Tää ehkä pienoinen virtuaali-itsari kysyä tätä asiaa täältä mut kysytään kun kuitenkin kun taidan olla pienimuotoinen masokisti tässä elämässä 
Eli oon hieman tiedostanut itsessäni kummallisen piirteen ja haluisin kuulla jos muulla vastaavaa tai jos joku psykologiaa lukenut tietäisi mistä tämä voisi johtua.
Eli: olen onnellisesti avoliitossa ja kahden lapsen äiti. Parisuhteemme on tasapainoinen ja onnellinen. Ei kovin kiihkeä enää useiden vuosien jälkeen mutta rakastamme toisiamme ja olemme sielunkumppanit toisillemme. Avomiehestäni en ole ollenkaan mustasukkainen vaan luotamme toisiimme täysin.
Mutta: olen huomannut itsessäni piirteen jota ihmettelen. Olen nimittäin mustasukkainen muista miehistä. Siis kaverimiehistä ja joskus jopa ihan tuntemattomistakin. Mulla tosi paljon kaveripiirissä miehiä (sinkkujakin) ja heidän tavatessa jonkun tytön, tunnen pientä mustasukkaisuutta. Olen toki kiva uusille tyttöystäville ja minusta pidetään aina. Mutta silti sisälläni nostaa päätään pieni mustasukkaisuus. Siis ei mikään semmoinen tunne että menisin sekaisin ja vaivaisin päätäni sillä, vaan pieni pisto jossain sisälläni.
Mutta oudointa tässä jutussa on se että joskus olen mustis ihan tuntemattomista miehistä! Tänäänkin komea bussikuski hymyili mulle kivasti ja tervehti. Mua harmitti että hän teki saman bussiin tulleelle nuorelle naisellekin. Siis wtf??? Ihme tyyppi olen kyllä, ei voi muuta sanoo!!!
Eli oon hieman tiedostanut itsessäni kummallisen piirteen ja haluisin kuulla jos muulla vastaavaa tai jos joku psykologiaa lukenut tietäisi mistä tämä voisi johtua.
Eli: olen onnellisesti avoliitossa ja kahden lapsen äiti. Parisuhteemme on tasapainoinen ja onnellinen. Ei kovin kiihkeä enää useiden vuosien jälkeen mutta rakastamme toisiamme ja olemme sielunkumppanit toisillemme. Avomiehestäni en ole ollenkaan mustasukkainen vaan luotamme toisiimme täysin.
Mutta: olen huomannut itsessäni piirteen jota ihmettelen. Olen nimittäin mustasukkainen muista miehistä. Siis kaverimiehistä ja joskus jopa ihan tuntemattomistakin. Mulla tosi paljon kaveripiirissä miehiä (sinkkujakin) ja heidän tavatessa jonkun tytön, tunnen pientä mustasukkaisuutta. Olen toki kiva uusille tyttöystäville ja minusta pidetään aina. Mutta silti sisälläni nostaa päätään pieni mustasukkaisuus. Siis ei mikään semmoinen tunne että menisin sekaisin ja vaivaisin päätäni sillä, vaan pieni pisto jossain sisälläni.
Mutta oudointa tässä jutussa on se että joskus olen mustis ihan tuntemattomista miehistä! Tänäänkin komea bussikuski hymyili mulle kivasti ja tervehti. Mua harmitti että hän teki saman bussiin tulleelle nuorelle naisellekin. Siis wtf??? Ihme tyyppi olen kyllä, ei voi muuta sanoo!!!