Onko kellään muulla samaa ongelmaa, että on vaikeaa olla erossa lapsesta vähääkään aikaa?

[paimentyttö]

Kävin pitkästä aikaa ystävien kanssa kahvilla ja tuntui että ikävä tuli niin heti. Tyttö on reilun vuoden ja viihtyy enemmän kuin hyvin isänsä kanssa. Mies kannustaa minua ottamaan omaa aikaa kodin ulkopuolella. Minulla on hauskaa ystävien kanssa, mutta aina jossain vaiheessa tulee melkein paniikki siitä että pitäisi olla lapsen luona. Soitan silloin kotiin ja kuulen miten hyvin kaikki on ja miten kivaa heillä on, mutta silti... Lapsi syntyi hieman ennenaikaisesti ja raskaus oli vaikea, varmaan vaikuttavat osaltaan siihen että on niin vaikeaa jättää lasta hetkeksikään. Mutta pakkohan tässä olisi ryhdistäytyä ja lapsellekin tekee tosi hyvää olla välillä muiden kuin äidin kanssa, mutta silti... Onko kellään ollut samaa tilannetta, kuinka olette päässeet liiallisen ikävän ja syyllisyyden tunteesta eroon? :ashamed:

 

[ninaTT]

Ei tuossa tilanteessa mun mielestä ole mikään kiire opiskella sitä omaa aikaa jos susta vielä tuntuu hyvältä olla lapsen kanssa. Vasta jos lapsi alkaa olemaan 3-5 vuotias etkä voi olla hänestä erossa alkaisin huolestumaan. Älä hätäile jos susta tuntuu hyvältä.

 

[TheUnforgiven]

:wave:

 

[morra]

juu, sama ongelma.

 

[hilla83]

minulla sama ongelma. tilannetta vaikeuttaa viel se että olen yksinhuoltaja ja vanhempi lapsi on isällään pari päivää kuussa. ne päivät ovat yhtä tuskaa, en saa mitään tehtyä, ikävöin niin lastani, soittelen perään koko ajan.. pienempi on viel niin pieni ettei hän koskaan mukaan mene, mutta sekin aika koittaa. pitää yrittää päästä tästä yli ja osata nauttia siit omasta ajasta mitä harvoi on.. mut en kans tiiä miten. tuntuu että puolet puuttuu itsestäni kun en lapsen luoa ole..

 

[marraskuun milja]

Minulla oli ihan sama. Olinkin lapsen kanssa todella tiiviisti ja aina hänen jäädessään muiden hoiviin olin huolissani ja ikävissäni.

Nyt lapsi on 4-vuotias eikä tuota tunnetta ole.

Älä siis ihan väkisin järjestä sitä omaa aikaa vaan anna ajan kulua. Toki pikkuhiljaa ja aluksi harvoin voit ihan miehesikin takia piipahtaa jossain. Ennenkuin huomaatkaan se ikävä erohetkinä laantuu.

 

[P u P u]

Melkeinpä voisin yhtyä tähän, mutta välillä on kiva pistäytyä vartti jossakin.

 

[paimentyttö]

Paljon kuulee vain huomautteluja siitä, että ettekö koskaan käy ulkona missään ja hommaa lastenvahtia, saisit omaa aikaa kun olisi välillä lapsenvahti jne. Mutta se on vain niin vaikeaa, pieniä kauppareissuja ja koiran kanssa lenkkejä yritän tehdä ja paremmin joskus onnistuukin, mutta vähänkin pidemmäksi aikaa jättäminen on todella ahdistavaa. Enemmän se tuntuu olevan muille ongelma kuin minulle itselleni, saan mielestäni omaa aikaa kotona kun mies on tytön kanssa puistossa hetken tai saan tehdä omiani miehen hoitaessa lasta.

 

[vieras]

kyllä tietysti

 

[Kippuravarvas]

Oli mulla sillon kun poika oli alle 1-vuotias ja vähän päällekin. Enkä mä kauheesti ollutkaan pois, miksi olisin ollut?

 

[emo]

Paljon kuulee vain huomautteluja siitä, että ettekö koskaan käy ulkona missään ja hommaa lastenvahtia, saisit omaa aikaa kun olisi välillä lapsenvahti jne. Mutta se on vain niin vaikeaa, pieniä kauppareissuja ja koiran kanssa lenkkejä yritän tehdä ja paremmin joskus onnistuukin, mutta vähänkin pidemmäksi aikaa jättäminen on todella ahdistavaa. Enemmän se tuntuu olevan muille ongelma kuin minulle itselleni, saan mielestäni omaa aikaa kotona kun mies on tytön kanssa puistossa hetken tai saan tehdä omiani miehen hoitaessa lasta.

Älä välitä muiden puheista Lapsi on oikeasti pieni vain vähän aikaa ja sinä selvästi nautit hänen seurastaan. Olet rakastava äiti, et mikään kummajainen Itse olen ollut samanlainen ja nyt kun kuopus on 4v. niin voin hänet jo hyvin jättää muiden seuraan vähäksi aikaa

 

[paimentyttö]

Kiitos rohkaisevista kommenteista!