaan.

Jos esikoista odotat, niin se eka synnytys kestää yleensä niin pitkään, että miehes aika todennäkösesti ehtii paikalle

 

[piina]

Kaksi viimeistä kyllä. Toisen akana oli isompien kanssa kotona ja toisen aikana töissä. En kaivannut miestä itse synnytyksen aikana, mutta en sairaalassa ehtinyt juuri muuta kuin ponnistamaan, mutta kun olin jäänyt saliin yksin vauvan kanssa, silloin oli miestä pikkuisen ikävä.

Niin ja meillä asia oli ennalta sovittu ja vähän pakonsanelema. Mutta kun mies oli jo 3 synnytyksessä ollut mukana, niin tiesi jo mitä synnytys on. Esikoisen kohdalla olisi miestä voinut harmittaa. Mistä tulikin mieleeni, että esikoisen synnytys kun alkoi, mies oli reilut 200km päässä ja sieltä ehti hienosti ajelemaan sairaalalle, johon olin siskoni kanssa mennyt valmiiksi.

 

[suurenmoinenelämä]

Kyllä sen tietää kun se käynnistyy ja soitto synnytyssairaalaan kun epäilee niin osaavat kyllä vastata Minulla mies pääsi mukaan, mutta pelotti itseäkin tuo, etten tajua sitä käynnistymistä. Olin kyllä sen verta rauhallinen supistuksissakin, että sairaalasta sanottiin että pitää varautua vielä kotiutumiseen, mutta sisään jäätiin kun sairaalassa olin jo 3,5cm auki. Mutta kyllä ne oikeat supistukset sitten tuntuu jo. Ja varsinkin jos lapsivedet menee (itsellä ei mennyt) niin kyllä sen jo huomaa.

 

["vieras"]

Meidän kuudesta lapsesta kolme olen synnyttänyt ilman miestä. Pahin tilanne on minusta ollu se kun vauva on syntyny ja mies ei ole ollut sitä hetkeä jakamassa.
Toki jossain vaiheessa kesken synnytyksenkin on käyny mielessä et mieluummin puristas miehen kädestä kuin sängyn reunasta. Mutta pääsääntöisesti vois varmaan sanoa et kätilöt pitää parempaa huolta yksin synnyttäjistä.
Ja en ole sit ketään muutakaan halunnu mukaan.
Miehellä on sairaala kammo ja välttää viimeseen asti et joutuu sairaalaan menemään. Ja siis tuo koskee jo sairaalassa vierailuja ym ei pelkästään ite potilaana oloa. Oon aika puun ja kuoren välissä tän asian kans.

 

[suurenmoinenelämä]

Ensisynnyttäjällä useimmiten kestää se synnytyskin monta tuntia joten on ihan hyvä mahdollisuus, että miehesi ehtii mukaan. Minulla alkoi supparit aamu 6.00 ja 16:38 oli tyttö maailmassa - keskiverto ensisynnytys on pituudeltaan muistaakseni n. 15h.

 

[yyhoo]

Minä, tuon ainokaiseni. Olin parisuhteessa(kin) "yksin" jo ennen lapsen syntymää, joten olin vain tyytyväinen, ettei ex saanut sitä ihmettä kokea... Tai no, olen mä tottunut pärjäämään monessa muussakin asiassa yksin jo ennen exääkin, niin miksi en sitten synnyttäisikin ilman miestä? Oli oikestaan hienoa saada kokea nuo ensihetket vain minun ja lapsen kesken.

 

[zizilisko]

Kolme kertaa. Mies ei ole halunnut tulla synnytykseen mukaan, enkä ole pakottanut. Muu läheinen tukihenkilö on ollut joka kerta mukana. Synnytyksen aikana en ole kaivannut miestä, enkä oikeastaan yhtään ketään, vaan vasta sen jälkeen kun vauva on syntynyt.

 

["kerran"]

Toiseen synnytykseen ei mies ehtinyt. Olin itse jo osastoseurannassa. Matka kotoa sairaalaan n.60km. Soitin miehelle kun ekat supparit tuli että alkaa rauhassa tekemään lähtöä... Vauva kuitenkin päätti syntyä reilu puoli tuntia tuosta soitosta. Mies tuli 45 min liian myöhään... Synnytys oli niin nopea että tuskin siinä tilanteessa olisi miehestä paljon apua ehtinytkään olemaan mutta aikanaan kyllä harmitti. Kahdessa muussa synnytyksessä oli mukana. Oli mulla sentäs mieskätilö tossa tokassa...

 

["mörö"]

Olen synnyttänyt 9 kertaa ilman miestä. Enkä kaivannut. Kyllä siellä sairaalassa on henkilökuntaa, ja osaavaa, ihan tarpeeksi.

 

["vieras"]

Molemmat lapset olen synnyttänyt yksin ihan vaan kätilön avustuksella. Mies ei halunnut synnytyksiin mukaan ja en lähtenyt pakottamaankaan siihen. Enkä kyllä olisi halunnut ketään muutakaan ns. tukihenkilöä ko tapahtumaan. Varsinkin ekan kohdalla sain ihmettyjä asian suhteen kun jotenkin pidettiin itsestään selvänä että mies osallistuu. Minusta asia on ok jos mies itse haluaa mukaan mutta se että toinen pakotetaan vastentahtoisesti mukaan ketä se oikein palvelee.

 

["rattus"]

No tietenkin on ihmisiä, jotka on synnyttäneet ilman miestä Minä synnytin kolme viikkoa etuajassa ja mies oli tuolloin ruotsissa. Synnärillä oli kätilön lisäksi kätilöopiskelija mun seurana. Muistan kun se sanoi, että sitä vähän jännittää kun on sen eka synnytys, johon tuumin et niin muakin kun on munkin eka synnytys

 

["vieras"]

Olen. tuleva ex myöhästyi (kuten aina) myös synnytyksestä. Oma äitini oli oneksi tukenani koko synnytyksen ajan. Olen saanut löyntejä mieheltä kuukausi ennen synnytystä ja kotiinpaluuta seurravana päivänä sain häneltä taas mustelman käsivarteeni. Yritin rakastaa, ymmärtää ja antaa anteeksi, olla hyvä puoliso jne. mutta ei se rakkauskaan loputtomiin riitä. Olen nyt sitten yhäri, mies tunusti lapsensa ja pakeni sittemmin maasta eikä maksa edes elareita, pitää hankkia ne oikeusteitse. Hiton hyvän diilin teki sai kaikki oikeudet, mutta ei mitään vastuita...

onko miehesi ulkomaalainen, ja sai kauttasi kansalaisuuden? ikäväähän tuo on, mutta ei mitään uutta. anteeksi, mutta omasta tyhmyydestä sakotetaan...

 

[4x]

Mies ei ollut mukana synnytyksissä (3), koska en halunnut. Onneksi mieskin samaa mieltä. En todellakaan halunnut sinne ketään ylimääräistä, saati omaa miestä katselemaan sitä tuskaa ja kipua! Mies tuli sitten heti ennen kuin lähdettiin osastolle, hoitaja kävi hakemassa kahvilasta tai jostain odotushuoneesta.

 

[EllaDonna]

Meilläkin mies odotti ponnistusvaiheen ajan käytävässä. En tarvinnut tukea siihen vaiheeseen, joten pyysin miestä odottamaan ulkopuolella.

 

[isoäiti mölykylästä]

kaikki kuusi olen tehnyt ilman miestä. ja ei mua haitannut yhtään. mies ei halunnut mukaan omien pelkojensa takia. ja musta ei silloin ole mitään järkeä vaatia miestä sinne.
ainut asia, joka tässä ärsytti oli se henkilökunnan suhtautuminen, kun ne katsoi kuin mä olisin ollut kotoisin jostain ulkoavaruudesta, kun ilmoitin kysymykseen, että mies ei tule mukaan. ilmeisesti heti ajattelivat, että lapsi ei ole toivottu, tai että meillä on jotain vikaa aviosuhteessa

 

[kysymys aiheeseen]

En ole synnyttänyt, mutta kysyisin muuten virallista kantaa asiaan:
Saakohan synnytykseen mies vapaata lääkärin/neuvolantodistuksella, samoin kuin lapsen sairastuessa saa sairaspoissaolopäivän? Jos, niin eikö voisi ennakoiviin supistuksiinkin jo vedoten saada miehelle vapaata reissutyöstään synnytyksen lähetessä? Kurjaa varmasti stressata tuollaisen asian takia.

 

[..]

Olen synnyttänyt 4 lasta yksin ilman miestä. Olen naimisissa ja onnellinen.
En halunut miestä mukaan. Sain kaiken tarvitsemani tuen ja avun henkilökunnalta.

 

["vieras"]

Kolmannen lapsen synnytin ilman miestä. Ainoa asia, joka jäi harmittamaan oli, kun kätilö ihmetteli mihin mies on jäänyt (ei ehtinyt työasioiden takia mukaan). Kun hän tuli sitten meitä katsomaan, kävi joku hoitaja ensin minulta kysymässä saako mies tulla huoneeseen (luulivat kai, että on joku kriisi).

 

[hjhj]

Kerran olen toistaiseksi synnyttänyt ilman miestä (ja lisää tulee, jos joskus vain raskautuisin ja synnytykseen asti pääsisin). Mies ei halunnut saliin sitä itse synnytystä katsomaan ja en halunnut pakottaa. (Toki raukkaparka näki sitten sen kaikista kauneimman asian, kun istukka tuli pois ja oli ihan pikkasen vahingoniloinen kuitenkin tuosta)