Onko kellään muulla tämmöistä rasittavaa miestä ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Joka motkottaa, märisee ja mäkättää kuin vanha ämmä. Mikään ei ole koskaan hyvin, minä tai lapset ei koskaan tehdä mitään tai tehdään ainakin väärin .. siis tuon miehen suu paukkuu koko ajan. Edes silloin kun lasten kaverit ovat täällä ei tajua olla hiljaa. Itse en kommentoi miehen heittoihin mitään, en jaksa, ärsyttää niin suunnattomasti. Mies on kyllä todella kova tekemään kotitöitä, puutarhatöitä ja on monen mielestä varmasti maailman sympaattisin seuramies mutta kotona onkin ihan toista. Arvostelee lapsia (nyt jo teinejä) enkä muista milloin olisi esim. kehunut mitenkään lapsia. Mutta negatiivistä arvostelua kyllä tulee. Tuntuu että lasten kasvatus on muuutenkin ihan täysin omilla harteillani, pienenä se olin minä joka hoidin neuvolakäynnit, vanhempainilllat, terkkarikäynnit jne. Nyt nyt lapset ovat isompia ja varsinkin kuopuksella ollut TODELLA vaikea murkkuikä ja pari vuotta oli ihan helvettiä niin se olin minä joka huolehdin, hain tarvittaessa tytön illanvietosta kesken kaiken kotiin, valvoin kunnes molemmat olivat kotiutuneet kyliltä. Kun koulusta tuli jotain negatiivista niin minä olin sinne yhteydessä, kävin palavereissa, pidin yhteyttä opettajiin / rehtoriin, nuorisotyöntekijöihin. Just mietin etten taida olla esim. nukkunut yhtään viikonloppua viiteen vuoteen kunnolla. Ja mies vaan nukkuu yönsä kuin pieni possu eikä huolen häivää jälkikasvusta tai heidän tekemisistään.

Huoh, yhdessä kuitenkin ollaan. Jo taloudellisistäkin syistä ei ole muuta vaihtoehtoa ...
 
Ainahan tuo on ollut kärkäs sanoissaan mutta ei kyllä suhteen alkuaikoina tälläistä ollut. Voi sanoa jotain tosi pahasti ja seuraavassa hetkessä on ihan taas kuin ei mitään. Itse vaan jään märähtimään noita sanomisia ja varsinkin lasten puolesta olen pahoillani kun eivät saa mitään kannustusta / tukea / kehuja mieheltä. Vaikka todellakin olisi syytä. Kuopuskin on tsempannut todella paljon noista hirveistä murkkuvuosista kun elämä oli ihan hirveää ja pääsi haluamaansa koulutukseen vaikka sinne oli todella vaikea päästä.

Mutta varmaan tilanne on kärjistynyt kun lapset tulivat teini-ikään. Kun oli todella vaikeaa niin mun koko energia suuntautui lapsiin. En jaksanut mitään muuta. Ehkä mies koki että jää syrjään. Mutta pakkohan mun oli paneutua lasten asioihin kun mies ei vaivaantunut. Hänen mielestään lapset hoitavat itse itsensä ja kyllä routa porsaat kotiin ajaa .. eli häntä ei pahemmin kiinnostanut missä lapset on tai mitä tekevät. Välillä olin niin poikki että istuin vaan saunassa ja itkin. Koen kyllä jääneni ihan yksin lasten kasvatuksen suhteen.
 
Mulla on tollanen mies. Tai siitä tuli tuollainen toisen lapsen syntymän jälkeen. Meillä lapset 8v ja 4v. En minäkään saanut mitään tukea kun esikoisella ei koulu sujunut, todettin oppimisvaikeutta ym ja siirrettiin pienluokalle.
 
Kun olen kertonut joillekin ystävilleni vähän tästä meidän tilanteesta niin tuntuu ettei mua edes uskota :( Ulospäin kun mies todellakin näyttää ihan täydellisestä kaikin puolin. Tai sitten ystävät ajattelevat että liioittelen ...
 

Yhteistyössä