onko kellekään muulla käynyt näin: ensin pettää kortsu ja sitten jälkiehkäisy ja raskaana oltiin (nyt siis jo taapero)

[surullinen äiti]

onko kellekään käynyt näin? Mietin vain, että siksikö ne suuret tunteet lastani kohtaan ei herää, kun alunperin en ollut niin innokas lapsiajatuksesta. Lapsia olisin halunnut jo pitkän aikaa, mutta mies ei. Sitten kävi näin ja mies sanoi, että ihanaa. Mä sanoin, että kun mulla just nyt olisi se hyvä työpaikka, miksi nyt?

Mietin että millainen äiti musta tulee...jotenkin olen tosi välinpitämätön ettei oikein jaksa leikkiä tuon pienen kanssa tai seurata kehitystä tms. Palasinkin työelämään pienen ollessa 11 kk. Meillä toki takana rankka vauva-aika kun pieni oireili maidosta (allergia) ja kesti aikansa kun kannettiin ja valvottiin ennen kuin saatiin neuvolasta lähete tutkimuksiin.

Mutta mietin että mitä tämä on, voiko olla masennusta vai olenko tosiaan näin kylmä. Joskus tosi väsyneenä ajattelin, että vien kohta tonne tien viereen, että ei jaksa, saa tulla hakemaan joku, joka jaksaa ja rakastaa.

 

[äiskä]

Mun tuttu oli steriloitu - ja yllätys, yllätys - vauvahan sieltä tuli! Eli kaikki on näköjään mahdollista.

 

[tähtiyö]

No meillä kävi noin miten aloituksessasi kuvailit mutta muu ei ole meillä kyllä sinne päinkään.
Pallero on maailman ihanin ja rakastan häntä ihan yhtä paljon kuin muitakin (tekemällä tehtyjä ) lapsiani.
Kannattaisi varmaan jutella vaikka neuvolassa noista fiiliksistä niin saisit apua ja pystyisit varmaan nauttimaan lapsestasikin.
Voimia :hug:

 

[3.krt]

Mulla on tuttu, jolla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus aika pitkänkin ajan jälkeen synnytyksestä. Merkkejä oli ollut, mutta kukaan ei oikeen osannut sanoa mitään tai antaa neuvoja äidille. Lopulta kuitenkin asiasta puhuttiin neuvolassa ja apuakin sai ihan kunnolla. Eikä masennuksen ole pakko olla synnytykseen kiittyvää vaan ihan vaan jostain syystä nyt puhjennut. Kannattaa keskustella neuvolassa tai vaikka työpaikkalääkärillä asiasta, jos joku osaisi herätä tilanteeseen ja auttaa sinua. Normaalia on, että ajattelee joskus jättävänsä lapsen tai heittävänsä seinään, kun ei enää jaksa. Sinulla on vielä rankat ajat takana, joten ei ole ihme ettei vain jaksa olla innostunut eikä tarvitsekaan olla ainakaan koko ajan. Vaarallista on, jos alkaa toteuttamaan pahoja ajatuksiaan. Ja onhan se myös totta ettei kaikki ihmiset ole niin innoissaan aina lapsista tai arki onkin sitten aivan erilaista kuin on aina ruusuisissa ajatuksissaan ajatellut. Keskustele asiasta ja sekin jo auttaa, kun keskustelee miehensä kanssa tai jonkun ystävänsä.

 

[Onnellinen Villasukka]

voiko todella noin käydä?

 

[tähtiyö]

voiko todella noin käydä?

Siis raskautuminen tuolla tavallako?