M
"Milja"
Vieras
Joskus vähän harmittaa tämä tilanne. Luuleekohan mun vanhemmat oikeesti, että meillä on rahaa yllin kyllin vai mistä tämä johtuu? Ulkoisesti ehkä näyttääkin siltä, kun on uusi hieno talo ja mies on yrittäjä (jotkut kun tuntuu luulevan, että yrittäjillä sitä rahaa tulee ovista ja ikkunoista), mutta meillä on 2 lasta ja mä olen hoitoalalla ja vielä osittaisella hoitovapaalla joten tuloni ovat hyvin pienet.
Mun isäni asuu toisessa kaupungissa ja käy meillä kerran parissa kuukaudessa niin että yöpyy 2-3 yötä kerrallaan. Ikinä ei tuo itse mukanaan edes yhtä maitopurkkia eli pitää itsestään selvyytenä, että pääsee aina valmiiseen pöytään. Mikäs siinä, mutta kun häneltä ei koskaan tule mitään joululahjojakaan tai muuta muistamista ja kun hän on meillä niin ajelee mun autolla, koska sillä on näppärämpi ajella kaupunkiajoa (oma autonsa kun on lähinnä työkäyttöön sopiva pakettiauto). Asutaan kuitenkin tästä lähimmästä kaupungista 15 km:n päässä eli ei ne ajelut ilmaisia ole. Ikinä ei ole tankannut autoani käytön jälkeen. Ja rahasta hänellä ei ole missään nimessä kiinni, on hyvätuloinen.
Äitini taas on kyllä töissä mutta kärsii jostain syystä kroonisesta rahapulasta, joten häneltä en mitään lahjoa tai muistamisia siksi odotakaan. Mutta harmittaa kun hän aina lainaa multa rahaa, nytkin taas alkukuusta pyysi lainaa ensi 50 sillä verukkeella ettei ole rahaa ostaa ruokaa. No tottakai lainasin. Sitten parin päivän päästä pyysi 100 kun oli hätä kädessä, ei pääse bussilla töihin ilman lainaani. No en titenkään iljennyt kieltäytyä, mutta kyllä harmitti kun kuulin että ensimmäinen lainaamani summa olikin mennyt heräteostoksena johonkin vaatteeseen.
Äitini tienaa enemmän kuin minä, koska tosiaan teen vajaata viikkoa. Että välillä mietin, kuinka hän kehtaa sitä rahaa multa pyytää.
Tulipa purkauduttua, harmittaa ja lähes itkettää se, että meitä ei ikinä koskaan ole kukaan auttanut, ei ole ikinä kukaan kysynyt tarvisiko lapsemme uusia vaatteita tms. ja esikoinen on jo 12v. Että kyllä olen ajoittain aika kateellinen, kun muut saavat apua yllin kyllin.
Nyt vielä joulu tulossa ja vanhempani tulossa meille sitä viettämään, taas puhumatta tai sanomatta sanaakaan siitä, että osallistuisivta ruokakuluihin tms. mitenkään. Mitä mä voin tehdä? Sanoa joskus suoraan, että hei, meillä ei ole varaa ruokkia teitä oman perheemme lisäksi? Mutta enhän voi niin sanoa, kun ei se varsinaisesti totta ole. Ei me hirveän tiukilla eletä, mutta ei yhtään säästöönkään jää.
Mun isäni asuu toisessa kaupungissa ja käy meillä kerran parissa kuukaudessa niin että yöpyy 2-3 yötä kerrallaan. Ikinä ei tuo itse mukanaan edes yhtä maitopurkkia eli pitää itsestään selvyytenä, että pääsee aina valmiiseen pöytään. Mikäs siinä, mutta kun häneltä ei koskaan tule mitään joululahjojakaan tai muuta muistamista ja kun hän on meillä niin ajelee mun autolla, koska sillä on näppärämpi ajella kaupunkiajoa (oma autonsa kun on lähinnä työkäyttöön sopiva pakettiauto). Asutaan kuitenkin tästä lähimmästä kaupungista 15 km:n päässä eli ei ne ajelut ilmaisia ole. Ikinä ei ole tankannut autoani käytön jälkeen. Ja rahasta hänellä ei ole missään nimessä kiinni, on hyvätuloinen.
Äitini taas on kyllä töissä mutta kärsii jostain syystä kroonisesta rahapulasta, joten häneltä en mitään lahjoa tai muistamisia siksi odotakaan. Mutta harmittaa kun hän aina lainaa multa rahaa, nytkin taas alkukuusta pyysi lainaa ensi 50 sillä verukkeella ettei ole rahaa ostaa ruokaa. No tottakai lainasin. Sitten parin päivän päästä pyysi 100 kun oli hätä kädessä, ei pääse bussilla töihin ilman lainaani. No en titenkään iljennyt kieltäytyä, mutta kyllä harmitti kun kuulin että ensimmäinen lainaamani summa olikin mennyt heräteostoksena johonkin vaatteeseen.
Äitini tienaa enemmän kuin minä, koska tosiaan teen vajaata viikkoa. Että välillä mietin, kuinka hän kehtaa sitä rahaa multa pyytää.
Tulipa purkauduttua, harmittaa ja lähes itkettää se, että meitä ei ikinä koskaan ole kukaan auttanut, ei ole ikinä kukaan kysynyt tarvisiko lapsemme uusia vaatteita tms. ja esikoinen on jo 12v. Että kyllä olen ajoittain aika kateellinen, kun muut saavat apua yllin kyllin.
Nyt vielä joulu tulossa ja vanhempani tulossa meille sitä viettämään, taas puhumatta tai sanomatta sanaakaan siitä, että osallistuisivta ruokakuluihin tms. mitenkään. Mitä mä voin tehdä? Sanoa joskus suoraan, että hei, meillä ei ole varaa ruokkia teitä oman perheemme lisäksi? Mutta enhän voi niin sanoa, kun ei se varsinaisesti totta ole. Ei me hirveän tiukilla eletä, mutta ei yhtään säästöönkään jää.
