Taas sama kuvio.. ensin toinen voivottelee viikkokausia viesteillä perään, että yhyy kun olin tyhmä ja menetin sinut, olet niin upea ja kaunis. Sitten kun sanoo nätisti, että lopeta eikä mene perille ja lopulta sanoo vähän rumemmin, että nyt kiitos lopetapa jo viimeinkin ja toinen tajuaa, että sitä on tosiaan tarkoitettu, kääntää hän niin sanotun paskavaiheen päälle. Uhriutuu muitten silmissä, "voi miten kamala akka se oli" ja solvaa niin muille kuin päin naamaakin jatkuvasti, ei enää näekään itsessään mitään vikaa mutta keskittyy pitämään huolen siitä, että muut ajattelevat "voi mies raukkaa kun oli sen hirveän naisen kanssa noinkin pitkään, onneksi se nainen on nyt kaukana ja häipynyt" Ja taas ihmiset sen marttyyrimiehen ympärillä uskoo kaiken, kun se on muitten silmissä niin ihana, kiltti ja rehellinen mies..
:headwall:
:headwall: