Onko kasvattajien yleinen asenne se, ettei myydä koiraa lapsiperheeseen?

["vaimo"]

Tämä voi olla ihan minun kuvitelmaakin.
Mutta jostain tämä käsitykseni tulee, toivottavasti olen väärässä.

Niin, ajatteleeko kasvattajat yleisemminkin, ettei koira sovi lapsiperheeseen tai jos lapsiperheeseen myydään, lapsia saisi olla ehkä korkeintaan kaksi?

Olen ihan pihalla, jos näin todella on.
On totta, ettei monessakaan lapsiperheessä ole oikeasti aikaa ja resursseja koiralle,
mutta ei kai herranenaika voida yleistää, eihän?
Itse olen yhden aktiivisen koiran hankkinut ja kouluttanut onnituneesti lastenhoidon
ohessa, omana harrastuksena ja nyt kun tätä koiraa ei meillä enää ole, paikka on totisesti tyhjä ja koira puuttuu. Koirakuume on valtava.
En tosin ottaisi tähän saumaan aktiivista rotua, vaan hemmoteltavan ja paijattavan sylikoiran, jonkun pienen rodun siis.
En ikinä kohtelisi eläintä kaltoin, päinvastoin, pilalle voisin hemmotella...
Hoivaviettini on järjetön, varmaan pari kromosomia liikaa tai jotain...
Lapsia meillä on 7 (ja tässä kohtaa suusi loksahtaa auki...), mutta koira puuttuu.
Kasvattajat eivät tunnu hevillä koiraa tällaiseen porukkaan luovuttamaan ja se harmittaa aivan
valtavasti, sillä eivät he tunne meitä, tuo on ennakkoasenne monella ja se on ihan pepusta.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun kerron, että lapsia on noinkin monta, menee pakki päälle.
Voihan plääh.
En ole mikään untuvikko koira-asioissa, mutta kasvattajia kiinnostanee vain lapsiluku?
Kenneliä pyörittävä lähisukulaiseni on ihmetellyt taitoani kasvattaa ja kouluttaa ja käsitellä koiria, etten suinkaan ole vain yksin sitä mieltä.
Tulee vain sellainenkin juttu mieleen tässä, että jos siihen mennään, ettei kasvattajat enää suostu perheisiin myymään, se ei tee mitään muuta kuin lisää kaikenlaisia "pimeitä markkinoita", niin kamalaa kun se onkin. Mutta tuskin kaikki perheet jäävät ilman kaipaamaansa koiraa siksi, ettei kasvattajat pidä lapsiperheistä?

Toivottavasti tämä juttu on vähän metsässä ja saan törmätä toisenlaisiinkin kasvattajiin.:flower:

 

[En usko]

Varmaan kyse siitä, ettei kaikki rodut passaa parhaalla mahdollisella tavalla lapsiperheisiin, minkä ammattimainen ja luotettava kasvattaja huomioi.

 

["pii"]

en koko vuodatusta jaksanut lukea, mutta meillä on 4 lasta ja ei se ollut ongelma koiran hankkkimeseen. parilla kasvattajalla oli sitä vastaan, mutta muilla ei. ehkä enemmänkin on pienten koirien kohdalla näin, pelkäävät että jää jalkoihin tai esim. oven väliin. mutta ei lainkaan kaikki, osa on jopa sitä mieltä, että on hyvä jos on lapsia. saa koira enemmän leikkikavereita.

 

[minusta tapauskohtaista..]

Uskoisin että riippuu kasvattajasta, ja koirarodustakin. Itse olen 3 lapsen äiti ja meillä on kaksi dobermannia, uros ja leikattu narttu. Aikoinaan kun otettiin koiria niin muutama kasvattaja oli kyllä vähän, että löytyykö sellaiselle koiralle resursseja lapsiperheestä jne. Mutta muutama oli erittäin suopea.
Kannattaa ystävystyä kasvattajan kanssa jolta aikoo koiran ottaa. Häneen kuitenkin pidetään yhteyttä varsin tiiviisti ja jos valitsee kasvattajan jonka kanssa ei kauhean hyvin ole toimeen tullut niin ei se ole kovin mukavaa. Jos kasvattaja ei asu kaukana voi hänet kutsua vaikka katsomaan omia kotioloja mihin koira pääsisi. Ja osoittaa sen että koiralle löytyy kyllä aikaa ja rahaa ja huolenpitoa

 

[mä-78]

mä ainakin sain ostettuuu koiran vaikka lapsia on monta ja yksin olen ja teen viellä vuorotytä. ja mulla kaksi kääpiöpinseriä ja lapsetkin oli pieniä kun ekan koiran ostin

 

[Sassykatti]

No jos kasvattaisin jotain seurakoirarotua tai muuten vain pientä koiraa, esim. chihua tai kääpiöpinseriä, niin kyllä monilapsiperhe nostaisi karvat siinä mielessä pystyyn että loukkaantumisen riski koiralle on melkoinen tuommoisessa perheessä. Pienet lapset kun ei aina ymmärrä sitä mikä koiralle on hyväksi ja fyysisiä vahinkoja sattuu herkästi. Onneks oma rotu on 'lapsenkestävä'

 

[Rotu]

Varmaan osittain rotukin vaikuttaa. Suht pienistä koiristahan esim. staffit ja ranskikset rakastaa lapsia ja kestää aika hyvin vähän rajumpaakin paijausta. Toisaalta sitten taas jotkut pikkukoirat saattaa olla kovinkin ärhäköitä, eikä lapsista niin kauheesti innostu. Lisäksi varmaan lasten iätkin vaikuttaa, toiset kasvattajat ei syystä tai toisesta halua koiraa luovuttaa pikkulapsiperheeseen.

Toiset kasvattajat saattaa miettiä kyllä sitäkin, että miten paljon tollasessa "laumassa" on sille koiralle sitten oikeesti tilaa ja aikaa.

 

[Rotu]

Varmaan osittain rotukin vaikuttaa. Suht pienistä koiristahan esim. staffit ja ranskikset rakastaa lapsia ja kestää aika hyvin vähän rajumpaakin paijausta. Toisaalta sitten taas jotkut pikkukoirat saattaa olla kovinkin ärhäköitä, eikä lapsista niin kauheesti innostu. Lisäksi varmaan lasten iätkin vaikuttaa, toiset kasvattajat ei syystä tai toisesta halua koiraa luovuttaa pikkulapsiperheeseen.

Toiset kasvattajat saattaa miettiä kyllä sitäkin, että miten paljon tollasessa "laumassa" on sille koiralle sitten oikeesti tilaa ja aikaa.

Ja lisään vielä ennen kuin pienten koirien omistajat ehtivät suutahtaa : niin löytyyhän niitä vähän ärhäkämmän luonteisia myös isommista koiraroduista. Tässä kuitenkin ilmeisesti mietitään perheenjäseneksi vähän pienempää koiraa.

Tässä tilanteessa itse ehkä pohtisin rotuvalintaa eniten sen kannalta, millainen koirarotu on paras lapsiperheeseen. Vaikka pienet koirat ihania onkin, niin saattaa välillä valitettavasti jäädä vähän jalkoihin. Lisäksi niidenkin kouluttamiseen tulee oikeasti olla riittävästi aikaa.